Tour de Sud de la France

Nyt on viimeisestä päivityksestä vierähtänyt vähän pitempi hetki, mutta siihen on hyvä syy: olen ollut lomareissulla Etelä-Ranskassa, enkä sen aikana ehtinyt miettiäkään mitään blogipäivitystä. Nyt olen taas kotiutunut, mutta vaan hetkeksi: ensi viikon tiistaina otetaan Isabelin ja Joannan kanssa suunnaksi Barcelona! Mutta sitä ennen, mitä on tapahtunut ensimmäisellä kevätlomaviikolla ja viikolla ennen lomaa?

Sää oli lomaa edeltävällä viikolla tosi hyvä ja keskiviikkona menimme jo aikaisin judoon, jotta pääsisimme pelailemaan vähän jalkapalloa ja pidimme piknikvälipalan. Urheiluhallin takana sattuu olemaan juuri tarkoitukseen sopiva ruohokenttä. Torstaina nautin säästä tekemällä kahdenkymmenen kilometrin pyörälenkin aamusta, kun oli vielä viileää ja päivällä menin Frankan luo Valencee ottamaan aurinkoa; hänen isäntäperheellään on uima-allas, josta nautimme kaveriporukalla täysin rinnoin. Uskaltauduin pulahtamaan uima-altaaseenkin, vaikka vesi oli kylmää! Tein vielä ennen altaalle lähtöä lopusta kanasta salaatin, kun suunnilleen lounasaikaan näimme, oli huippuhyvää! En ollut torstaina oikein töissäkään, sillä Nathalie ja Emmanuel olivat lähteneet Italiaan valmistelemaan Nathalien mummon hautajaisia, joten Emmanuelin vanhemmat kävivät hakemassa lapset viiden aikaan, ettei työviikkoni olisi ihan liian rankka, olisin muuten ollut lasten kanssa yksin kotona perjantaiaamuun asti, vaikka juuri ennen lomaa olisin varmaan selviytynytkin rankemmasta työrupeamasta.


Nathalie ja Emmanuel tulivat takaisin torstain ja perjantain välisenä yönä ja Nathalie oli koko perjantain kotona. Hän haki lapset koulusta kotiin syömään poikkeuksellisten olojen kunniaksi. Ruuan jälkeen palasin kouluun lasten kanssa:  pidin iltapäivällä toisen esitelmäni Suomesta. Sekin taisi mennä hyvin, luokka vain oli tosi erilainen kuin Thibaud'n, paljon hiljaisempi, eikä kysymyksiä ollut läheskään niin paljon. Nathalie ja Emmanuel sanoivat jälkeenpäin, että se johtuu opettajasta, tämän toisen luokan opettaja on tunnettu tosi tiukkana. Hyvin se kai meni.

Perjantai-ilta meni myöhään, sillä en ollut päivän aikana saanut tavaroitani ollenkaan pakattua; lauantaiaamuna oli aikainen herätys, sillä olin lähdössä lomalle. Kaikki oli kuitenkin valmiina lähtöön, kun neljän tunnin yöunien jälkeen jouduin heräämään. Menin Valencen TGV-juna-asemalle, sillä olin varannut itselleni netistä kimppakyydin ja tuo juna-asema oli moottiritietä lähin paikka, jonne aika vaivattomasti pääsin. Kyyti sujui mukavasti viisikymppisen pariskunnan ja heidän 15-vuotiaan tyttärensä kanssa ja kahden aikaan saavuin Toulousen lentokentälle, joka oli taas paikka lähellä moottoritietä ja minulle hyvien kulkuyhteyksien päässä. Tapasin kaverini yöpaikassamme. Olimme päättäneet "sohvasurffailla", olimme siis etsineet couchsurfing-sivustolta paikallisia, jotka majoittavat vieraita ilmaiseksi sohvillaan/ylimääräisillä sängyillään ja ihme kyllä onnistuimme löytämään paikan kaikille neljälle. Reissussa oli lisäkseni Franka, Julia ja Joanna.

