Clôture

Heipä hei! Tässä tulee vihdoin lupaamani viimeinen päivitys ensimmäisistä päivistä (joka on tosin venynyt viikoiksi) Suomessa.

Oli kummallista olla taas Suomessa. Meinasin tämän tästä jaella poskipusuja ystävilleni, heilutus tervehtimisen ja hyvästien merkiksi tuntui todella etäiseltä ja kylmältä. Mietin monia tilanteita päässäni ensin ranskaksi ja suuni avatessani tajusin, ettei kuuntelija ymmärräkään ranskaa ja jouduin kääntämään itseäni suomeksi. Tavarapaljouteni lojui pitkin lattioita puoliksi matkalaukuissa ja puoliksi ulkona koko ensimmäisen viikon. Niin kuin Ranskaan mennessäni, en vain pystynyt järjestämään niitä kaappeihin osaksi myös siksi, että kaappini täällä Suomessa olivat jo valmiiksi todella täynnä, mutta myös siksi, että en vain heti osannut asettua taloksi.

Suomessa ei ollutkaan (heti palattuani) ihan yhtä kylmä kuin odotin, vaikka ei yhtä kuuma kuin Ranskassakaan ja sitä säätä ei kauaa kestänyt. Ehdin kuitenkin nauttia jäätelöä, mansikoita ja ranskalaisia kirsikoita Lahden satamassa ennen töihin paluuta.

Lahti oli minua vastassa kauniinpana kuin koskaan: tietöitä ja remontteja ja niistä johtuvia kaivauksia ja huputettuja rakennuksia on joka puolella, mutta kyllä tämä auki revitty tori erityisesti lämmitti palatessa sydäntä. Paljon on siis ehtinyt muuttua, vaikka vasta joulunahan minä täällä kävin! Kaikki muutokset eivät tällä hetkellä näytä olevan hyviä, mutta onneksi tällaiset rakennustyöt ovat vain väliaikaisia ja kunhan kaikki valmistuu, pitäisi Lahden olla entistäkin kauniinpi ja toimivampi kaupunki.

Ensimmäisinä työpäivinä vain neljä päivää Ranskasta paluun jälkeen, tunsin olevani töissä kuin unessa. En voinut kuvitella olevani taas työpaikassa, mutta jostain takaraivosta suurin osa työtehtävistä vaan tuli ja sen enempää ajattelematta sujahdin liiankin helposti vanhoihin maneereihin ja asiakaspalvelija-rooliini. Asiakkaiden edessä ei koskaan ole oikeastaan oma itsensä, siihen tarvitsee jonkun yltiöystävällisen ja -iloisen "alter egon". Älkääkä ottako tätä väärin, pidän kyllä työstäni, mutta totuus vain on, että siinä kassalla istuessaan ei voi olla se sama Henna kuin vapaa-ajalla.

Vapaa-ajalla olen nähnyt kaikkia Suomen kavereitani pitkästä aikaa ja nauttinut Suomen kesästä luonnosta mökkeilemällä ahkerasti. Ensimmäisen kerran menin saunaankin paluuni jälkeen leirikeskuksen puulämmitteiseen saunaan ja vilvoittelimme naku-uimalla viereisessä järvessä. Olen myös saanut hoidettua ensi syksyn asiat Turussa kuntoon: on asunto, josta tähän mennessä kaikki kulut maksettu ja on uusi (käytetty) polkupyörä, joilla matkat taittuvat, kun käytössä ei enää ole äitin ja isin auto. Tuet on haettu ja uutta asuntoakin, tuo ensimmäisenä saamani saa jäädä hyvin väliaikaiseksi, sillä se on kalustettu, siitä ei varmasti persoonattomuus enää pahene.

Kaikki on tähän mennessä palannut normaaleihin uomiinsa, mutta vain hetkeksi, sillä syksyllä seuraava elämänmullistus koittaa: muutto omaan asuntoon ja yliopiston aloitus.

Olen kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen, että lähdin au pairiksi Ranskaan. Opin valtavasti ranskan kielestä, kulttuurista ja erityisesti perheestä, jossa olin ja josta tuli toinen perheeni. Minulla on jo nyt ikävä lapsia. He tulevat minulle mieleen pienistä arkielämän asioista, mietin, että tästä Thibaud tai Elise olisi pitänyt ja hänellä oli tapana tehdä näin tässä tilanteessa. Otan ympärilläni olevista asioista kuvia lähettääkseni ne heille sähköpostilla, koska haluan, että he tietävät, että ajattelen heitä ja tiedän kyllä, mikä heistä olisi kiinnostavaa. Olemmekin aika ahkerasti lähetelleet sähköpostia puolin ja toisin.

En kadu yhtäkään Ranskassa viettämistäni kolmestasadasta yhdestätoista päivästä. Niiden päivien aikana opin valtavasti itsestäni, tiedän nyt mihin pystyn ja olen kasvanut henkisesti todella paljon. Tunnen olevani paljon valmiimpi yliopistoon kuin vuosi sitten, enkä voisi olla iloisempi, että päätin pitää välivuoden. Niiden päivien aikana sain paljon uusia ystäviä, joiden kanssa opin monista muistakin kulttuureista, kuin vain ranskalaisesta. Niiden ystävien kanssa seikkailimme ympäri Valencen baareja, Ranskaa ja eksyimme hieman Espanjankin puolelle. Jaoimme perheidemme kummallisimmat tavat ja tottumukset keskenämme, tuimme toisiamme vaikeissa tilanteissa ja nauroimme katketaksemme.

Viettämäni aika Ranskassa oli elämäni parasta aikaa. Tilaisuuden tullessa, tartun siihen varmasti, etsin uusia kokemuksia ja uusia tapoja nauttia elämästä parhaani mukaan. Minulle yliopisto on seuraava tutkimaton maa ja opiskelujeni puitteissa "joudun" lähtemään kaksikin kertaa vaihtoon tutkimaan uusia tuntemattomia maita ja alueita. Uusia seikkailuja kohti!

Kiitos kaikille lukijoille, toivottavasti olette saaneet tästä blogista jotain irti, oli se sitten varmistus siitä, että olen edelleen hengissä, vaikkakin kaukana, tilannepäivitys vaiherikkaasta Ranskan vuodestani, tai jopa inspiraatio lähteä itse samanlaiselle tutkimusmatkalle!

Pour la dernière fois,
bisous,
Henna

La fin

Heipä hei! Tässä on siis jo Suomeenkin palattu, eikä mitään päivitystä viimeisistä au pair päivistä näy eikä kuulu. No, tässä se nyt tulee!

Tiistaina toteutin vihdoin kauan muhineen suunnitelman pyöräillä Valenceen. Olen muutenkin tehnyt parinkymmenen kilsan lenkkejä, mikä on aika tismalleen etäityys Tainista Valenceen, siihen mennessä olin vaian kääntyny kymmenen kilsan jälkeen takaisin. Nyt otin junakortin matkaan ja lähdin kohti Valencea ja muutaman pienen harhalenkin jälkeen pääsinkin perille asti! Olin ylpeä saavutuksestani, mutta oikeastaan siellä Tainin päässä olikin kauniinpaa pyöräillä, Valencen päässä pyörätie kulki kaikenmaailman teollisuusalueiden läpi.

Ilta sujui vähän niin ja näin: Elisi kitisi koko illan ja paheni vaan, kun vanhemmat tulivat kotiin. Siinä vaiheessa minä onneksi pääsin pakenemaan paikalta Skypen pariin. Keskiviikko meni aika tavallisesti, harrastuksia vähenevässä määrin kouluvuoden loppua kohti ja käytiin puistossa. Lapset vaan ovat tosiaan sisäistäneet sen, että olen lähdössä, Thibaud kysyi minulta aamulla, että mikä on ollut parasta tässä vuodessa. En oikeen osannut vastata mitään, sillä en ensinnäkään ollut valmistautunut, että lapset esittäisivät minulle tämän kysymyksen ja toisekseen en oikeen osaa nostaa mitään yksittäistä asiaa parhaaksi. Kymmenessä kuukaudessa tapahtui niin paljon ja niin erilaisia asioita, etten edes pysty vertailemaan kaikkia kokemuksia keskenään.

Vika ilta Cham'sissa. Sain kaverilta kyydin, joten join oikein lasin viiniä!

Torstaina kävimme Joannan kanssa pyöräilemässä Guilherand Grangessa, joka on ihan Valencessa kiinni oleva kaupunki. Rhonen rannalla oli kaunista, löysimme hyvän piknik-paikan, jota myöhemmin viikolla hyödynsimme. Pyöräilyn jälkeen teimme ruokaa ja sitten olikin aika lähteä hakemaan lapset. Torstaipäivä meni aika normaaleissa merkeissä. Thibaud vaan oli vähän hankala ja illalla juttelimmekin vanhempien kanssa, että hän kyllä näyttää heti, jos joku asia ei ole hyvin, vaikka ei mitään sanoisikaan. Thibaud'ta on vähän kiusattu koulussa, koska hän hyppää yhden luokan yli ensi lukuvuotena ja on siis "liian fiksu".

Perjantaina kävin pankissa sulkemassa Ranskan pankkitilini. Kaikki meni kyllä juuri niin Ranskalaisesti kuin voi: minulla oli aika yhdeksältä aamulla ja virkailijani oli silti myöhässä! Kun hän vihdoin otti melkein puolen tunnin odottelun jälkeen minut vastaan, hän puhui ensimmäiset kymmenen minuuttia puhelimessa, ennen kuin pääsimme hoitamaan asiaani. Tilini piti tietenkin tyhjentää ja rahat olivat ties missä aikaviivekaapissa ja sain odotella niitäkin sitten viitisen minuuttia. Kortin katkomiseen ja papereiden allekirjoittamiseen kului ehkä viisi minuuttia, mutta vietin tosiaan noin neljäkymmentäviisi minuttia tätä asiaa hoitaen.

Pankkiepisodin jälkeen näin nyrkkeilykaveriani Juliaa. Kävimme vähän kiertelemässä alennusmyyntejä ennen lounasta. Oltimme suolaiset piirakat leipomosta ja vietimme useamman tunnin mukavasti jutellen ennen kuin kello tuli neljä. Perjantaina oli lasten kevätjuhla, joka erosi aika paljon suomalaisesta. En ollenkaan hakenut lapsia kotiin, vaan menin koululle lähinnä katsomaan, että minne ne nyt juoksevat. Lapsille oli erilaisia pelejä tarjolla, osa maksullisia ja osa maksuttomia. Molemmat isovanhemmat olivat myös paikalla, joten en ihan yksin ollut vastuussa ympäriinsä kirmaavista lapsista. Pelien jälkeen jokainen luokka esitti jonkun tanssin ja kun kaikki tanssit oli tanssittu, siirryimme sisätiloihin syömään. Emmanuel ja etenkään Nathalie kerkesivät hädin tuskin pöydässä istua, sillä he olivat järjestämässä kevätjuhlaa, sillä Nathalie on vanhempainyhdistyksessä. Isovanhempien ja lasten kanssa lähdimme jo aikaisemmin kotiin, kun vanhemmat jäivät siivoamaan. Laitettiin lapset nukkumaan ja painuin itsekin pehkuihin. Tai no, nukahdin ensin sohvalle, sillä jäin pitämään vahtia siltä varalta, että Elise ei nukukaan ja alkaa itkeä ja Emmanuelin tultua ja herätettyä minut siirryin omaan sänkyyn.

Lauantain pakkasin. Perhe lähti Correnconiin ja minä jäin Tainiin tosiaan pakkaamaan ja illalla oli vielä läksiäisjuhlani/yhden kaverin tuparit. Illalla suuntasin viettämään viimeistä iltaa Valencessa.

Ilta päättyi kavereiden autoon: kaksi kaveria oli lähdössä reissuun Bretagneen ja he olivat virittäneet parisängyn levyisen patjan toisen auton takapenkkien päälle! Meitä oli siinä neljä ja parin tunnin unien jälkeen tultiin siihen tulokseen, että siellä on liian kuuma ja liian ahdasta neljälle ja Joannan kanssa mentii hänen luokseen jatkamaan uniamme.

Sunnuntaina suuntasimme Joannan, Frankan, Nicolas'n (yhden niistä neljästä, joihin olen tutustunut Ranskassa) ja Sonian kanssa piknikille minun ja Joannan torstaina löytämään paikkaan. Käytiin ensin markkinoilla ostamassa leipää ja saucisson, ja sitten mentiin. Vietettiin ihanan rento sunnuntai.

Maanantaiaamuna sain Thibaud'lta tunnustuksen, että hänestä oli oikeasti kivaa, että olin Ranskassa heidän au pairinaan. Mehän emme alkuun tulleet kovin hyvin juttuun ja sitten kun tultiinkin, hän ei osoita tykkäävänsä ollenkaan niin selvästi kuin Elise. Se oli kiva kuulla. Maanantain vietin kotona pakaten kaiken, minkä vaan siinä vaiheessa pystyin ja siivosin kaappini sisäpuolelta ja jynssäsin kylpyhuoneen puhtaaksi. Iltapäivä lasten kanssa meni mukavasti.

Illalla sain jäähyväislahjani: uunivuoka, johon on kirjoitettu tartifletten ohje. Se on erittäin ranskalainen ruokalaji, jota en päässyt edes ikinä kokeilemaan, joten kokkailusta voi tulla mielenkiintoista, kun hädin tuskin tiedän mitä teen. Itse en ollut hankkinut perheelle mitään lahjaa, lahjani oli leipoa paljo pullia ja karjalanpiirakoita pakkaseen pahan päivän varalle. Ne suomalaisherkut nauttivat perheessä suurinta suosiota.

Tiistain menin viimeistä kertaa Valenceen näkemään kavereitani. Hyvä etten kuollut vikana päivänäni Ranskassa! Junalla pyörän kanssa suuntasin Valenceen, niin kuin yleensä ja olin samoihin aikoihin asemalla kuin aina. Lippuautomaatti oli rikki, joten jouduin ostamaan lippuni sisältä ja siellä oli tietenkin hirveä jono. Ulkona jo kello soi sen merkiksi, että juna tulee, kun vihdoin pääsin tiskille, ja olin varma etten kerkeä. Virkailija myi minulle nopeasti lipun ja leimasikin sen valmiiksi ja sitten juostiin! Junan ovet olivat jo menneet kiinni, kun pääsin oikeille raiteille, mutta sain oven kuitenkin auki ja aloin nousta junaan. Pyöräni jäi kuitenkin jumiin kapeaan oviaukkoon ja juna alkoi liikkua. Joku yritti työntää minua takaa, mutta pyörä vaan oli jumissa. Onneksi eräs nainen tajusi tulla vetämään pyöräni sisälle junaan ja pääsin yhtenä kappaleena pois nyt sulkeutuvan oven välistä. Toinen jalka sai kyllä vähän kolhuja ja pari naarmua ja valkoiset sortsini olivat pyörän öljyissä, mutta muuten selvisin säikähdyksellä. Olisi voinut käydä huonostii!

Päästyäni ehjänä Valenceen, menin ensin Joannalle. Sain siellä pyykätä sortsini ja otin ne Frankan uima-altaalle mukaan kuivumaan. Tehtiin ensin hyvä lounas, jota varten toin yllätyspullon roséeta. Sitten heittäydyttiin nurmikolle ottamaan aurinkoa. Halusimme uima-altaaseenkin, mutta sen ympärillä on lukollinen aita ja kaikki avaimet olivat hukassa. Vihdoin olimme niin kärventyneitä, että päätimme kiivetä aidan yli. Aidan matalin kohta on toisen portin kohdalla ja sinne päästyämme löysimme avaimet lukosta! Ei sittenkään tarvinut kiivetä. Kävimme siis vielä vähän pulahtamassa ennen kuin meidän piti mennä hakemaan lapsia. Ei mikään huono viimeinen päivä, jos alun junaepisodia ei oteta lukuun. Iltapäivän junailukaan ei sujunut ihan niin kuin piti: juna oli 40 minuuttia myöhässä.

Ammuin korkin vahingossa toiselle puolelle puutarhaa. Kuplivien avaaminen on

taitolaji, joka ei ole minulla hanskassa..

Lasten kanssa käytiin puistossa iltapäivällä. Ilta venähti pitkäksi, kun jumituimme Emmanuelin kanssa keittiönpöydän ääreen juttelemaan, kun lapset olivat nukkumassa. Sen jälkeen piti vielä käydä suihkussa ja pakata kaikki tavarat, joita en aamulla enää tarvitsisi. Viimeinen yö oli lyhyt; heräsin kuuden aikaan aamulla meikkaamaan ja aamutoimet hoidettuani, pakkaamaan loputkin tavarani. Ehdin pyyhkiä pölyt ja imuroidakin ennen viimeisen työpäivän alkua. Thibaud'lla oli musiikkitalolla joku erikoispitkä juttu lukuvuoden viimeisen viikon kunniaksi. Kävimme Elisen kanssa ostamassa Valrhonalta viimehetken tuliaiset ja matkamuistot ja leipomosta pari patonkia voileipiä varten. Ehdin juuri leikata ja voidella kaikki leivät, kun Nathalie tuli töistä ja oli aika lähteä. Tapasimme Emmanuelin Part Dieun ostoskeskuksessa. Olimme ajoissa ja ehdimme siinä vähän hengailla ja syödä eväämme rauhassa. Pikkuhiljaa siirryimme hakemaan tavarani autosta ja Part Dieun rautatieasemaa kohti. Haimme vielä smoothiet ennen oikeille raiteille suuntaamista.

Hyvästien hetki oli vaikea, Emmanuelia lukuunottamatta itkimme kaikki. Olin viimeiseen asti ovilla vilkuttamassa ja lähettämässä lentosuukkoja ja ensimmäiset puoli tuntia junamatkasta meni itkien. Sain ryhdistäydyttyä ennen Pariisiin lentokentälle saapumista. Junassa oli onneksi eräs mukava mies, joka auttoi minua raahaamaan kaikki tavarani ulos. Emmanuel oli vienyt ne vielä junan yläkertaan, sillä alakerran laukkupaikat olivat täynnä. Mies kävi hakemassa minulle vielä laukkukärrynkin, sen avulla selvisin yksin. Laukut painoivat juuri alle sallittujen rajojen, enkä joutunut hätäilemään lisämaksuista. Nautin lentokentällä viimeistä kertaa halvoista ranskalaisista aikakauslehdistä (uusimmat Cosmo ja Marie Claire yhteensä 2€!!). Lentokoneeseen noustessa törmäsin laukkumieheen vielä uudestaan, hän oli myös tulossa Suomeen, johonkin lentäjäkoulutukseen.

Lentokoneessa torkuin ja nautin Finnairin tarjoamasta grillikanakolmioleivästä. Oli aika tyylikästä tulla Finnairilla takaisin Suomeen ja onneksi tulinkin, matkatavaraa sai olla sen verran halpalentoyhtiöitä enemmän.

Laskeuduimme Helsinki-Vantaalle, jossa oli siinä yhdeltätoista varmaan ihan yhtä valoisaa kuin Pariisissa seitsemältä, kun lähdin. Laukkukärryn kera kävin hakemassa tavarani ja sitten pois kansainväliseltä alueelta. Lentokentällä vastassa olivat äiti, isä, sisko ja kaverini Hanna. Oli kivaa nähdä kaikkia, mutta vielä kummallisempaa oli tosiaan nähdä kaikkia livenä ja olla Suomessa, fiilis oli unenomainen. Autolla hurautimme kotiin Hannan kautta ja siitä omaan sänkyyn nukkumaan. Kotona odottikin yllätys, oma sänky ei ollutkaan sama, kuin lähtiessä, vaan uudenkarhea ja mukavan leveä runkopatja! Siinä sai hyvin nukuttua, vaikka pelkäsin, etten Suomessa saisi valoisuuden takia unenpäästä kiinni. Ei tuottanut mitään ongelmia.

Tässäpä siis viimeinen viikko Ranskassa ja paluupäivä. Aion tehdä vielä erillisen päivityksen ensimmäisistä päivistä Suomessa, johon luultavasti päätän tämän blogin. Viimeinen päivitys tulossa pian!

Bisous,

Henna

Longues soirées

Viime viikko oli aika kiireinen. Emmanuel oli tosiaan työmatkalla keskiviikkoiltaan asti, Nathalie lähti torstaiaamuna. Päivät olivat pitkiä: tiistaina ja keskiviikkona Thibaud'n luokka esitti musikaalin, jota he ovat monen muun luokan ja musiikkikoulun kanssa työstäneet lokakuusta asti. Maanantaina tekemäni kakku oli tiistain näytöksen jälkeen tarjottavaksi. Tiistaina menikin tosi pitkään: olimme kotona kymmenen aikaan, keskiviikkona yhdeksän aikaan. Musikaali oli tosi hyvä, erityisesti 8-10-vuotiaiden lasten esittämäksi! Olin tyytyväinen, että kävin sen katsomassa. Toisaalta, ei minulla ollut vaihtoehtoja, mutta ei siis haitannut joutua katsomaan. Tiistain näytös oli kyllä parempi: se oli paremmissa tiloissa ja lapset jaksoivat vielä keskittyä. Keskiviikkona moni näytti olevan poissakin, joten moni oli tuplaroolissa, eikä oikein osannut toisen roolinsa vuorosanoja.

Esityksen jälkeen keskiviikkona kävin vielä Cham'sissa. Emmanuel vei lapset poikkeuksellisesti kouluun torstaina, joten sain nukkua pitkään, vaikka Nathalie oli poissa. Torstaina vietettiin iltaa salsan sijasta Riccardolla, hengailtiin ja juteltiin.

Perjantaina Ranskassa vietettiin musiikin juhlaa. Se on täällä juhannuksen vastine, sitä vietetään aina 21.6. En tosin päässyt siitä nauttimaan, kuin hetken, sillä tämä viikonloppu oli kauan odotettu ja ikuisuus sitten sovittu viikonloppu Carnon'ssa, jossa perheellä on kerrostaloasunto. Nathalien pakatessa kävimme Elisen kanssa vähän katsomassa Tainin tarjontaa musiikkijuhlalle.

 Place de Taurobolilla soitteli tällainen rock-yhtye.

Kadulla harjoiteltiin salsan askelia.

Viikonloppu Carnon'ssa oli pelkkää rannalla loikoilua, loistoviikonloppu siis! Sää oli hyvä, ei liian kuuma, vaan joku 25 astetta. Sunnuntai oli kyllä aika tuulinen, rannalla makoillessa ihan hautautui hiekkaan!

 Lapset pyydystivät rapuja!

Palasin rannalta aika hiekkaisena!

Tänään ei taas sitten ollutkaan niin loistopäivä: Isabel lähti takaisin Saksaan tänään. Menin häntä saattamaan ja auttamaan tavaroiden kanssa aamulla. Itkettiin molemmat, hyvästien hetki ei tosiaankaan ollut helppo. Vaikeaa uskoa, että tämä vuosi alkaa olla tässä. Yhdeksän päivän päästä minäkin palaan takaisin Suomeen. Ei tule olemaan helppo päivä, kun jo yhden kaverin hyvästeleminen oli niin vaikeaa. Vielä yritän kuitenkin viimehetkistä nauttia, vaikka pakkaaminenkin pitäisi jo aloittaa.

Isabelin saatettuani pidin itseni kiireisenä koko päivän leipomalla ison satsin karjalanpiirakoita, niitä näperrellessä menee helposti paljon aikaa!

Bisous,

Henna

J'en profite

Viime viikko alkoi ihan hyvin, kävin Valencessa maanantaina viemässä Isabelille ruokaa: hän lähti isäntäperheestään viikonloppuna (en tosiaan tajua miksei lähtenyt jo paljon aikaisemmin, ainoa hyvä puoli heissä oli se, että sain aina baari-illan jälkeen tulla heille nukkumaan) ja hän asuu yhden kaverin asunnossa, johon ei vielä maanantaina ollu toista avainta, joten hän ei voinut lähteä ulos, tai ei olisi enää pääsyt takaisin sisälle. Illalla kävin viimeistä kertaa nyrkkeilyssä, kausi loppui virallisesti perjantaina, lauantaina olisi ollut joku kauden päätöstapahtuma, mutta kunhan viikonloppuun asti pääsen, huomaatte, että olin vähän kiireinen.

Tiistaina alkoi alamäki, vaikka päivän piti olla hyvä. Söimme lounasta viimeistä kertaa Benedettan kanssa, hän lähtisi takaisin Italiaan keskiviikkona. Noh, huonot uutiset kotoa saavuttivat minut jo aamun pyörälenkin aikana. Menin kyllä lounaalle, mutta hyvä tuuli oli tiessään ja iltaa kohden olo huononi fyysisestikin, näin vihdoin alkaneiden lämpimien säiden kunniaksi minulle nousi kuume ja tiistai-keskiviikkoyön nukuinkin huonosti koska kuumeen takia oli kylmä ja kuuma, heräilin vähän väliä lisäämään tai vähentämään vaatteita.

Keskiviikko oli kipeänä ja huonosti nukutun yön jälkeen tuskaa. Olin niin rättiväsynyt enkä ollenkaan innoissani kuskaamassa lapsia ympäriinsä. Elisen jumppa oli vielä tunnin myöhemmin kuin normaalisti, joten lasten harrastukset osuivat kivasti lomittain, eikä ehditty käydä kotona kertaakaan ennen puolta päivää, yhdeksää ennen oltiin siis lähdetty. Elise vielä onnistui lukitsemaan itsensä musiikkitalon vessaan ja oli luonnollisesti ihan hädissään, minä juoksin etsimässä apua ja apu etsimässä ruuvimeisseliä.

Kunhan päästiin takaisin kotiin, päivä sujui rauhallisemmin. Emme menneet judoon iltapäivällä, sillä Thibaud oli tiistaina koulupäivän päätteeksi nyrjäyttänyt nilkkansa. Minä (elämäni kunnossa jo tiistai-iltapäivänä) kannoin hänet reppuselässä kotiin. Katsoimme lasten kanssa elokuvan ja sen jälkeen laittauduin sohvalle vilttien alle pilkkimään. Olin niin väsynyt, mutta piti tietenkin vähän katsoa, mitä lapset puuhaavat. He olivat kyllä tosi söpöjä ja toivat minulle kilpaa nenäliinoja, kun kuulivat minun niiskuttavan.

Päivä uhkasi venyä vielä normaalia pidemmäksi, sillä Emmanuel oli töissä jossain vähän kauempana ja tuli yhdeksän aikaan kotiin ja Nathaliella piti olla joku kokous, minkä hän onneksi perui, sillä en olisi jaksanut olla hereillä enää paljon kauempaa. Torstai oli onneksi lyhyempi päivä, nukuin pitkään ja valmistauduin kuumelääkkeillä ja päiväunilla lasten hakuun koulusta. Välissä ehdin hoitaa Ranskan puhelinliittymäni sulkemisen ja skypettämään äitin kanssa. Painuin taas suoraan pehkuihin vanhempien tultua töistä kotiin.

Perjantaina oli alkoi olla parempi, vaikka ei mitenkään loistava. Siivosin ja pukeuduin oikein kunnon vaatteisiin hupparin ja kollareiden sijaan. Illalla oli kaverini Anna-Lenan synttärit. Mietin viimeiseen asti, menenkö vai enkö, lähdin sitten vain nopeasti autolla käymään toivottamassa onnea. Yhden aikaan olin jo nukkumassa.

Lauantaiaamuna oli suht aikainen herätys: olin päättänyt lähteä päiväksi Lyoniin, sillä en muuten enää ehtisi siellä käymään ennen lähtöä. Kävin vähän shoppailemassa, saaliista ei ole kuvia tulossa, sillä ostelin alusvaatteita, jotka kaverini Maijan vinkin mukaan olivatkin kivoja ja halvempia täällä kuin Suomessa. Ostosreissun jälkeen näin Maijaa, kävimme Parc de la Tête d'Or-puistossa ihastelemassa ruusutarhaa ja katselemassa eläimiä sen ilmaisessa eläintarhassa. Maija suuntasi kotiinsa, minä kävin vielä yhdellä Lyonin amfiteattereista. Siellä olikin juuri joku tapahtuma meineillään, ilmeisesti jotain musiikkiesityksiä iltaisin, päiväsaikaan sai vierailla normaaliin tapaan ilmaiseksi. Tunnelmaa oli luomassa sound checkiä tekevä kitaraduo.

 Parc de la Tête d'Orin ulkopuolella paraatikuntoon valmistautui Pride-kulkue.

Siellä aurinkovarjojen alle ne soittelivat.

Illalla suuntasin vielä tässä Tainissa asuvan kaverini Gregin luokse grillaamaan.

Sunnuntaina lähdimme pienellä porukalla läheiselle järvelle uimaan ja nauttimaan auringosta. Tuli ihan Suomi mieleen, siellä kun kesäisin mennään poikkeuksetta järveen uimaan jos on vähänkin lämpimämpi. Täällä on vähän isompi kynnys lähteä, koska järviä ei ole niin paljon ja parkkeerauskin oli maksullinen! Myöhemmin olin katsomassa, kun kaverit pelasivat jalkapalloa ja illalliseksi tuhottii eiliseltä jäänet nakit.

 Rannalla oli käsipalloturnaus meineillään.

Eihän tämä oikeastaan suomalaisesta järvenrannasta eroa..

Loppuviikko olikin siis mukava loppujen lopuksi, flunssan hellittäessä ja Suomestakin päin kuului parempia uutisia.

Tänään käytiin Isabelin ja Joannan kanssa puistossa ottamassa aurinkoa ennen töitä, vähän rentoutumista ennen kotona odottavaa työvuorta: Nathalie oli jättänyt minulle lapulla pitkän listan hommia hoidettavaksi tänään. Aika ei kyllä riittänyt mihinkään. Hoidin ensin omat asiani: kävin pyöräilemässä, suihkussa ja ottamassa aurinkoa. Olin kyllä tulossa Valencesta ihan ajoissa pois, mutta juna oli 50 minuuttia myöhässä. Kävimme vielä lasten kanssa puistossa iltapäivällä ja niinpä kun Nathalie tuli kotiin olin vain nostanut pyykit ja tehnyt salaatin, makaroonit keittämättä, astianpesukone tyhjentämättä ja kakku leipomatta (koululle piti tehdä joku kakku, minun hommanihan se on, koska minä olen vanhemapainyhdistyksen jäsen!). Nathalie hoiti makaroonit, minä muut siinä samaan aikaan. Kahdeksan aikaan hän lähti johonkin kokoukseen ja minä jäin laittamaan lapset nukkumaan. Olin vähän yllättynyt, tästä ei ollut puhetta aikaisemmin. Tiesin kyllä kokouksesta, mutta kukaan ei maininnut, että Emmanuel on työmatkalla keskiviikkoiltaan asti.

Sain lapset hyvin nukkumaan jo yhdeksän aikaan. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun Nathalie palasi: Elise itki viiden minuutin sisään siitä ja sen jälkeen oli hyvä tuuli tiessään. En laittanut Thibaud'lle pyjamaa (joku pyjama lojui jostain syystä sohvan reunalla, pyjama oli kyllä päällä) enkä laittanut lapsia siivoamaan (emme olleet tänään edes kotona sotkemassa, taisi joltain muulta unohtaa pyytää lapsia siivoamaan viikonloppuna). Noh, kyllä kylässä voi käydä känkkäränkkä, kun on känkkäränkkäpäivä... Sattuuhan näitä.

Bisous,
Henna

C'est été? Ou pas..

Viikko vierähti aikaisten aamuherätysten merkeissä: Nathalie oli Pariisissa koko viikon, joten minä vein lapset kouluun. Muuten oli aika normaalia: töitä, urheilua, Cham's ja viikonloppu Valencessa. Käytiin lasten kanssa koulun jälkeen muutamana päivänä puistossakin, sillä sää on vihdoin vuodenajan mukainen! Isovanhemmat olivat täällä tiistain ja osan keskiviikostakin, sillä Emmanuelkin oli yön poissa. Mummo teki uusia perunoita, mutta ihan väärin! Ensinnäkin perunat olivat tosi pieniä, peukalonpään kokoisia ja hän kuori ja paistoi ne lardonien kanssa (niin kuin pekonia, mutta pieninä suikaleina) ja hirveästi suolaa sekaan! Rasvaiset ja suolaiset paistetut perunat nyt olisi voinut tehdä mistä tahansa viime vuoden huonoista perunoista.

