Le Sud

Harvemmin tässä vuoden aikana on päässyt näin käymään, mutta tällä hetkellä olen kateellinen Suomen säästä! Täällä on jo parin viikon ajan ollut kylmempää ja sateisempaa kuin siellä. Täällä on oikeastaan koko vuoden ollut kylmempää ja sateisempaa kuin normaalisti, mutta nyt on Suomessakin parempi sää! Yksi kaveri laittoi Facebookiin tuon viereisen kuvan, mistä saa hyvän käsityksen tämän kevään jäätävyydestä normaaliin verrattuna. Alemman kuvan sääennuste on siis viime perjantain ja ylempi vuosi sitten 24. toukokuuta. Noh, ehkä tämä tästä... Tälle viikollekin on kyllä joka päiväksi luvattu sadetta, eikä yli kahdenkymmenen asteen vain päästä.

Varsinaisiin tapahtumiin sitten: olin 18.-20.5. Cannesin filmifestivaaleilla Maijan kanssa. Maanantai oli täällä pyhäpäivä, joten saimme rauhassa viettää senkin Cannesissa. Minun osaltani reissu alkoi jo perjantai-iltapäivänä. Perhe tosiaan lähti Lontooseen, ja minä kohti Lyonia, sillä Tainista olisi mennyt vasta paljon myöhemmin ensimmäinen juna aamulla. Minulle tuli oikein kiire siinä iltapäivällä, sillä en ollut katsonut junien alennusaikatauluja etukäteen. Kallis aika ei osunutkaan vain työpäivän loppumisen aikoihin, vaan alkoikin jo kahdelta ja loppui vasta puoli yhdeksältä, muina arkipäivinä se on vain viidestä puoli seitsemään. Pakkasin siis kiireessä, mutta ehdin kuitenkin vielä halvempaan junaan.

Lauantaina saavuimme Cannesiin suunnilleen puolen päivän aikaan erittäin lyhyiden yöunien jälkeen, joita olimme yrittäneet paikkailla nukkumalla junassa. Suuntasimme ensi töiksemme etsimään Cannes Cinephiles-järjestön telttaa, josta sai hakea ilmaisia "kutsuja" ilmaisiin elokuvanäytöksiin elokuvateattereissa keskustan ulkopuolella. Saimme kutsumme, jonka jälkeen ne antanut nainen veti meidät hieman sivumpaan ja ehdotti lippuja näytökseen filmifestivaalin päänäyttämölle, Le Palais-elokuvateatteriin! Me tietenkin otimme liput innoissamme vastaan, emme tienneet, että voisi mitenkään olla mahdollista päästä näkemään näytös siellä!

Minä en ollut sitten ollenkaan varautunut tällaiseen punaisen maton tilaisuuten: en ollut ottanut mukaani yhtäkään mekkoa tai edes hametta ja mukanani minulla oli vain yhdet kengät ja nekin varsin tyylikkäät tennarit. Maija pääsi jälleen kerran kanssani mekkoa etsimään, viimeksi haussa oli mekko synttäreilleni Pariisista. Löysimme kivan pikku putiikin, jossa oli ihan varteenotettavia mekkoja ja jonka myyjä neuvoi meidät kadulle, jossa oli paljon kauppoja, eikä yhtään ketjuliikkeen myymälää, unelmapaikka löytää yksilöllinen mekko punaiselle matolle. Muutamia kauppoja kierrettyämme osuimme erääseen todella halpaan kauppaan, jossa oli erilaisia ja värisiä mekkoja vaikka muille jakaa. Valkoinen yksiolkaiminen mekkoni lähti mukaan yhdellätoista eurolla! Mukaan tarttui myös mintunvihreä paita, sekä mustat saapikkaat, jotka sopivat mekkoni kanssa huomattavasti paremmin kuin tennarit.