Toulousen isäntä oli tosi mukava ja lähti illallisen jälkeen lauantaina näyttämään meille Toulousen yöelämää. Sunnuntai-iltana tapasimme Garonnen rannalla Toulouselaisia opiskelijoita, joiden seuraan lyöttäydyimme. Päivät kiertelimme nähtävyyksiä, lähinnä kirkkoja, sekä Capitol-aukio. Toulouse on muutenkin kaupunkina näkemisen arvoinen paikka, rakennukset ovat suureksi osaksi tehty punatiilestä ja kaupunkia kutsutaankin nimellä La ville rose, vaaleanpunainen kaupunki.

 Garonnen rannalla

 Capitole

 Tässä kirkossa oli peilien avulla saatu aikaa näyttävä efekti.

 Punatiilisestä tornista löytyi valokuvanäyttely, oikealla St Sernin basilika

Maanantainaamuna suuntasimme Carcassonnea, keskiaikaista linnakaupunkia kohti. Sää oli maanantaina Valencestakin tuttuun tapaan tuulinen, mutta kuitenkin aurinkoinen. Muurien ympäröimä linnan ympärille rakennettu kaupunki oli aika hieno paikka vierailla, sitä melkein unohti olevansa edelleen 2000-luvulla, kunnes pikkukuja päättyikin pitserioita ja muita halpoja turistiruokapaikkoja täynnä olevalle aukiolle.

 Sillan yli uudesta kaupungista vanhaan kaupunkiin

Joannan piti lähteä jo maanantai-iltana takaisin Valenceen, mutta Frankan ja Julian kanssa jatkoimme lomaa Montpellierissä. Saapuminen ei tosin mennyt maanantai-iltana ihan suunnitelmien mukaan. Meillä oli Montpellierissäkin couchsurfing-paikka odottamassa, mutta emme millään meinanneet löytää sitä ja isäntämme ei antanut puhelimessa kovin hyviä ohjeita. Kukaan vastaantulijakaan ei osannut auttaa, katu kun ei ollut mikään erityisen tunnettu. Lopulta Googlemaps opasti meidät perille. Perilläkään emme olleet tyytyväisiä: kämppä oli ihan kamala! Jääkaapin ovessa olevista lapuista päättelimme, että talossa asuva joukko oli talonvaltaajia, vaikkakin he olivat hankkimassa parhaillaan taloa laillisesti omistukseensa. Ennen valtausta talo oli ollut 10 vuotta tyhjillään ja sen kyllä huomasi. Kaikkialla oli niin törkyistä. Aloitimme heti kun mahdollista uuden yöpaikan etsimisen, mutta yksi yö siinä läävässä oli kuitenkin nukuttava, parempi sekin kuin taivasalla.

Tiistaiaamu alkoi kylmällä suihkulla, talopahaseen ei tullut edes lämmintä vettä! Lähdimme liikkeelle aika ajoissa, talo ei houkutellut oleskelemaan ja jätimme tavaramme hiukan epäillen kummalliselle talolle: emme oikein voineet ottaa niitä mukaan, jos halusimme kävellä kaupungilla ja katsella nähtävyyksiä, mutta kun talossa oli avoimien ovien politiikka, kuka tahansa saattoi tulla sisään, joten emme lähteneet ilman laukkuja kovin rauhallisin mielin.

Vietimme päivän kuitenkin mukavasti nähtävyyksiä kierrellen ja saimme uuden yöpaikankin! Illemmalla suuntasimme hakemaan tavaroitamme ja lähdimme kohti uutta paikkaa, joka oli niin paljon parempi ja huomattavasti turvallisemman oloinen, kuin ensimmäinen. Isäntä oli mukava ja kävi kanssamme läpi Toulousen karttaa, merkkaili kivoja paikkoja, jotka kannattaa käydä katsomassa ja hyviä baareja, joissa voisimme käydä viettämässä iltaa. Tiistai-iltana emme kyllä lähteneet mihinkään, vaan nautimme kuumasta suihkusta ja keittiöstä, jossa saattoi tehdä ruokaa.

Keskiviikon vietimme rennosti rannalla aurinkoa ottaen ja eväitä syöden. Onnistuin jopa olemaan suurimmaksi osaksi palamatta: poltin jalkapöydät ja nilkkani! Ne olivat vedessä käytyäni heti hiekkaiset, joten taisi jäädä aurinkorasva sen takia laittamatta.. Illalla lähdimme yhteen Remin (hostimme) suosittelemaan baariin, sieltä sai puolen litran mojitoja viidellä eurolla!

Torstaina kiertelimme taas kaupungilla katsomassa loput nähtävyydet ja syömässä "kukkajäätelöt". Yöpaikkaamme saapui illalla uutta porukkaa, jotka olivat jo ennen meitä olleet tulossa, mutta meille kun kävi ensimmäisen yöpaikkamme kanssa vähän köpelösti, olimme yhden yön ajan aika ahtaasti: kuusi vierasta kahden ihmisen asunnossa! Meillä oli kuitenkin mukavaa, uudet tytöt tekivät illallisen ja me teimme jälkkäreitä Remin kanssa: crumble, pompette (en ole varma kirjoitusasusta, lehtitaikinaan tehty sitruunajälkkäri) ja riisipuuroa.

Vasemmalla Montpellierin Riemukaari Aurinkokuninkaan ajoilta

Keskusaukio

Peyroun aukio, Ludvig IX:n patsas ja Château d'Eau

Unohdin aurinkolasit kotiin, joten oli pärjättävä ilman, vaikka aurinkoa riitti. Tavallista jäätelöä ja sitä "kukkajäätelöä"

Montpellierin uusi kaupunginosa, rakennukset olivat alueen sisällä ihan identtisiä!

 Palaneet jalkani :(

 Kasvitieteellinen puutarha, joka on muuten Ranskan vanhin!

 St Pierre ja St Roch

 Huomatkaa maalattu "peilikuva" St Rochista!

Perjantaiaamuna lähdettiin kotia kohti, mutta pysähdyttiin matkan varrella vielä Orangessa, pikkukaupungissa, joka on ollut olemassa jo antiikin Rooman ajoista lähtien ja sieltä löytyykin siltä ajalta esimerkiksi amfiteatteri ja riemukaari. Sää ei ollut paras mahdollinen kaupunkikierrokselle: vettä satoi melkein taukoamatta koko päivän ja lämpötila oli pudonnut viidentoista kieppeille. Ei sentään tuullut. Yritimme kuitenkin ottaa kaiken irti pysähdyspaikastamme. Viideltä lähdimme oikeasti kotiin. Olimme varanneet netistä kimppakyydin, joka tuli täsmällisesti meitä hakemaan Orangen riemukaarelta ja ajoi meidät turvallisesti kotiin. Tai no, Valenceen asti, josta Julia ajoi minut kotiin, hän asuu vielä vähän kauempana kuin minä ja Tain oli sopivasti matkan varrella.

 Amfiteatterin katsomo...

 ...ja lava.

 Kaupungintalo

Riemukaari

Söin huippuhyvän Crème brûléen Orangelaisessa ravintolassa.

Perjantai-iltana jaksoi vielä juhlia: suihkun, tavaroiden purkamisen ja uudestaan pakkaamisen jälkeen lähdin Valenceen, missä vietettiin aika perus baari-ilta kavereiden kanssa. Juhlan syy oli tällä kertaa Isabelin viimeinen viikonloppu Valencessa: hän muuttaa torstaina isäntäperheensä mukana johonkin pikkukylään Valencen liepeille, valitettavasti eteläpuolelle, Tain kun on pohjoiseen Valencesta.

