Longues soirées

Viime viikko oli aika kiireinen. Emmanuel oli tosiaan työmatkalla keskiviikkoiltaan asti, Nathalie lähti torstaiaamuna. Päivät olivat pitkiä: tiistaina ja keskiviikkona Thibaud'n luokka esitti musikaalin, jota he ovat monen muun luokan ja musiikkikoulun kanssa työstäneet lokakuusta asti. Maanantaina tekemäni kakku oli tiistain näytöksen jälkeen tarjottavaksi. Tiistaina menikin tosi pitkään: olimme kotona kymmenen aikaan, keskiviikkona yhdeksän aikaan. Musikaali oli tosi hyvä, erityisesti 8-10-vuotiaiden lasten esittämäksi! Olin tyytyväinen, että kävin sen katsomassa. Toisaalta, ei minulla ollut vaihtoehtoja, mutta ei siis haitannut joutua katsomaan. Tiistain näytös oli kyllä parempi: se oli paremmissa tiloissa ja lapset jaksoivat vielä keskittyä. Keskiviikkona moni näytti olevan poissakin, joten moni oli tuplaroolissa, eikä oikein osannut toisen roolinsa vuorosanoja.

Esityksen jälkeen keskiviikkona kävin vielä Cham'sissa. Emmanuel vei lapset poikkeuksellisesti kouluun torstaina, joten sain nukkua pitkään, vaikka Nathalie oli poissa. Torstaina vietettiin iltaa salsan sijasta Riccardolla, hengailtiin ja juteltiin.

Perjantaina Ranskassa vietettiin musiikin juhlaa. Se on täällä juhannuksen vastine, sitä vietetään aina 21.6. En tosin päässyt siitä nauttimaan, kuin hetken, sillä tämä viikonloppu oli kauan odotettu ja ikuisuus sitten sovittu viikonloppu Carnon'ssa, jossa perheellä on kerrostaloasunto. Nathalien pakatessa kävimme Elisen kanssa vähän katsomassa Tainin tarjontaa musiikkijuhlalle.

 Place de Taurobolilla soitteli tällainen rock-yhtye.

Kadulla harjoiteltiin salsan askelia.

Viikonloppu Carnon'ssa oli pelkkää rannalla loikoilua, loistoviikonloppu siis! Sää oli hyvä, ei liian kuuma, vaan joku 25 astetta. Sunnuntai oli kyllä aika tuulinen, rannalla makoillessa ihan hautautui hiekkaan!

 Lapset pyydystivät rapuja!

Palasin rannalta aika hiekkaisena!

Tänään ei taas sitten ollutkaan niin loistopäivä: Isabel lähti takaisin Saksaan tänään. Menin häntä saattamaan ja auttamaan tavaroiden kanssa aamulla. Itkettiin molemmat, hyvästien hetki ei tosiaankaan ollut helppo. Vaikeaa uskoa, että tämä vuosi alkaa olla tässä. Yhdeksän päivän päästä minäkin palaan takaisin Suomeen. Ei tule olemaan helppo päivä, kun jo yhden kaverin hyvästeleminen oli niin vaikeaa. Vielä yritän kuitenkin viimehetkistä nauttia, vaikka pakkaaminenkin pitäisi jo aloittaa.

Isabelin saatettuani pidin itseni kiireisenä koko päivän leipomalla ison satsin karjalanpiirakoita, niitä näperrellessä menee helposti paljon aikaa!

Bisous,

Henna