Kuukausikatsaus 1

Noniin, ensimmäinen kuukausipäivä oli ja meni kiireessä, mutta nyt sitten toisena kuukausipäivänä Ranskassa voisin kirjoitella vähän yhteenvetoa. Tämä on nyt siis syys- ja lokakuun kuukausikatsaus. Tällä kertaa ajattelin kirjoitella huomioitani Ranskasta ja ranskalaisista, asioita, joihin tässä alkuun vielä kiinnittää enemmän huomiota, ja tietenkin yhteenveto, mitä on tapahtunut. Saa nähdä millaiseksi tämä sitten jatkossa muodostuu. Toivottavasti ainakin kuukausittaiseksi!

Autoilu

- auton voi pysäyttää mihin vain, esimerkiksi liikenneympyrään, jos vain muistaa laittaa hätävilkut päälle

- parkkipaikat on tehty Mineille, ja jos parkkipaikka sattuu olemaan esimerkiksi talon seinän vierustalla, se on niin kapea, että toisen puolen ovista ei pääse ulos.

- ranskalaiset eivät tosiaan ole taloudellisia kuljettajia: kiihdytetään aina kun voi ja jarrutetaan kun on pakko

- auto on silti parempi vaihteisena kuin automaattina juuri siksi, että se on taloudellisempaa

- ranskassa vähän kolhittu auto ei ole mitenkään huomion arvoinen asia, niitä on niin paljon

Vessat

- vessoissa ei useimmiten ole lavuaaria, mutta ei se mitään, sillä ranskalaiset eivät välttämättä pesekkään käsiään aina siellä käynnin jälkeen

- vessat ovat ahtaita, sillä useimmiten ne on lisätty vanhoihin taloihin sisävessojen yleityessä, joten alun perin sille ei ollutkaan paikkaa

- isoistakin taloista löytyy harvemmin useampia vessoja, sillä vanhojen talojen paksuihin kiviseiniin on liian työlästä tehdä putkistoja

Talot

- ovat useimmiten vanhoja

- ovat kylmiä, sillä hyvä sisälämpötila on vain 19 astetta

- ovat monikerroksisia, jotta maapinta-alaa menisi vähemmän

Perhe ja koti

(se siis, jossa asun)

- viemärit vetävät huonosti, joten joudun suihkussa pumppaamaan viemäriä säännöllisin väliajoin

- eivät tykkää käyttää kuivuria, vaan kuivattavat pyykit mielummin narulla ja kaikki vaatteet silitetään ennen käyttöä

- eivät myöskään tykkää pestä kattiloita astianpesukoneessa, joten ne tiskaataan aina käsin

- vanhemmat ovat tosi paljon töissä: isä lähtee seitsemän aikaan ja palaa ennen kahdeksaa illalla, äiti lähtee kahdeksan jälkeen aamulla ja palaa puoli kahdeksan aikaan illalla

- autotalli on niin pieni, että kun auto on siellä, sitä ei mahdu kiertämään ympäri, en siis ikinä parkkeeraa sinne

Ranskassa olen...

...oppinut puhumaan ja ymmärtämään Ranskaa paremmin.

...tavannut ihmisiä kaikista maanosista ja saanut uusia kavereita

...käynyt Pariisissa, Lyonissa ja Montelimarissa.

...käynyt ranskan kurssilla melkein kuukauden.

...tehnyt enemmän ruokaa ja pessyt enemmän pyykkiä kuin ikinä Suomessa

...huomannut, että kaikki juustot eivät sittenkään ole ihan pahoja ja jotkut viinitkin on hyviä

...grillannut n. viiden asteen lämpötilassa sateessa.

...nauttinut kolmenkymmenen asteen helteistä, mitä ei Suomeen kesällä saatu.

...tullut siihen tulokseen, että täällä on huono koulujärjestelmä.

...ikävöinyt Suomea, ja huomannut, että jotkut asiat on siellä paremmin kuin täällä

...kokenut ensimmäisen oletettavasti monista lakoista, sillä ranskalaiset lakkoilevat jatkuvasti.

