Kuten perjantai-illan ohjelmasta voi päätellä, en päässyt nyrkkeilyyn, mikä tietenkin harmitti ihan yleensä ja nyt vielä, kun yritän kovasti palata "Suomi-mittoihini", mikä suijui hyvin juuri tuohon perjantaihin asti. Lauantaina oli kauan odotettu Valrhonan kurssi, johon olimme voittaneet lahjakortin lasten koulun lotosta. Oli sovittu, että minä saan käyttää sen, jos muu perhe saa nauttia herkuista, mikä on tietenkin vain kohtuullista! Olin valinnut macaron-kurssin, niitä on kuuleman mukaan vaikea tehdä, ja opinpahan tekemään ainakin jotain ranskalaista syötävää, täällä kotona en ole ranskalaiseen ruuanlaittoon pahemmin tutustunut.
Meitä oli yhdeksän henkeä opettelemassa macaronien tekoa, kaikki muut huonolla menestyksellä kokeilleetkin, minä vain maistellut. Kurssi meni hyvin, ja macaronien valmistus näytti niin helpolta, että tietenkin onnistuisin itsekin! Kurssilta lähdin kotiin neljänkymmenenyhdeksän macaronin kanssa, siitä riittää hetkeksi.
Viikonloppu oli vähän poikkeuksellinen siinä mielessä, että perhe oli koko viikonlopun kotona. Minusta oli oikeastaan kummallista olla sillä tavalla kotosalla koko perheen kanssa, itsellänikään ei ollut oikein ohjelmaa Valrhonan kurssin lisäksi. Lauantai-iltana kävin vähän ruokakaupassa, ostin macaron-ainekset, jotta voisin heti kokeilla taitojani ja yleensä hedelmiä ja vihanneksia koko perheelle. Maksoin ensimmäistä kertaa elämässäni sekillä! Emmanuel kirjoitti minulle avoimen sekin kauppareissua varten, niin ei myöhemmin tarvitsisi huolehtia takaisinmaksusta ja tässä vaiheessa kuuta minulla ei niin kamalasti rahaa ranskan tililläni olekaan. Ja mitä silmiini osuikaan ruokakaupassa? Ruisleipää! Ihan vahingossa sen löysin, se ei tosiaankaan ollut missään leipähyllyssä, etsinkin jotain ihan muuta ja siellä oli jopa vaihtoehtoja! Mukaan lähti ihan perus täysjyväleipä, aika lailla REALin oloista leipää, saksalaista alkuperää tosin.
Sunnuntaina päätin lähteä uimahallille, mutta päädyinkin vain tuhlaamaan kamalasti aikaa: uimahalli oli poikkeuksellisesti kiinni (sunnuntaisin se on muuten auki yli kaksi tuntia!!). Enkä sitten edes päässyt kotiin, kun halusin, sillä sunnuntaisin busseja ei kulje kovin tiheään, mutta ertiyisesti koska ensimmäinen paluujunani oli peruttu. Asemalla odotellessani luin loppuun toisen ranskankielisen teoksen, Pikkuprinssin, Le petit prince.Minä en luopunut uimissuunnitelmistani niin helpolla: St-Vallierissa on myös uimahalli ja se sijaitsee vielä Valenceakin lähempänä, se vain on kalliimpi, joten käyn mielummin Valencessa. Otin auton lainaan ja lähdin St-Vallieria kohti, missä pääsinkin uimaan. En tosin tykännyt siitä uimahallista yhtään: se oli jotenkin tosi likainen, tuntui, että olisin ainakin tarvinut jotkut läpsyttimet siellä kävelemiseen ja suihku oli niin täynnä tummaa tukkaa ja saippuan jämiä, että sitä ei varmasti ole hetkeen pesty. Allas oli kuitenkin ihan säällinen ja sain uitua.
Maanantaina oli aika kokeilla macaron-taitojani yksin. Kävin pyörällä Intermarchéessa ostamassa oikein lämpömittarin sitä varten, halvimman mahdollisen kyllä, mikä sitten myöhemmin saattoi olla syy epäonnistumiseeni. Macaronien teko ei siis mennyt ihan niin putkeen, kuin lauantaina kurssilla. En saanut millään tehtyä hyvää marenkia ja taikinasta tuli ihan liian löysä. Marenkia varten pitää tehdä tietyn lämpöistä siirappi, 110 asteista tarkalleen, mutta halppislämpömittarini ei näytä kuin 100 astetta ja loppu pitää arvioida. Siitä mitä suurimmalla todennäköisyydellä jäi kiinni macaronieni onnistuminen, kaikki muu tuntui menevän hyvin, mutta marenki onkin se vaikein osuus. Tein kuitenkin suurimman osan macaroneista loppuun asti, sitruuna- ja mansikkamacaroneja, eivätkä ne valmiina olleet yhtään niin katastrofaalisia, kuin taikinana, vaikka eivät ulkonäöltä vastaakaan ollenkaan kurssilla tehtyjä.
Yritin pelastaa löysää taikinaa laittamalla sit pieniin muffinssivuokiin, mikä
loppujen lopuksi taisi vain pahentaa tilannetta..