Elise oli tiistaina luokkaretkellä, se ei aikataulua muuttanut, he lähtivät vähän myöhemmin, kuin koulu normaalisti alkaa ja tulivat vähän aikaisemmin takaisin. Mutta ärsyynnyin silloin vähän kouluun: hänellä oli narulla sidottavat urheiluhousut jalassa ja Elise ei osaa vielä tehdä rusettia, mutta kukaan ei ollut sitonut housuja sitten aamun, kun minä tein sen. Vessassa käynnin yhteydessä se pitää tietenkin avata. Ja toinen juttu oli jo viime viikolla. Kävin hakemassa Elisen koulusta ja hänellä oli nauhalliset kengät, joissa on myös vetoketju, joten nauhoja ei tarvitse aina solmia ja avata, mutta ne nyt olivat joka tapauksessa päässeet aukeamaan. Opettaja vain huuteli Elisen perään, että varothan kengannauhojasi, kukaan ei voinut niitä uudestaan solmia, paitsi minä tietenkin solmin, kun huomasin, että ne olivat auki. Mikä ihme sitä koulua vaivaa?? Käytävän seinälläkin on lappu, että lapset eivät saa käyttää nauhakenkiä, tai napillisia housuja, jotta he olisivat autonomisempia, mutta on tuo nyt jo ihan naurettavaa, että kukaan opettaja tai avustaja ei voi yhtä rusettia tehdä!

Perjantaina kävimme Joannan, Anna-Lenan ja Isabelin kanssa Hauterives'ssä. Se on pieni kylä noin puolen tunnin automatkan päässä täältä Tainista ja siellä on Le Palais idéal du Facteur Cheval, erään luultavasti hieman pimahtaneen ranskalaismiehen rakennelma. Herra Chevalilla oli pakkomielle kauniisiin luonnonmuovaamiin kiviin, joita hän keräili ja päätti lopulta rakentaa niistä tämän pienen "palatsin". Sää oli lämmin, nautimme maaseudun maisemista ajomatkalla ja palatsin nähtyämme söimme piknik-lounaan puistossa Hauterives'ssä. Minä olin pyytänyt perheeni auton lainaan, minä siis ajoin, muut tulivat tänne junalla. Se oli fiksuin ratkaisu, sillä kylä on lähempänä Tainia kuin Valencea, olisin joutunut kiertämään kamalasti.

 Paikallisesta lähikaupasta bongasin tämän "YA-viinin"

Lauantaina kävimme pienellä porukalla Saillansissa. Tarkoitus oli mennä uimaan, sillä sen kautta virtaa Drôme, Rhonea ja muita isompia jokia puhtaampi ja pienempi joki, jossa voi uida pelkäämättä saavansa jotain kuolemantautia. Sääkin on vihdoin parantunut, yli kahdenkymmenenviiden asteen päästiin kaikkina päivinä, paitsi viikonloppuna! Loppujen lopuksi tyydyimme vain käveleksimään joen rannalla ja ihailemaan kauniin turkoosia vettä uimisen sijasta. Alkoi sataakin juuri kun olimme lähdössä.

Lauantai-iltana oli mustalaisteemaiset juhlat, laittaisin mielelläni asustani kuvan, mutta en ottanut yhtään omalla kännykälläni tai kamerallani, enkä ole vielä kavereilta niitä saanut. Olimme kuitenkin pukeutuneet mustalaistyyliin ja kuuntelimme Gypsy kingiä.

Bisous,

Henna

Travail, travail

Niin sitä ollaan taas viikko lähempänä Suomeen paluuta. Viime viikko meni aika työntäyteisissä merkeissä. Nathaliella oli töissä joku tarkastaja, joten hänen piti olla ajoissa ja muutenkin parhaimmillaan. Minä sitten vein lapset maanantaita lukuunottamatta kaikkina päivinä kouluun, että hän pääsisi lähtemään ajoissa. Nathalie myös tuli kotiin myöhään, joten minä myös kokkailin maanantaita lukuunottamatta joka ilta.

Maanantai oli siis selkeästi työviikon paras päivä ja myös ainoa aurinkoinen päivä. Blogin kirjoitettuani viime maanantaina lähdin joen rantaan lukemaan kirjaa hetkeksi ennen kuin hain lapset ja jatkoin auringosta nauttimista iltapäivälläkin: vein lapset puistoon.

Innostuin tekemään käpylehmiä, kun puistossa oli puu täynnä tuoreita käpyjä.

Muuten viikko kului sään puolesta ankeissa ja työn puolesta aika normaaleissa merkeissä. Tiistaina syötiin tähän mennessä parasta laittamaani ruokaa: pastaa ja ihanaa kermaista lohikastiketta. Keskiviikkona tein täytettyjä kesäkurpitsoja, torstaina punajuuripihvejä ja perjantaina pippurikastiketta. Tavalliseen tapaan kävin maanantain ja perjantaina nyrkkeilyssä, keskiviikkona Cham'sissa ja torstaina salsassa. Torstaina käytin uimahallin kymmenen kerran kortista viimeisen, juuri hyvään aikaan, sillä Tainin ulkouimala aukesi ensimmäinen kesäkuuta. Olisi vaan tarpeeksi lämmin mennä..

Kaiken tämän heräämisen, ruuanlaiton ja pitkien iltojen takia olin perjantaina ihan rättiväsynyt ja meninkin takasin nukkumaan heti, kun pääsin takaisin kotiin lapsia viemästä. Puoli kahdeltatoista heräsin ottamaan puolentoista tunnin kuuman kylvyn. Hemmotteluaamupäivän jälkeen olin taas elämäni kunnossa. Perjantaina lähdin nyrkkeilystä ajoissa ja suuntasin kohti Valencea. Oli au pair-kaverini Annan läksiäiset. Hän oli ensimmäinen meistä täällä Valencessa, joka lähti, lopun alku. Läksiäiset olivat kuitenkin kivat, vietettiin hauska ilta.

Olin Annalla yötä. Lauantaina ei oikein saatu mitään aikaiseksi. Kävimme hakemassa minulle lisää vaatteita Tainista, sillä olin varautunut viettämään vain yhden yön Valencessa, mutta lauantai-iltanan oli luvassa Annan läksiäiset osa II. Ilta meni taas mukavissa merkeissä hyvässä porukassa. Seuraavana aamuna Anna lähti veljensä kanssa aikaisin (hän oli tullut "hakemaan Annan kotiin"), sillä kymmenen juna Lyoniin oli kaikkia muita halvempi. Minä hipsin muutaman talon päähän Annan-Lenalle vähän unia jatkamaan ennen kotiin lähtöä. Matka meni kaverin kyydillä mukavasti melkein loppuun asti: joku mies ajoi kaverini auton perään. Autot olivat tietenkin vähän ruttuisempia sen jälkeen, mutta kaikki ihmiset täysin kunnossa.

Sunnuntain vietin kierrellen Tournonissa kaverini Julian kanssa. Tournonissa oli jotkut markkinat ja linnaan pääsi ilmaiseksi, joten kävin siellä jo kolmatta kertaa. Esillä oli myös hienoja vanhoja autoja!

Tästä viikosta odotan työn puolesta viime viikkoa rankempaa: Nathalie on koko viikon Pariisissa, eikä siis tule edes nukkumaan kotiin, niin kuin viime viikolla, joten lasten kouluun vieminen ja jokailtainen ruuanlaitto jatkuu. Toivottavasti lapset ovat kuitenkin kunnolla, yleensä etenkin Elise protestoi sitä, ettei äiti ole kotona.

Le Sud

Harvemmin tässä vuoden aikana on päässyt näin käymään, mutta tällä hetkellä olen kateellinen Suomen säästä! Täällä on jo parin viikon ajan ollut kylmempää ja sateisempaa kuin siellä. Täällä on oikeastaan koko vuoden ollut kylmempää ja sateisempaa kuin normaalisti, mutta nyt on Suomessakin parempi sää! Yksi kaveri laittoi Facebookiin tuon viereisen kuvan, mistä saa hyvän käsityksen tämän kevään jäätävyydestä normaaliin verrattuna. Alemman kuvan sääennuste on siis viime perjantain ja ylempi vuosi sitten 24. toukokuuta. Noh, ehkä tämä tästä... Tälle viikollekin on kyllä joka päiväksi luvattu sadetta, eikä yli kahdenkymmenen asteen vain päästä.

Varsinaisiin tapahtumiin sitten: olin 18.-20.5. Cannesin filmifestivaaleilla Maijan kanssa. Maanantai oli täällä pyhäpäivä, joten saimme rauhassa viettää senkin Cannesissa. Minun osaltani reissu alkoi jo perjantai-iltapäivänä. Perhe tosiaan lähti Lontooseen, ja minä kohti Lyonia, sillä Tainista olisi mennyt vasta paljon myöhemmin ensimmäinen juna aamulla. Minulle tuli oikein kiire siinä iltapäivällä, sillä en ollut katsonut junien alennusaikatauluja etukäteen. Kallis aika ei osunutkaan vain työpäivän loppumisen aikoihin, vaan alkoikin jo kahdelta ja loppui vasta puoli yhdeksältä, muina arkipäivinä se on vain viidestä puoli seitsemään. Pakkasin siis kiireessä, mutta ehdin kuitenkin vielä halvempaan junaan.

Lauantaina saavuimme Cannesiin suunnilleen puolen päivän aikaan erittäin lyhyiden yöunien jälkeen, joita olimme yrittäneet paikkailla nukkumalla junassa. Suuntasimme ensi töiksemme etsimään Cannes Cinephiles-järjestön telttaa, josta sai hakea ilmaisia "kutsuja" ilmaisiin elokuvanäytöksiin elokuvateattereissa keskustan ulkopuolella. Saimme kutsumme, jonka jälkeen ne antanut nainen veti meidät hieman sivumpaan ja ehdotti lippuja näytökseen filmifestivaalin päänäyttämölle, Le Palais-elokuvateatteriin! Me tietenkin otimme liput innoissamme vastaan, emme tienneet, että voisi mitenkään olla mahdollista päästä näkemään näytös siellä!

Minä en ollut sitten ollenkaan varautunut tällaiseen punaisen maton tilaisuuten: en ollut ottanut mukaani yhtäkään mekkoa tai edes hametta ja mukanani minulla oli vain yhdet kengät ja nekin varsin tyylikkäät tennarit. Maija pääsi jälleen kerran kanssani mekkoa etsimään, viimeksi haussa oli mekko synttäreilleni Pariisista. Löysimme kivan pikku putiikin, jossa oli ihan varteenotettavia mekkoja ja jonka myyjä neuvoi meidät kadulle, jossa oli paljon kauppoja, eikä yhtään ketjuliikkeen myymälää, unelmapaikka löytää yksilöllinen mekko punaiselle matolle. Muutamia kauppoja kierrettyämme osuimme erääseen todella halpaan kauppaan, jossa oli erilaisia ja värisiä mekkoja vaikka muille jakaa. Valkoinen yksiolkaiminen mekkoni lähti mukaan yhdellätoista eurolla! Mukaan tarttui myös mintunvihreä paita, sekä mustat saapikkaat, jotka sopivat mekkoni kanssa huomattavasti paremmin kuin tennarit.

Onnistuneen shoppailutuokion jälkeen lähdimme hotellillemme. Olin tehnyt varauksen jo tammikuussa, aika pian sen jälkeen, kun olin tullut joululomalta takaisin. Cannesin hotellit olivat jo siinä vaiheessa aika täyteen varattuja ja meillä oli oikeastaan vain yksi vaihtoehto, sillä muut halvemmat paikat olivat jo täynnä. Hotelli oli viitisen kilometriä keskustasta, mutta ihan hyvien bussiyhteyksien varrella ja Carrefour-ruokakaupan vieressä ja sattuipa vielä olemaan sillä puolella keskustasta, missä ilmaisia näytöksiä järjestävät elokuvateatterit olivat, joten olimme tyytyväisiä sijaintiin.

Hotellille päästyämme olimme niin läpimärkiä, kuin olla ja voi. Koko lauantain satoi vettä taivaan täydeltä, tennareista meni vesi läpi ensimmäisen sadan metrin jälkeen ja sateenvarjostakin ennen kuin pääsimme hotellille. Yritimme hetken kuivatella, ennen kuin suuntasimme kohti ensimmäistä elokuvanäytöstä. Päädyimme molemmat kuitenkin lähtemään samoissa kengissä ja sukissa liikeelle, säästelimme kuivia keskiyön näytökseen Palatsissa. Loppujen lopuksi emme edes päässeet näkemään elokuvaa, sillä meillä oli vain kutsut, kun kaikilla muilla taas "Badget", joten he pääsivät sisään ennen kutsuja, jonka jälkeen tilaa ei enää ollut. Toisaalta ihan hyvä, niin meille jäi hyvin aikaa laittautua punaista mattoa varten, mutta tunnin jonotus sateessa turhan takia turhauttaa joka tapauksessa..

Olimme sitten hyvissä ajoin liikenteessä keskiyön näytöstä varten. Illalla satoi edelleen, mutta ei niin paljon, kuin päivällä, kengistäni ei mennyt edes vesi läpi! Pääsimme jonottamaan vähän lisää, me kun emme ole oikeita tähtiä, joten meille ei ollut varattuja paikkoja, vaan niistä piti taistella kaikkien muiden onnekkaiden lipun saaneiden kesken. Olin vielä jonossakin ihan epäuskoinen, että pääsemmekö me oikeasti punaiselle matolle ja kävelemään niitä kuuluisia rappusia kohti elokuvasalia, mutta pakko se oli uskoa, kun jono eteni kohti mattoa. "Fifteen minutes of fame" teki minut onnelliseksi, sain kävellä samalla punaisella matolla kuin elokuvajuhlien tähdet ja pääsin screenillekin hetkeksi!

Keskiyön näytöksessä näytettiin "Monsoon shootout"-niminen intialainen elokuva,

voin kertoa, että se oli erittäin kaukana Bollywood-elokuvien iloisesta tunnelmasta.

Seuraavana päivänä saimme nähdä vähän aurinkoakin ja nautimme paisteesta kiertelemällä keskustaa. Saimme huomata, että Cannes on oikeastaan aika pieni kaupunki, sillä on filmifestivaalinsa ansiosta kokoaan suurempi maine maailmalla. Kävimme katsomassa yhden elokuvankin, Le Voyageur-nimisen dokumenttielokuvan Saksasta lähtöisin olevasta, mutta aika ranskalaistuneesta jo eläköityneestä elokuvaohjaajasta.

La Marché tyhjänä sunnuntaina päivällä.

Village international

 Bongasin Suomen lipunkin aitojen takaa!

 Elokuvateatteri uimarannalla! Vähemmän sateisessa ja tuulisessa säässä oltaisiin varmaan

siitä nautittu, mutta sään puitteissa päätettiin katsoa leffamme sisällä.

Illalla bussimatkalla keskustasta takaisin hotellille tapasimme joukon suomalaisia muusikoita. Kävimme juttelemassakin, kun kerran satuimme suomalaisiin törmäämään. Jutellessa selvisi, että osa heistä oli Kolmas nainen yhtyeestä ja Maija selvitteli googlaamalla, että yksi ainakin oli varmasti Pauli Hanhiniemi! Cannesiin asti piti mennä tapaamaan suomalaisia julkkiksia, ulkomaalaisia tähtösiä ei festivaaleilla kyllä bongattu.

Maanantaina kävimme katsomassa vielä kaksi elokuvaa: ranskalaisen La bataille de Solferino ja Unkarilaisen Just the wind-elokuvan. Harhailimme elokuvien jälkeen vielä hetken keskustassa ennen kimppakyytimme lähtöä kotia kohti.

Tiistaina ehdin käydä aamulla pyöräilemässä ennen töitä. Isovanhemmat toivat lapset puolen päivän aikoihin kotiin, söimme lounasta, jonka jälkeen vein lapset iltapäiväksi kouluun. Perhe oli nukkunut lentokentän lähellä asuvilla isovanhemmilla, sillä he olivat saapuneet vasta puolen yön aikaan St Exuperyyn. Iltapäivällä leivoin sitruunaleivoksia Nathalien syntymäpäivän kunniaksi, Varsinainen päivä oli perjatai, mutta ei ollut mitään järkeä leipoa, kun ei kukaan olisi ollut niitä syömässä.

39 kynttilää!

Lapsilla oli keskiviikkona koulua, sillä heillä tulisi muuten liian vähän päiviä tänä lukuvuotena. Minulle se tarkoitti melkein vapaapäivää. Kävin uimassa Valencessa, jolloin Nathalie soitti minulle, että nyt on pieni ongelma: Thibaud'n piti mennä judoon koulusta huolimatta, sillä hänellä oli vyökoe, mutta Emmanuel oli lähtenyt töihin autolla. Elise ei kuulemma ole tarpeeksi iso pyöräilemään judo-paikkaan asti, minusta ongelma oli ennemminkin se, ettei lapsille ole täällä kuin yksi polkupyörä. Lopulta Nathalien isä riensi apuun ja tuli viemään Thibaud'n judoon ja minä olin Elisen kanssa kotona. Keskiviikko oli itse asiassa Elisen syntymäpäivä. Nathalie tuli myöhässä kotiin ja pyysi minua tekemään puolestaan kakun Eliselle. Ruuan jälkeen annoimme lahjamme. Minä olin ostanut jo Carcassonnesta Eliselle kirjan, jossa piti pukea prinsessoja. Oli aika mieluinen. Myöhemmin illalla menin vielä Cham'siin. Siellä oli aika normaali ilta.

Torstai oli aika normaali päivä: hain lapset koulusta, tekaisin jotain ruokaa (itseasiassa kanakastiketta, kun kanaa oli oikein ostettu!) ja menin salsaan illalla. Perjantainakaan ei mitään kummenpia, lasten hoitoa ja nyrkkeilyä, niin kuin normaalisti. Lauantai oli myös aika tavallienn lauantai: kävimme jossain baarissa katsomassa jalkapalloa (onneksi en ollut ainoa, jota ei yhtään kiinnostanut), jonka jälkeen jatkoimme illan viettoa eräässä toisessa baarissa. Menimme aika ajoissa nukkumaan, sillä sunnuntaiksi oli olimme päättäneet lähteä Marseilleen!

Yksi kaveri sattuu olemaan Marseillen seudulta kotoisin ja hän ehdotti, että neljä halukasta voisi lähteä mukaan, autossa on tilaa. Minä, Franka, Joanna ja Isabel lähdimme sitten viettämään päivää Marseilleen. Päiväreissu oli lyhyt, emmekä ehtineet nähdä kovin paljon, mutta sainpahan ostettua Marseillen saippuaa Marseillesta! Kiertelimme sunnuntaimarkkinoilla ja vanhassa satamassa ja nautimme pitkästä aikaa aurinkoisesta päivästä.

Viime viikolla oli aika oikeasti alkaa miettiä Suomeen paluuta. Ilmoittauduin yliopistoon, tilasin opiskelijakortin, laitoin asuntohakemuksen ja tein muutaman työhakemuksenkin, kun pelkillä opintotuilla ei pitkälle pötkitä. Minua ärsyttää joutua tekemään tämä kaikki jo nyt. Haluaisin vain olla täällä rauhassa loppuun asti ja miettiä ensi syksyn asioita sitten, kun olen palannut takaisin Suomeen, mutta esimerkiksi asunnon haku kannatti jo aloittaa, niin pääsen jonossa tänä kesänä hyväksyttävien edelle. Nyt se on kuitenkin tehty, ehkä nyt saan olla aika rauhassa? Viitisen viikkoa tässä on vielä jäljellä.

Bisous,
Henna

P.S. Verhossani on lisko! Kuva siis otettu kattoikkunastani ulkopuolelta.

Piti laittaa valitettavasti aurinkoisena päivänä laittaa verho kiinni, ettei se

vaan putoa huoneeseeni!