Viime viikon reissun jälkeen ja tulevien Barcelonan ja Cannesin reissun takia olen nyt tiukalla säästökuurilla ja loman toiselle viikolle minulla ei olekaan oikein mitään suunnitelmia. Sää on muuttunut huonompaan suuntaan, joten en oikein voi täällä Tainissakaan mitään tehdä. Lueskelu joen rannalla sateessa ei kuulosta kovin hyvältä ja kun omassa huoneessakin sataa, en oikein tiedä, mitä tehdä. Kattoikkuna siis vuotaa taas, ei enää yhtä pahasti kuin ennen. Aikaisemminhan huoneessani oli sadesäällä oikein lätäkkö, nyt vaan kuulen kuinka pisarat ropisevat verhoon, joten pidän sen visusti kiinni kunnes aurinko taas paistaa.

Sunnuntain vietin ylhäisessä yksinäisyydessä kotona, nautin siitä kyllä täysin siemauksin ja nukuin niin pitkään, etten kehtaisi, jos joku olisi kotona ja hengailin pyjamassa iltaan asti, jolloin tiesin Nathalien ja Emmanuelin palaavan Corrençonista ja yritin näyttää siltä, kuin olisin saanut päivän aikana jotain aikaiseksi. Noh, olin pessyt kaksi koneellista pyykkiä. Tänään käytin aikani rästiin jääneiden asioiden tekemiseen: paikkasin yhden paidan, ompelin takaisin pudonneen napin ja vaihdoin koron kenkääni ja kun se oli hoidettu, leivoin.

 Lohi-parsakaalipiirakka ja tiikerikakku. Täältä vaan ei löydy "sitä oikeaa" tiikerikakkuvuokaa.

Bisous,

Henna

C'est été!

Viime tiistainakin olin vielä aika flunssainen, laitoin lapset terassille leikkimään, kun en jaksanut lähteä leikkipuistoon heidän kanssaan. Päivällä olin kuitenkin enemmän hereillä kuin maanantaina ja luin TCF:ää (Test de connaissance du française, ranskan kielen tasokoe) varten, sillä se olisi torstaina.

Keskiviikkona olikin tavallista mielenkiintoisempaa viedä lapsia harrastuksiinsa, sillä Emmanuel oli varanut autolle ajan huoltoon juuri keskiviikoksi, ainoaksi päiväksi, kun oikeasti tarvitsen autoa. Auto oli viety hänen vanhemmilleen Valenceen jo tiistai-iltana, huolto kun olisi Valencessa. Minä sain lainaan hänen äitinsä auton, jotta saisin kuljetettua lapsia. Autossa oli vain kaksi ovea, mutta ne olivat liukuovet, joten lasten vyöttäminen takapenkeille sujui, mutta asia, jota pelkäsin enemmän, oli että auto vaihteinen. Viime kerrasta vaihteisella autolla on jo hetki vierähtänyt ja auto sammuikin ensimmäisen kerran jo autotalliin. Se onneksi jäi viimeiseksi kerraksi ja loppujen lopuksi vaihteilla ajaminen onnistui hyvin. Emmanuelin vanhemmat tulivat jo iltapäivällä ennen ennen judoa vaihtamaan autot ja pääsin taas tutun auton rattiin. Illan vietin opiskellen.

Torstaiaamun aloitin myös opiskelemalla, mutta kahdentoista jälkeen sain kuulla, että turhaan: TCF oli peruttu. Eivät yhtään aikaisemmin voineet ilmoittaa; koe olisi alkanut kahdelta ja junalla olisin ollut jo menossa, mutta olin päättänyt mennä autolla, jotta pääsisin vähemmän myöhässä hakemaan lapset. Kaiken lisäksi kukaan koululta ei edes vaivautunut soittamaan minulle, vaan he laittoivat yhden kurssikaverini soittamaan! En ollut ollenkaan tyytyväinen ja minä kun olen vielä kamala koestressaaja, joten minulle kokeen peruuntuminen tiesi koko viikonlopun stressiä, se yritettäisiin kuitenkin järjestää mahdollisimman pian. Vähän myöhemmin sama kurssikaveri soittikin uudesta ajasta, seuraavana tiistaina uusi yritys. Ja kukaan koululta ei tosiaan edelleenkään vaivautunut soittamaan minulle.

Olin loppupäivän ihan ärsyyntynyt, eikä tilannetta auttanut yhtään, että sain raahata itkevän Elisen kotiin koulusta. Hän olisi kovasti halunnut jäädä iltapäiväkerhoon, mutta kun minulla ei ollutkaan koetta, hain lapset koulusta ihan normaaliin aikaan. Illalla pääsin onneksi rentoutumaan salsan merkeissä. Oli kiva käydä salsassa pitkästä aikaa, vaikka en mikään huipputanssija olekaan, mutta pääsi ajattelemaan ihan muuta kuin koetta ja tyhmää koulua, joka ei viitsi edes soittaa minulle.

Perjantaina pidin ensimmäisen esitelmäni Suomesta Thibaud'n koululla. Talvilomallahan minä jo tein suurimman osan esitelmästä, sain sen tehtyä loppuun viikkoa ennen kuin perheeni tuli käymään ja sen takia sen pitäminen vähän lykkääntyi. Perjantai-iltapäivänä kuitenkin suuntasin koululle pitämään esitelmäni Thibaud'n luokalle. Alun tekniikkaongelmien jälkeen esitelmä meni hyvin, luokka oikeasti kuunteli, sain huomata sen viimeistään lopussa, kun oli aika kysyä kysymyksiä ja melkein joka oppilaalla oli joku kysymys. Jäin koululle vielä loppupäiväksi, sillä välitunnilla oli tarjolla kakkua jonkun syntymäpäivän kunniaksi ja sovin pitäväni esitelmäni toiselle luokalle seuraavana perjantaina. Perjantai-iltana pääsin taas harrastamaan vähän liikuntaa pitkästä aikaa, kun en ollut flunssassa koko viikkona tehnyt mitään. Mutta perjantaina tosiaan kävin nyrkkeilemässä.

Lauantaipäivä meni leppoisissa merkeissä. Silitin ja kävin uimassa, sää oli kaunis ja söimme kesäruokaa: tomaatti-mozzarellasalaattia ja mansikoita. Kesä on vihdoin ihan ovella, lämpötila nousi muutamassa päivässä kymmenen asteen tietämiltä kahteenkymmeneen ja ylikin. Lauantai-iltana menin Valenceen, yhdellä kaverilla oli jäähyväisjuhlat ja olimme sen kunniaksi isolla porukalla ulkona. Minä lähdin kotoa kauhealla kiireellä, sillä sunnuntain suunnitelmissa oli piknik ja minun suunnitelmissani ei ollut tulla käymään kotona ennen sitä, joten minun piti valmistella kaikki jo lauantai-iltana. Loppujen lopuksi Emmanuel heitti minut rautatieasemalle ja olin siellä juuri, kun varoituskello lähestyvästä junasta alkoi soida! Kiireinen lähtö kostautui: en ollut ottanut makuupussia, pyjamaa, enkä hiusharjaa mukaan, vain tärkeimpiä mainitakseni, mutta kai sitä yhden yön pärjää..

Ilta meni hyvin kahdessa eri baarissa ja myöhemmin yhden kaverin kämpillä. Siitä suuntasimme Anna-Lenan kanssa hänen asunnolleen, jossa minä nukuin, lattialla, muutaman villapaidan päällä ja huivi peittona, kun olin makuupussini unohtanut. Seuraavalla kerralla en kyllä varmasti unohda, otan tästä opikseni!

Sunnuntaina suuntasimme puistoon nauttimaan siihen mennessä vuoden lämpimimästä päivästä. Piknikeväät olin muistanut ottaa kaiken muun unohtamisen kustannuksella mukaan, olin tehnyt itselleni perunasalaatin lounaaksi, sillä tiesin, että muut toisivat tarjolle kaikkea epäterveellistä ja muillekin jaettavaksi olin pilkkonut porkkanaa, että hekin söisivät jotain terveellistä. Päivä meni mukavasti syödessä, loikoillessa ja aurinkorasvaa välillä lisäillen. Alkuillasta lähdimme pienemmällä porukalla Tainiin pelaamaan futista, kyllä, myös minä, vaikka peli loppuikin minun osaltani vähän kesken, kun sain pallon naamaani ja nenästäni alkoi vuotaa verta. Illallisaikaan oli taas kunnossa ja menin Gregille, joka piti pienet grillijuhlat. Emme olleet kovin myöhään, sillä oli kuitenkin sunnuntai, mutta nyt on syöty grilliruokaakin ensimmäistä kertaa tänä kesänä!