Kaikkien näiden macaronien keskellä lipsuin aika hyvin dieetistänikin, etenkin, kun omien macaronien taikina oli niin huono, ja lopputuloskin joltain osin, niin niitä tuli sitten syötyä enemmän, kuin olisi ollenkaan ollut tarve. Tähän viikonloppuun asti olin niin hyvin pitänyt kiinni ruokavaliosta ja liikunnasta, mutta nyt sitten lipsuin molemmista, liikunnan puuttuminen ei tosin ollut minun vikani.
Macaron-taistelun jälkeen oli aika aloittaa uusi työviikko lasten hakemisella. Työtehtäviini kuului poikkeuksellisesti lasten kylvettäminen illalla. Yleensä vanhemmat tekevät sen viikonloppuisin (siis oikeasti, vain kerran viikossa!), mutta nyt he eivät ehtineet, vaikka viettivät koko viikonlopun kotona. Sain vielä erityisesti sanomista siitä, ettei lapsia sitten saa jättää yksin kylpemään. Thibaud'n olen useinkin jättänyt joksinkin aikaa kylpemään itsekseen, hän kun käy useamminkin pesulla, kuin kerran viikossa, lähes aina judon jälkeen on mielestäni pienen peseytymisen paikka. Mutta kai kahdeksanvuotias nyt selviytyy kylvyssä hetken yksin? Peseytyä hän ei kyllä osaa ollenkaan. Neljävuotiasta Eliseä minulla ei ollut aikomustakaan jättää yksin, hän on sen verran pienempi. Sain kuitenkin lapset kunnialla kylvetettyä ja vanhemmat olivat tyytyväisiä.
Poikkeuksellisen työtehtävän jälkeen suuntasin nyrkkeilyyn tavalliseen tapaan, mutta sitä ei ollutkaan! Parkkipaikalla oli muutama muukin, joka ei tiennyt tästä peruutuksesta mitään, eikä mistään siihen hätään selvinnyt, miksei nyrkkeilyä ollut. Pettyneenä pyöräilin takaisin kotiin, taas yksi nyrkkeilykerta jäi välistä, tällä kertaa en tosin edes tiennyt miksi.
Eilen oli toiseksi viimeinen kerta ranskan kurssia. Harjoittelimme edellisessä päivityksessä mainitsemaani TCF-tasokoetta varten ja samaa on kuulemma luvassa huomennakin. Ihan hyvä vaan, sillä kun kurssi on ohi, en tiedä miten motivoitunut olen itsekseni kotona harjoittelemaan... Jostain internetin syövereistä kuitenkin kuulemma löytyy jotain materiaalia, mutta parempi olisi ostaa sellainen hirveä tiiliskivi-harjoituskirja, mitä ei saa edes Valencen kirjakaupoista. Saattaa jäädä ostamatta.
Tänään oli aika tavallinen keskiviikko lasten kanssa: harrastuksia ja sitä rataa. Askartelimme aprillipäiväkaloja, sillä täällä Ranskassa on tapana kiinnittää paperikaloja ihmisten selkiin aprillipäivänä, sehän on jo maanantaina. Cham'siin en ole menossa, haluan nukkua, ennen kuin perhe tulee, muutenhan otan useinkin nokoset iltapäivällä koulun jälkeen torstaisin, mutta huomenna en varmaan ehdi, pitää pakata perheen mukaan lähtevää matkalaukkua, suunnitella ohjelmaa ja saada ainakin oma huone siistiksi. Muun talon siisteydestä ei ole toiveitakaan. En tiedä, miten paljon olen siitä valittanut täällä blogissa, mutta lapset ovat vallanneet tämän talon, heidän lelujaan ja askartelujaan on joka paikassa ja vanhemmat kysyvät lapsilta, saako jotain heittää pois ja ovat sitten ihan neuvottomia tilanpuutteen suhteen, kun lapset eivät anna heittää tavaroita pois.
Ja minkä yllätyksen sainkaan kuulla ruokapöydässä tänään: "Kai kuitenkin hoidat lapsia perjantaina?" Nathalie kysyi. Mitä?? Minun mielestäni oli sovittu jo kauan ennen kuin perheeni (joka siis tulee huomenna) oli varannut lentolippuja, että saan ylimääräistä lomaa siksi aikaa kun he ovat täällä. Halusin tosiaan sanoa, että en, mutta vastasin loppujen lopuksi jotain joo, jos ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Joku muu vaihtoehto on kyllä parempi löytyä, sillä en halua suunnitella päivääkään perheeni kanssa lasten ympärille, vaan keskittyä heihin, kun he kerran ovat täällä.
Saa nähdä, miten käy, toivottavasti en joudu olemaan töissä sinä aikana, kun perheeni on täällä. Emanuel oli kyllä sitä mieltä, että lapset voivat hyvin jäädä "iltapäiväkerhoon" koulun jälkeen ja hän hakee heidät sitten myöhemmin, mutta Nathalie tosiaan oletti, että olisin perjantaina töissä..
Bisous,
Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti