Ma vraie famille est là!

Pääsiäinen oli ja meni, perhekin on nyt jo tullut ja mennyt mukanaan yhteensä varmaan lähemmäs kolmekymmentä kiloa minun tavaroitani, joita en usko enää tarvitsevani viimeisten kolmen kuukauden aikana Ranskassa. Loppu tosiaan uhkaavasti jo lähestyy, tasan kolmen kuukauden kuluttua, 4.7. on viimeinen työpäiväni, jonka jälkeen pitäisi päästä aika nopeasti lähtemään, sillä Suomessa kesätöissä ensimmäinen työpäivä on 8.7. Ajatus palaamisesta Suomeen tuntuu ihan yhtä epätodelliselta, kuin viime syksynä lähtö tänne. Mutta niin se aika vaan kuluu, nyt pitäisi varmaan alkaa katsastamaan lentolippuja (jotka nopealla vilkaisulla näyttävät paljon kalliimmilta kuin tullessa tai jouluna), ja kohta puoliin alkaa miettiä ilmoittautumista yliopistoon ensi lukuvuodeksi (sisään pääsin jo viime syksyn haussa, mutta tulin mielummin tänne) ja sen myötä etsimään asuntoa ja osa-aikatöitä. Toisaalta ei tekisi mieli miettiä koko paluuta vielä ollenkaan, mutta jos nuo asiat jättäisi roikkumaan, olisin aika pulassa, kun tosiaan pitäisi Suomeen tulla.

Niin kuin tuossa alkuun ja viime blogipäivityksessä oli puhetta, sain pientä muistutusta Suomesta perheeni muodossa. He tulivat tänne pääsiäisviikonlopun viettoon tietenkin pienten tuliaisten kanssa: Fazerin sinistä, ruisleipää, rieskaa ja pääsiäisen kunniaksi tietenkin mämmiä! Pettymyksekseni isäntäperheeni vanhemmat kuitenkin tykkäsivät siitä. Olin ihan varma, että nyt saan heille esiteltyä jotain järkyttävää ja ulkonäön perusteella hekin odottivat jotain kamalampaa, mutta jouduimme pettymään/yllättymään iloisesti, kun se olikin hyvää.

Mutta aikajärjestyksessä kertoakseni, palataanpas viime torstaihin. Päivä alkoi niin kuin muutkin torstait: kouluun, uimahalliin, kotiin. Sen verran aamussa oli jo erityistä, että torstain piti olla viimeinen ranskan tuntini, sillä varsinaiselle viimeiselle tunnille en tiistaina mennyt, kun perheeni oli vielä täällä. Uimahallilta oli kiire juna-asemalle, jotta ehtisin puoli kolmen junalla kotiin; myöhemmälläkin olisin ehtinyt ajoissa Lyonin junaan, mutta halusin uimisen jälkeen taas laittautua ja varmistella vielä, että huone on siinä kunnossa, että sitä kehtaa esitellä. Sitten tosiaan lähdin junalla Lyonia kohti. Emmanuel oli mennyt autolla töihin ja tuli hakemaan minut juna-asemalta hakemaan perhettäni lentokentältä. Lyonissa oli ihan kamala ruuhka ja olimme ihan myöhässä. Meidän piti vielä hakea ruokaakin matkan varrelta: Nathalien äiti tarjosi meille pääsiäisillallisen, lammasta ja gratin dauphinoise, (vähän niin kuin kermaperunat) koska tiesi, ettei Nathalie osaa kokata.

Pääsimme ruuhkasta ja muista mutkista huolimatta kuitenkin vihdoin lentokentälle ja siellähän koko konkkaronkka olikin jo odottamassa. Lyon toivotti matkalaiset tervetulleiksi sateisella ja vuodenaikaan nähden kylmällä säällä. Minä lohduttelin, että Tainissa on aina parempi sää kuin Lyonissa ja lämpötila nousikin viidestä lähemmäs kymmentä matkan aikana, eikä siellä satanutkaan niin paljon kuin Lyonissa. Perillä menimme ensin perheeni hotellille kirjaamaan heidät sisään ja jättämään tavarat ja sitten meille syömään! Elise oli ihan kauhuissaan ja Thibaud'kin ujona, mutta kai se ilta ihan mukavasti meni kuitenkin. Matkalaiset olivat väsyneitä ja isäntäperheen vanhemmat menossa perjantaina vielä töihin, joten emme illallistaneet ihan yhtä pitkän kaavan mukaan, kuin ranskalaiset usein illastavat vieraiden kanssa. Ajoin perheeni hotellille nukkumaan ja kävin vielä heidän puolestaan kyselemässä vastaanotosta muutamia kysymyksiä.