Onnistuneen shoppailutuokion jälkeen lähdimme hotellillemme. Olin tehnyt varauksen jo tammikuussa, aika pian sen jälkeen, kun olin tullut joululomalta takaisin. Cannesin hotellit olivat jo siinä vaiheessa aika täyteen varattuja ja meillä oli oikeastaan vain yksi vaihtoehto, sillä muut halvemmat paikat olivat jo täynnä. Hotelli oli viitisen kilometriä keskustasta, mutta ihan hyvien bussiyhteyksien varrella ja Carrefour-ruokakaupan vieressä ja sattuipa vielä olemaan sillä puolella keskustasta, missä ilmaisia näytöksiä järjestävät elokuvateatterit olivat, joten olimme tyytyväisiä sijaintiin.

Hotellille päästyämme olimme niin läpimärkiä, kuin olla ja voi. Koko lauantain satoi vettä taivaan täydeltä, tennareista meni vesi läpi ensimmäisen sadan metrin jälkeen ja sateenvarjostakin ennen kuin pääsimme hotellille. Yritimme hetken kuivatella, ennen kuin suuntasimme kohti ensimmäistä elokuvanäytöstä. Päädyimme molemmat kuitenkin lähtemään samoissa kengissä ja sukissa liikeelle, säästelimme kuivia keskiyön näytökseen Palatsissa. Loppujen lopuksi emme edes päässeet näkemään elokuvaa, sillä meillä oli vain kutsut, kun kaikilla muilla taas "Badget", joten he pääsivät sisään ennen kutsuja, jonka jälkeen tilaa ei enää ollut. Toisaalta ihan hyvä, niin meille jäi hyvin aikaa laittautua punaista mattoa varten, mutta tunnin jonotus sateessa turhan takia turhauttaa joka tapauksessa..

Olimme sitten hyvissä ajoin liikenteessä keskiyön näytöstä varten. Illalla satoi edelleen, mutta ei niin paljon, kuin päivällä, kengistäni ei mennyt edes vesi läpi! Pääsimme jonottamaan vähän lisää, me kun emme ole oikeita tähtiä, joten meille ei ollut varattuja paikkoja, vaan niistä piti taistella kaikkien muiden onnekkaiden lipun saaneiden kesken. Olin vielä jonossakin ihan epäuskoinen, että pääsemmekö me oikeasti punaiselle matolle ja kävelemään niitä kuuluisia rappusia kohti elokuvasalia, mutta pakko se oli uskoa, kun jono eteni kohti mattoa. "Fifteen minutes of fame" teki minut onnelliseksi, sain kävellä samalla punaisella matolla kuin elokuvajuhlien tähdet ja pääsin screenillekin hetkeksi!

Keskiyön näytöksessä näytettiin "Monsoon shootout"-niminen intialainen elokuva,

voin kertoa, että se oli erittäin kaukana Bollywood-elokuvien iloisesta tunnelmasta.

Seuraavana päivänä saimme nähdä vähän aurinkoakin ja nautimme paisteesta kiertelemällä keskustaa. Saimme huomata, että Cannes on oikeastaan aika pieni kaupunki, sillä on filmifestivaalinsa ansiosta kokoaan suurempi maine maailmalla. Kävimme katsomassa yhden elokuvankin, Le Voyageur-nimisen dokumenttielokuvan Saksasta lähtöisin olevasta, mutta aika ranskalaistuneesta jo eläköityneestä elokuvaohjaajasta.

La Marché tyhjänä sunnuntaina päivällä.

Village international

 Bongasin Suomen lipunkin aitojen takaa!

 Elokuvateatteri uimarannalla! Vähemmän sateisessa ja tuulisessa säässä oltaisiin varmaan

siitä nautittu, mutta sään puitteissa päätettiin katsoa leffamme sisällä.

Illalla bussimatkalla keskustasta takaisin hotellille tapasimme joukon suomalaisia muusikoita. Kävimme juttelemassakin, kun kerran satuimme suomalaisiin törmäämään. Jutellessa selvisi, että osa heistä oli Kolmas nainen yhtyeestä ja Maija selvitteli googlaamalla, että yksi ainakin oli varmasti Pauli Hanhiniemi! Cannesiin asti piti mennä tapaamaan suomalaisia julkkiksia, ulkomaalaisia tähtösiä ei festivaaleilla kyllä bongattu.