Maanantain oli tyhmä päivä. Olimme sopineet parin kaverin kanssa pitävämme joogatunnin, mutta he molemmat lähettivät aamulla viestiä olevansa liian väsyneitä. Elisen korva oli ollut yöllä kipeä ja kun minulla ei ollutkaan mitään tekemistä, jäinkin aamupäiväksi hänen kanssaan kotiin ja kävimme lääkärissä. Se oli ensimmäinen kerta, kun menin lapsen kanssa lääkäriin, yleensähän Nathalien vanhemmat ovat tulleet tänne, tai lapsille on varattu aika toiselle lääkärille heidän lähelleen, mutta tällä kertaa he eivät olleet käytettävissä, sillä Nathalien isoäiti kuoli sunnuntaina, joten hänen vanhemmillaan oli asioita hoidettavana sen takia. Lääkäri oli ranskalaiseen tapaan tunnin myöhässä, ja kun minun piti tehdä Eliselle ruokaakin, olin vapaa vasta ennen kahta. Wihii, kaksi tuntia vapaa-aikaa, ennen kuin lapset piti hakea koulusta. Käytin rajallisen aikani käymällä apteekissa hakemassa Elisen lääkkeet (se ei tietenkään ollut auki kahdentoista jälkeen, kun lähdimme lääkäristä), tekemällä pienen lenkin ja lukemalla vähän TCF:ää varten.

Lapset haettuani kävimme hakemassa kotoa välipalaa ja kuivaa leipää ja lähdimme syöttämään joutsenia. Aioimme jatkaa matkaa vielä leikkipuistoon asti, mutta matkalla kahdeksanvuotiaani kakkasi huosuun, joten jouduimme kääntymään takaisin, emmekä enää ehtineet vatteiden vaihdon ja suihkun jälkeen puistoon, vaan söimme välipalan kotona. Päivä kruunaantui sillä, että Emmanuel palasi niin myöhään kotiin, etten ehtinyt enää nyrkkeilyyn, Nathalie oli työmatkalla Brysselissä. Tunsin päivän jälkeen oloni kuitenkin loisto au pairiksi, kun olin tehnyt niin vastuullisia asioita kuin käynyt lääkärissä ja apteekissa ja antanut lapselle lääkkeitä ja kun olin niin joustava, että olin suurimman osan päivästä töissä.

Tänään sain nukkua pitkään, alunperin minun piti olla aamulla töissä, sillä Nathalie aikoi jäädä Brysselin-matkan jälkeen vanhemmilleen nukkumaan, sillä hän palasi myöhään, mutta hän halusi tulla käymään kotona erityisesti kertoakseen lapsille, että heidän isoisoäitinsä on kuollut. Hänen isänsäkin tuli tänne, jottei Nathalie nukahtaisi rattiin, joten hänellä oli aamulla apuakin lasten kanssa. Minulle tuli muutenkin tunne, että parempi nukkua ja antaa hänen rauhassa selittää asia lapsille ja olinkin ärsyttävän maanantain jälkeen uupunut.

Heräsin puoli yhdetoista aikaan ja kertasin vielä vähän viimehetkellä ennen TCF:ää. Nathalie kävi isänsä kanssa nopeasti kotona vähän ennen kuin lähdin, hän on menossa Italiaan, sillä kuollut isoäiti oli italialainen, ja hänet haudataan sinne. Menin kokeeseen autolla, jotta en tulisi hakemaan lapsia kamalan myöhään, koe alkoi vasta kahdelta, joten en mitenkään voinut ehtiä viisitoista yli neljäksi hakemaan heitä. Nathalie oli vielä unohtanut, että minulla oli koe tänään, joten hän ei ollut laittanut lapsille välipalaa mukaan.

TCF meni aika odotusten mukaisesti: kaikki meni hirveän nopeasti ja aikaa luetunymmärtämisen lopettamiseen ei oikeastaan ollut, mikä on opettajani mukaan meidän tasoisillemme ranskan opiskelijoille ihan normaalia, sillä kokeessa käydään kaikki kielitasot läpi, joten tällaiselle keskitasoiselle ranskan puhujalle on tavallista, että viimeisiä, vaikeimman tason tehtäviä ei oikein ehdi tehdä kunnolla. Puolihuolimattomasti tehdystä kokeesta jäi kuitenkin huono fiilis, yleensä se, että koe jää kesken tarkoittaa joko sitä, että ei ole osannut ja mietti liikaa, tai on kirjoittanut liikaa. No, saa nähdä, kun tulokset tulevat.

Kokeen jälkeen ajelin hakemaan nälkäiset lapset koulusta ja syötin heille naurettavan pienen välipalan, koska iltaruokaan ei ollut enää pitkä aika. Tänään repäisin ja tein kokonaisen kanan! Olin pyytänyt vanhempia ostamaan kanaa ja odotin saavani kylkiä tai koipia, mutta kaupasta olikin tarttunut mukaan kokonainen kana, joten ajattelin, että kai minun on tehtävä se, kun olin kerran sitä pyytänyt. Kaikesta ällötyksestä rakaa kanaa kohtaan huolimatta maustoin sen, mikä ei ole maailman hauskin homma, siinä nahkaa lihoista irrotellessa.. Mutta näin jälkeen päin täytyy sanoa, että ensimmäiseksi tekemäkseni kokonaiseksi kanaksi se oli hyvää, vaikka se laitettiinkin vielä hetkeksi uudestaan uuniin, kun koivet eivät olleet ihan täysin paistuneet. Rintapalat olivat tosi mehukkaita ja internetin ohjeiden ja kotoa löytyvien tarvikkeiden inspiroima maustesekoitus oli onnistunut.

Bisous,
Henna

Annecy

Nyt sitä sitten ollaan flunssassa, niin kuin viime blogipäivityksessä vähän enteilin, että kipeäksi olen tulossa. Flunssaisesta olosta huolimatta lähdin Annecyyn lauantaina, niin kuin olin suunnitellut ja sen jälkeen menin vielä suoraan yhden kaverin bileisiin Valenceen, joten jos muuten olisin selvinnyt vähemmälläkin, niin eiköhän tuo lauantain ohjelma tuominnut minut flunssaan. Tai ehkä olisin tullut joka tapauksessa ihan yhtä kipeäksi.

Lauantaiaamuna herätys oli tuskaisen aikainen Annecyn reissun takia. Lähdin 6:39 junalla täältä Tainista ja tapasin Lyonissa päin asuvat kaverini Part-Dieun rautatieasemalla kahdeksan aikaan. Siitä jatkoimme autolla kohti Annecya. Pienen aamupalatauon kanssa matka kesti noin kaksi tuntia. Annecyyn päästyämme laitoimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään ympäri vanhaa kaupunkia.

Kaupungintalo

 Kattojen yllä

"Alppien Venetsia"

Löydettiin tosi kiva ja halpa ruokapaikkakin: sellainen noutopaikka, missä oli ihan tavallista ruokaa, salaatteja ja kaikkea kummallistakin merkillisistä merenelävistä hyytelöihin, eli jokaiselle jotakin. Itse otin sipulipiirakan, kun en tätä Ranskan erikoisuutta ollut vielä maistanut ja kreikkalaista salaattia kaveriksi. Tästä huvista en maksanut kuin kuusi euroa ja sain tosiaan ihan kunnon ruokaa enkä jotain hampurilaista tai pelkkää täytettyä patonkia, mihin tuo raha yleensä riittää.