Sinä iltana en saanut nukuttua. Oli ihan kummallista, että oma perhe sieltä Suomesta oli täällä, ajoin heidän luokseen autolla viisi minuuttia. Jännityksestä pirteänä pakkailin laukkuani vielä ennen nukkumaan menoa, eikä hyvältä näyttänyt: kaikki tavarat eivät edes siinä vaiheessa, ennen yhdenkään tuliaisen ostoa, mahtuneet matkalaukkuuni, painorajojen paukkuminen oli jo silloin varmaa. Onneksi tiesin, että vanhempien ja sisarusteni laukuissa on jonkun verran tilaa, niin ei ihan paniikki iskenyt.

Perjantaiaamu alkoi hakemalla keliaakikkosiskolle ruokaa paikallisesta luomukaupasta, niissä on tavallisiin marketteihin verrattuna paljon paremmat valikoimat gluteenittomia tuotteita. Siskoni oli ihan innoissaan löydettyään gluteenittoman patongin. Seuraavaksi käytiin katsastamassa ihan tavallinen marketti, hiuslakasta oli pulaa itse kullakin ja mukaan tarttui myös croissantteja. Marketin halppiscroissanttien jälkeen nostimme vähän rimaa: seuraava pysähdyspaikka oli Valrhonan luksussuklaakauppa. Maistelimme hyviä suklaita ja ostimme myös jonkun verran. Minulla oli vielä macaron-kurssilta saatu 10%:n alennuskuponki, jonka nyt käytimme.

Suklaiden maistelun jälkeen oli aika viedä auto parkkiin ja lähteä maistelemaan viinejä. Kävimme sekä Jabulet'lla että Chaputierillä, jotka ovat tämän kylän hienoimmat viinikaupat. Molemmilta piti tietenkin ostaa jotain ja me jaoimmekin ostokset niin, ettemme heti ensimmäisestä paikasta ostaneet kaikkea, mitä yleensä halusimme ostaa. Kävimme vain välissä viemässä toisen viinikaupan pussit autoon, niiden kanssa olisi ollut vähän noloa mennä seuraavaan.

Viinien maistelun jälkeen menimme vierailemaan Tournonin linnaan. Yllätykseksemme emme joutuneet maksamaan siitä huvista mitään! Ja itse luulin olleeni ovela, kun menin opiskelijan hinnalla sisään viime syksynä.. Saimme pienen linnan aika nopeasti kierrettyä. Ulkona odotti sadekuuro, joten suunnitelmani Tounonin kylän kiertämisestä kariutuivat siihen. Loppujen lopuksi päädyimme menemään perheeni hotellille vähän leipäilemään.

Söimme yhdessä hostperheeni kanssa perjantai-iltanakin. Katolisessa host-perheessäni ei jonkun perinteen mukaisesti syöty lihaa pitkänä perjantaina. Minusta oli hassua, että ruokaan sitten piti kiinnittää huomiota, vaikka pitkäperjatai ei Ranskassa ole edes pyhä. Saimme syödäksemme kuitenkin hyviä kampasimpukoita. Jos perhe ei olisi erikseen sanonut, että tänään on vähän erikoisillallinen, tämä olisi mennyt ihan tavallisesta illallisesta. Jälkiruuaksi Nathalielle ja Emmanuelille tarjottiin maistiainen mämmiä, josta he tosiaan pettymyksekseni tykkäsivät. Tarjolla oli myös Valrhonalla tehtyjä macaroneja, joista olin pakastanut puolet perhettäni varten.

Lauantaina menimme Lyoniin. Ensimmäiseksi kiipesimme Fourvièrin kukkulalle ihailemaan Lyonin Notre Damea. Jouduimme vähän seikkailemaan, sillä menimme väärään funiculaireen. Se on siis sellainen metron näköinen, mutta ei kulje maan alla ja erityisesti kiipeää ja laskeutuu mäkiä. Kirkko kuitenkin hetken kiertelyn jälkeen löytyi ja ehdimme vähän ihaille maisemiakin ennen sadetta. Laskeuduimme vanhaan kaupunkiin, kävimme Saint Jeanin katedraalissa ja lähdimme kävelemään yhtä vanhan kaupungin katua. Vettä kuitenkin satoi, eikä ulkona kiertely houkutellut, joten menimme pienoismalli ja elokuvamuseoon, joka sattui olemaan siinä kadun varrella. Museossa oli esillä pienoismalleja ja oikeasti elokuvissa käytettyä rekvisiittaa.

Museokierroksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Lyonin uudempaa keskustaa, tarkoituksena oli löytää metro ja mennä Part-Dieuhön, mutta seuraava metropysäkki oli vielä jonkin matkan päässä, kun ohitimme bussipysäkin, jossa luki, että Part-Dieu on jonkun siitä kulkevan bussin reitillä. Jäimme sitä odottelemaan ja pääsimmekin helposti perille Part-Dieun ostoskeskukseen. Vietimme loppupäivän kierrellen kauppoja.

Hostperheeni oli lähtenyt päivän aikana Correnoçniin, joten meidän piti mennä ravintolaan syömään. Se ei ollutkaan niin helppo nakki, sillä palasimme Tainiin aika myöhään, junamme oli vielä puoli tuntia myöhässä jonkun humalaisen matkustajan takia, jolle odottelimme ambulanssia yhdellä asemalla Lyonin ja Tainin välissä. Päädyimme japanilaiseen ravintolaan. Ruoka oli hyvää, vaikka emme turhan kauaa viitsineet siitä nauttia: olimme saapuneet vain puolisen tuntia ennen sulkemisaikaa ja vaikka ravintolan pitäjä ei meitä hoputtanutkaan, emme viitsineet viipyä myöhään. Autoa ei enää lauantaina ollut, joten laitoin perheeni kävelemään hotellilleen, en lähtenyt saattamaan, sillä sitten olisin itse joutunut kävelemään koko matkan yksin takaisin.

Sunnuntaina menimme Avignoniin, kun ei sinnekään ollut kuin puolentoista tunnin junamatka. Avignonissa paistoi aurinko, mutta tuuli ihan kamalasti. Aloitimme vierailun onneksi sisätiloista, paavin entisestä palatsista. Aika hulppeasti on paavi asunut! Toinen kohde oli tietenkin Avignonin lastenlaulusta kuuluisa silta. Tuuli oli sillalla tietenkin vielä pahempi, kuin kaupungissa, mutta pitihän se nähdä! Avignonista sain myös ostettua jotain, mitä tuliaisista itselleni puuttui: Marseillen saippuaa, missä lukee, että se on nimenomaan sitä. Ja koska olimme Provincessa, joka on kuuluisa laventelipelloistaan, otin toisen saippuan laventelin tuoksuisena. Ennen lähtöä kävimme vielä haukkaamassa jotain pientä, minä otin sipulikeittoa, sillä tätä Ranskan herkkua en ollutkaan Ranskassa vielä syönyt. Tainissa kävimme vielä oikeasti illallisella Le Quai-ravintolassa, mikä on Tainin hienoin ravintola, mutta kuitenkin vain jonkun Michelin-tähtikokin "sivuravintola", brasserie ranskaksi. Ruoka oli kyllä hyvää, peruspihvi ja ranskalaiset ei kuulemma ollut niin ihmeellistä, mutta minusta Ranskassa tuo perussetti ei usein ravintoloissa ole niin hyvää kuin Suomessa, joten kannattaa ottaa jotain muuta.

 Vanhankaupungin muuri ja joku hieno rakennus

 

 Paavin palatsin yksi torni, Avignonin silta ja Avignonin sillalla

Maanantaina nukuimme pitkään, sillä pyhäpäivänä ei ole niin helppoa tehdä oikein mitään. Kiersimme sitten Tournonin, mikä oli jäänyt aikaisemmin tekemättä ja sitten olin kutsunut perheeni meille kahville. Minulla oli pulliakin pakastimessa, joten joimme suomalaiseen tapaan pullakahvit. Kahvi ei tosin ollut yhtään Suomalaiseen tapaan tehty: jauhetta vaan kiehuvaan veteen. Perheelläni ei taida edes olla kahvinkeitintä, mutta sen sijaan löytyy joku italialainen kahvinkeittohökötys, mutta sitä en osaa ollenkaan käyttää. Illalla kävimme vielä syömässä, tällä kertaa Tournin puolella. Saimme tosi hyvää pippuripihviä ja perheeni pääsi maistelemaan vähän juustojakin, sillä juustot kuuluivat menuun, jonkan suurin osa meistä otti.

Tiistaina oli sitten aikainen herätys. Siskoni halusi käydä vielä Valrhonalla, sillä hänelle oli jäänyt vielä vähän rahaa, itse taas halusin käydä vielä Cave de Tainissa ostamassa pullon sitä samaa roséeta, kuin olin sieltä joskus aikaisemminkin ostanut, halusin pullon sitä itselleni kotiin Jabulet'lta ja Chaputieriltä ostamieni lisäksi. Shoppailun jälkeen kävin hakemassa kaikki laukkuineen meille, oli aika pakata loputkin tavarani. Aika helposti ja nopeasti saimmekin kaikki loput tavarani ahdettua muiden laukkuihin. Olimme niin nopeita, että ehdimme vähän levähtääkin ennen lähtöä.

Kahdentoista aikaan lähdimme ajamaan lentokentälle. Se ei ollutkaan niin helppo nakki kuin olin luullut. Kännykkäni navigaattori ei halunnut moottoritielle ollenkaan ja kun sinne sitten menimme, ja pääsimme Lyonin lähelle, emme nähneet jälkeäkään lentokentästä tai sinne opastavista kylteistä. Aikamme kierrettyämme bongasimme vihdoin yhden, joka opasti vielä eri suuntaan kuin navigaattorini! Mihinköhän olisimme sillä päätyneet? Ensimmäiseen opasteen jälkeen loppu oli helppoa. Lentokenttä ja parkkipaikka löytyivät. Ainoa ongelma oli, että tietullin laite ei hyväksynyt pankkikorttiani! Iskän pankkikortin onneksi hyväksyi ja minä sitten nostin rahaa lentokentältä, että pääsisin takaisinkin.

Tavaroiden louvutus meni nopeasti ja meillä oli aikaa vielä viettää aikaa yhdessä ennen turvatarkastusta. Lähdön hetki kuitenkin tuli ja halausten jälkeen lähdin minäkin kotia kohti. Oli kiva, että koko perheeni tuli tänne käymään. Minusta oli erityisen kiva, että he oikeasti pääsivät näkemään, missä minä täällä olen ja millaista täällä oikeasti on. Kirjoitanhan minä tätä blogia ja kerron skypessä paljon, mutta on omin silmin näkeminen kuitenkin eri asia. Heillä on nyt SNCF:n ongelmista omakohtaista kokemusta, jäätävä pohjoistuuli on hyytänyt kasvoja muuten lämpimän ja aurinkoisen oloisena päivänä ja he ovat haistaneet Valrhonan tehtaasta tulevan houkuttelevan suklaan tuoksun omilla nenillään.

Kun pääsin takaisin kotiin, lapset olivat jo kotona isovanhempiensa kanssa, jotka olivat tulleet heidät hakemaan koulusta, että minä pääsisin ajamaan perheeni lentokentälle, joten en oikeastaan joutunut töihin tiistaina. Keskiviikkokin oli tavanomaista rennompi, sillä lapsilla oli poikkeuksellisesti koulua. En kuitenkaan voinut tehdä mitään, sillä minun piti odottaa Thiriet'tä, pakasteruokafirmaa, jonka piti tuoda ostoksemme. Vietin koko päivän neljän seinän sisällä odottaen, mutta lähetti tulikin vasta kuuden jälkeen illalla! Olisin voinut nauttia harvinaisesta keskiviikosta. Sääkin oli hyvä ja nautimme siitä lasten kanssa syömällä välipalaa leikkipuistossa. Illalla suuntasin Cham'siin ja pääsin pitkästä aikaa näkemään kaikkia ihmisiä. Edellisestä kerrasta Cham'sissa olikin jo hetki vierähtänyt. Baari oli täynnä ihmisiä, yksi kaveri oli tuonut kakkua syntymäpäivänsä kunniaksi ja ilta meni tosi hyvin.

Cham'sissa sain vielä kuulla, että meillä olisikin vielä torstaina nyt oikeasti viimeinen ranskan kurssi. Eikun sitten vaan pirteänä ylös vielä viimeisen kerran torstaiaamuna. Koulussakin oli herkkuja tarjolla viimeisen kerran kunniaksi, minä maistelin, mutta kohtuudella. Koulun jälkeen menin uimaan, niin kuin olen ottanut tavaksi.

Tänään olen ollut aika väsynyt, tuntuu, että olisin tulossa kipeäksi. Siskoni taisi minut tartuttaa, hänellä oli ainakin lähtöpäivänä kuumetta, mutta nyt ei ole hyvä aika tulla kipeäksi, olen lähdössä viikonloppuna Annecyyn Lyonin kavereiden kanssa. Sen jälkeen ei haittaa!

Bisous,
Henna