Maanantaina kävimme katsomassa vielä kaksi elokuvaa: ranskalaisen La bataille de Solferino ja Unkarilaisen Just the wind-elokuvan. Harhailimme elokuvien jälkeen vielä hetken keskustassa ennen kimppakyytimme lähtöä kotia kohti.

Tiistaina ehdin käydä aamulla pyöräilemässä ennen töitä. Isovanhemmat toivat lapset puolen päivän aikoihin kotiin, söimme lounasta, jonka jälkeen vein lapset iltapäiväksi kouluun. Perhe oli nukkunut lentokentän lähellä asuvilla isovanhemmilla, sillä he olivat saapuneet vasta puolen yön aikaan St Exuperyyn. Iltapäivällä leivoin sitruunaleivoksia Nathalien syntymäpäivän kunniaksi, Varsinainen päivä oli perjatai, mutta ei ollut mitään järkeä leipoa, kun ei kukaan olisi ollut niitä syömässä.

39 kynttilää!

Lapsilla oli keskiviikkona koulua, sillä heillä tulisi muuten liian vähän päiviä tänä lukuvuotena. Minulle se tarkoitti melkein vapaapäivää. Kävin uimassa Valencessa, jolloin Nathalie soitti minulle, että nyt on pieni ongelma: Thibaud'n piti mennä judoon koulusta huolimatta, sillä hänellä oli vyökoe, mutta Emmanuel oli lähtenyt töihin autolla. Elise ei kuulemma ole tarpeeksi iso pyöräilemään judo-paikkaan asti, minusta ongelma oli ennemminkin se, ettei lapsille ole täällä kuin yksi polkupyörä. Lopulta Nathalien isä riensi apuun ja tuli viemään Thibaud'n judoon ja minä olin Elisen kanssa kotona. Keskiviikko oli itse asiassa Elisen syntymäpäivä. Nathalie tuli myöhässä kotiin ja pyysi minua tekemään puolestaan kakun Eliselle. Ruuan jälkeen annoimme lahjamme. Minä olin ostanut jo Carcassonnesta Eliselle kirjan, jossa piti pukea prinsessoja. Oli aika mieluinen. Myöhemmin illalla menin vielä Cham'siin. Siellä oli aika normaali ilta.

Torstai oli aika normaali päivä: hain lapset koulusta, tekaisin jotain ruokaa (itseasiassa kanakastiketta, kun kanaa oli oikein ostettu!) ja menin salsaan illalla. Perjantainakaan ei mitään kummenpia, lasten hoitoa ja nyrkkeilyä, niin kuin normaalisti. Lauantai oli myös aika tavallienn lauantai: kävimme jossain baarissa katsomassa jalkapalloa (onneksi en ollut ainoa, jota ei yhtään kiinnostanut), jonka jälkeen jatkoimme illan viettoa eräässä toisessa baarissa. Menimme aika ajoissa nukkumaan, sillä sunnuntaiksi oli olimme päättäneet lähteä Marseilleen!

Yksi kaveri sattuu olemaan Marseillen seudulta kotoisin ja hän ehdotti, että neljä halukasta voisi lähteä mukaan, autossa on tilaa. Minä, Franka, Joanna ja Isabel lähdimme sitten viettämään päivää Marseilleen. Päiväreissu oli lyhyt, emmekä ehtineet nähdä kovin paljon, mutta sainpahan ostettua Marseillen saippuaa Marseillesta! Kiertelimme sunnuntaimarkkinoilla ja vanhassa satamassa ja nautimme pitkästä aikaa aurinkoisesta päivästä.

Viime viikolla oli aika oikeasti alkaa miettiä Suomeen paluuta. Ilmoittauduin yliopistoon, tilasin opiskelijakortin, laitoin asuntohakemuksen ja tein muutaman työhakemuksenkin, kun pelkillä opintotuilla ei pitkälle pötkitä. Minua ärsyttää joutua tekemään tämä kaikki jo nyt. Haluaisin vain olla täällä rauhassa loppuun asti ja miettiä ensi syksyn asioita sitten, kun olen palannut takaisin Suomeen, mutta esimerkiksi asunnon haku kannatti jo aloittaa, niin pääsen jonossa tänä kesänä hyväksyttävien edelle. Nyt se on kuitenkin tehty, ehkä nyt saan olla aika rauhassa? Viitisen viikkoa tässä on vielä jäljellä.

Bisous,
Henna

P.S. Verhossani on lisko! Kuva siis otettu kattoikkunastani ulkopuolelta.

Piti laittaa valitettavasti aurinkoisena päivänä laittaa verho kiinni, ettei se

vaan putoa huoneeseeni!

Barcelone

Barcelonasta ollaan siis kotiuduttu, itse asiassa jo maanantaina, mutta loma oli niin uuvuttava, että käytin aikani mielummun nukkumiseen, kuin blogin päivittelyyn, mutta nyt on suunnilleen saatu univelat nukuttua ja bloggailu taas maittaa. Tästä tulee varmaan ennemmin kuvarikas kuin tekstirikas päivitys, minulla ei nyt ole niin paljon aikaa kirjoittaa, sillä jouduin lastenvahdiksi, koska Elise on ihan vaihteen vuoksi kipeänä. Päikkäreiden aikana siis yritän tätä päivitystä kirjoittaa, toivottavasti neiti suvaitsee nukkua jonkin aikaa.

Tiistai 7.5.

Päivä kului pelkästään matkustamiseen. Jouduimme lähtemään lentokentälle tosi ajoissa, sillä sinne menee todella vähän junia, mutta se on todella paljon halvempaa, kuin mennä junalla Lyoniin ja sieltä ratikalla lentokentälle: olisimme maksaneet siitä huvista noin 27 euroa, kun taas suorasta junasta vain reilu 8 euroa. Odottaminen kului ihan rattoisasti nukkuessa ja Isabelin kanssa jutellessa, en onneksi ollut yksin.

Joannan tapasimme vasta Barcelonassa, sillä hän lensi Nizzasta ja oli ollut viikonlopun isäntäperheensä kanssa Etelä-Ranskassa. Lyonissa odottelun lisäksi jouduimme sitten odottelemaan vielä Barcelonankin päässä, että Joannan lento tulisi perille ja menimme sitten yhtä matkaa hostellille. Ensimmäinen ilta meni minulta vähän ohi migreenin takia, muut kävivät jossain lähistöllä baarissa.

Keskiviikko 8.5.

Aloitimme aamun markkinoilla, missä olimme ihan innoissamme kaikista tuoreista ja kuivatuista hedelmistä ja muista herkuista, mitä siellä myytiin. Evästä ostettuamme, suuntasimme viettämään päivää rannalla. Matkustamisen jälkeen lepopäivä teki terää. Lisäksi keskiviikko oli reissun lämpimin ja aurinkoisin päivä. Illalla menimme Isabelin kanssa Bikini-nimiseen yökerhoon, Joanna katosi alkuillasta omille teilleen. Hostellimme ehdotti joka ilta eri paikkaa, minne sinä päivänä pääsimme ilmaiseksi/halvemmalla/jonon ohi näyttämällä hostellimme avainta. Ei huono homma! Lisäksi aamupala, lounas ja päivällinen sisältyivät hintaan, ja söimmekin hostellillamme vähintään aamupalan ja usein myös lounaan ja/tai päivällisen, miten nyt satuimme tulemaan takaisin tai olemaan lähistöllä.

Torstai 9.5.

Joanna ei päässyt sängystä ylös kovin aikaisin, mutta Isabelin kanssa menimme hostellin tarjoamalle kävelykierrokselle. Kävellen emme tietenkään kiertäneet isoimpia nähtävyyksiä, mutta kaikki vähänkin kiinnostavat paikat hostellin lähistöllä ja saimme kuulla mielenkiintoisia yksityiskohtia oppaaltamme. Näimme matkan varrella myös mielenosoituksen. Iltapäivällä palattuamme saimme Joannankin mukaamme ja suuntasimme Parc de la Ciutadella-puistoon. Illan klubi oli Blingbling, jossa sain kaljan Montpellieristä ostamilleni uusille korkokengille!