Syötyämme suuntasimme Annecy-järvelle. Kävelimme rantaa pitkin ja nautimme maisemista.

Kuuden aikaan taisimme lähteä ajelemaan takaisin päin. Saavuimme Part-Dieuhun juuri samaan aikaan, kun junani lähti. Viimeinen oli onneksi vielä jäljellä, mutta sitä oli odotettava tunti. Kaverini onneksi jäivät odottamaan kanssani, niin en ihan tylsistynyt. Junassa otin nokoset, sillä tiesin, etten menisi vielä moneen tuntiin nukkumaan. Valencessa suuntasin kaverini luokse, valtasin hetkeksi kylpyhuoneen ja laittauduin vähän parempaan juhlakuntoon ennen kuin varsinaisesti aloitin juhlimisen. Yhteentoista asti olimme kaverillani, siitä jatkoimme Sunshineen ja sieltä vielä yhdelle toiselle kaverille jatkoille ja vihdoin joskus ihan liian myöhään aamulla Joannalle nukkumaan.

Seuraavana aamuna olo oli kamala. Ei ollenkaan krapulan takia, vaan olin varmasti kuumeessa, pää tuntui olevan täynnä räkää ja kurkku oli kipeä. Lähdin Joannalta mahdollisimman nopeasti, sillä halusin kotiin lepäämään ja nukkumaan. Sunnuntai menikin siinä, samoin maanantai. Olin kyllä töissä, mutta nukuin yhteentoista, kävin suihkussa ja katselin paluulentoja ja menin uudestaan nukkumaan vielä ennen kuin hain lapset. Olin ihan väsynyt kaikesta nukkumisesta huolimatta ja laitoin lapsille vain filmin pyörimään, en jaksanut tehdä mitään muuta. Itsekin katselin sitä puolinukuksissa viltin alla.

Työpäiväni oli vielä vähän normaalia pitempi, sillä molemmat vanhemmat tulivat tunnin-puolitoista myöhemmin kotiin kuin tavallisesti ja söimme lasten kanssa jo ennen kuin he tulivat. Kun lapset oli saatu nukkumaan, katselin vanhempien kanssa vielä paluulentoja. Olin ihan peloissani, että hinnat nousevat, jos odotan yhtään pitempään. Lyonista lennot ovat jo viimeisten kahden viikon aikana tulleet 100€ kalliimmiksi, kun olen niitä silloin tällöin katsellut. Onneksi kaverini Maija vinkkasi, että Air Francella nuoret saavat alennusta ja aika tuntuvan alennuksen sainkin: lippujen normaalihinta oli yli 500€, alennuksella 122€. Tähän kun lisää 40-50€ ylimääräisestä matkalaukustani, se tulee silti halvemmaksi, kuin muut vaihtoehdot. Menen siis luotijunalla Pariisiin ja Finnairilla Suomeen, ja junalipun hinta sisältyy jo tuohon summaan!

Olin tietenkin tosi tyytyväinen tästä löydöstä, lennot Lyonista olivat ihan kamalan kalliita ja toinen vaihtoehtoni, luotijuna Pariisiin ja Norwegianilla Suomeen olisi ollut suunnilleen samanhintainen, mutta Norwegian lähtee eri lentokentältä, jonne ei pääse suoraan luotijunalla, vaan olisin joutunut seikkailemaan Pariisin lähijunissa kaikkine laukkuineni. Mutta hyvä juna/lentoyhteys on nyt ostettu, palaan Suomeen 3.7. klo 23:00. Vähän aikaisemmin siis kuin oli tarkoitus, mutta hostperheeni pyysi, että lähtisin ennemmin keskiviikkona kuin viikonloppuna, jotta he pääsisivät saattamaan minua ja sanomaan kunnolla hyvästit. Viikonloppuna se ei olisi onnistunut.

Siinäpä viikonlopun ja alkuviikon tapahtumat.

Bisous,
Henna