Perjantai 10.5.

Kävimme sataman kautta ihailemassa St Maria del Mar-kirkkoa ja shoppailemassa. Illalla söimme tapaksia espanjalaisessa ravintolassa sangrian kera. Joanna sattui tuntemaan siskonsa kautta erään Miguelin, jonka kaveriporukan kanssa kävimme syömässä. Oli kiva, että joku paikallinen näytti meille oikeasti hyvän paikan. Ruuan jälkeen istuskelimme loppuillan irlantilaisessa baarissa.

Lauantai 11.5.

Lauantaina kävimme turistibussikierroksella katselemassa Gaudin mestariteoksia: Sagrada Familia, Parc Güel, sekä Casa Milà. Illan klubi oli ainakin Espanjan suurin yökerho Razzmatazz, joka kuuluu myös Euroopan suurimpien joukkoon.

Sunnuntai 12.5.

Viimeinen päivä Barcelonassa kului rannalla laiskotellessa ja kävimme vielä vähän shoppailemassa. Päätimme olla menemättä nukkumaan ollenkaan, sillä aamulla lähtö lentokentälle oli neljän aikaan, ja siihen aikaan olimme kaikkina muinakin päivinä vielä hereillä. Pysyttelimme hostellin lähellä baarissa, ettemme myöhästyisi ainakaan sen takia, että olimme jossain kaukana klubilla. Vietimme hauskan viimeisen illan, eikä ketään tosiaan huvittanut lähteä, kun aika koitti.

Maanantaina olimme yllättävää kyllä väsyneitä, nukuin lentokoneessa, lentokentällä ja junassa ja vielä tunnin kotonakin ennen kuin kävin hakemassa lapset koulusta. Kyllä, olin töissä nukkumatta yöunia. Ei kannata. Menin nukkumaan jo yhdeksän aikaan ja nukuin pitkään tiistaina, se auttoi kummasti.

Työviikko ei alkanut kovin rankoissa merkeissä: lasten ukki tuli käymään tiistaina ja oli täällä melkein koko keskiviikonkin, sillä mellä on uusi TV-huonekalu (en tosiaan tiedä miksi sitä sanoisin, joku taso-lipasto-kaappiyhdistelmä), jota hän auttoi kokoamaan. Lapset tietty olivat ihan innoissaan, että ukki on käymässä ja halusivat olla hänen kanssaan mahdollisimman paljon.

Nyt on sitten taas oltu kunnolla töissä: eilen ja tänään 12 tuntia, normaali keskiviikko ja tänään kipeänä oleva lapsi. Huomenna ei sitten taas ole töitä, sillä perhe lähtee viikonlopuksi Lontooseen ja he käyvät hakemassa lapset koulusta jo puolen päivän aikaan. Itse menen Lyoniin ja lauantaiaamuna aikaisin lähdemme Maijan (jos vaikka Pariisin reissulta muistatte?) kanssa kohti Cannesin filmifestivaaleja.

Perhe on alkanut muuten etsiä uutta au pairia ensi vuodeksi. Skypetimme eilen yhden tytön kanssa ja tänään toisen. Minusta on kummallista ajatella, että tänne tulee joku muu, minun huoneeseeni! Vaikka tietenkin se oli odotettavissa ja ehdottomasti kertoo, että olen tehnyt jotain oikein, olenhan ensimmäinen au pair tässä perheessä, joten minusta varmasti paljolti riippui jatko. En voi uskoa, että lähtö on jo niin lähellä, seitsemän viikkoa enää jäljellä. Sain tänään yliopistoltakin postia, että maanantaista alkaen voi ilmoittautua läsnäolevaksi. Niin se aika vaan kuluu.

Bisous,

Henna