Bisous, 

Henna

Paris, Paris!

Viime viikonloppu oli kauan odotettu viikonloppu Pariisissa. Sain vihdoin kaikki lämpimät talvivaatteeni, kirjoja luettavaksi ja kaivattua täydennystä Suomi-herkkuvarastooni, joka oli ehtinyt tyhjentyä kokonaan. Ja mikä tärkeintä, näin myös kaverini ja serkkuni, jotka toivat tavarani Pariisiin tullessaan. Oli huomattavasti halvempaa laittaa laukku heidän mukanaan lentokoneeseen, kuin laittaa se postissa, itse asiassa en maksanut siitä mitään, sillä molempiin lentolippuihin sisältyi laukku ja he tulivat vain yhden yhteisen laukun kanssa.

Mutta eipäs kiirehditä asioiden edelle. Viikolla ennen Pariisi-viikonloppua olin tosi koti-ikävissäni täällä ja keskiviikkona tuli ekan kerran itkettyä koti-ikävää. Torstaina sitten varasinkin lennot kotiin jouluksi. Olin alun perin ajatellut viettää joulun täällä, koska halusin nähdä millainen on joulu Ranskassa, mutta koti-ikävä kävi liian suureksi, pakko päästä näkemään perhettä ja kavereita Suomeen. Toisaalta tuntuu ihan luovuttajalta, suomalainen sisu ei riittänytkään koko vuodeksi täällä, mutta toisaalta heti kun lennot oli varattu, olo oli paljon parempi.

Keskiviikkoiltana piti olla Soiree de crêpes, mutta eipäs ollutkaan. Olin menossa sinne yhden tytön kanssa ranskan kurssiltani, onneksi, sillä oli kivempi harhailla jonkun kanssa kuin yksin. Meillä oli siis osoite, ja etsittiin oikeaa paikkaa, minä ihan nälkäisenä, sillä en ollut syönyt mitään, koska piti olla crêppejä. Löydettiinkin oikea paikka, oltiin oikealla kadulla ja varmasti oikean numeron kohdalla, mutta paikka oli tyhjä, siellä ei ollut edes valoja päällä. Päätettiin sitten vain mennä Cham'siin ja vietettiin kiva ilta siellä, ei jäänyt niin paljon harmittamaan, ettei saatu crêppejä. Noin yhden aikaan yöllä sain sähköpostin crêppi-iltaa järjestäneeltä taholta: valitettavasti tapahtuma on peruttu. Olisin kaivannut sitä viestiä hiukkasen aikaisemmin. Kummallista kyllä, sain vielä seuraavana päivänä viestin: kiitos onnistuneesta illasta jne. joten loppujen lopuksi en sitten tiedä, mikä oli crêppi-illan kohtalo, mutta Chams'sissa sain vietettyä kivan illan kuitenkin. Onneksi, sillä keskiviikko oli ihan aallonpohja, jos en olisi päässyt kunnolla tuulettamaan ajatuksia, ei tästä olisi tullut mitään.

Torstaina kävin ranskan tunnin jälkeenValrhonan tehtaanmyymälässä. Valrhona on siis suklaatehdas Tain l'Hermitagessa, joka valmistaa laadukasta (lue: kallista) suklaata. Vaaleampi suklaa on aikaisemmin maistamaani ja kehumaani valkosuklaata karamellilla maustettuna, joka on vähän aikaa sitten tullut myyntiin ja toinen suklaa yhtä Valrhonan monista maitosuklaista. Se ei kyllä Fazeria voita! Ostin suklaat tuliaisiksi ja kiitokseksi Pariisiin tulleen kaverini Pariisin liepeillä asuvalle ja tädille ja hänen miehelleen, jotka majoittivat meidät Pariisin vierailun ajaksi. 

Perjantaina oli aika lähteä Pariisiin ja mieliala oli nousussa. Juna oli 40 minuuttia myöhässä, mikä aluksi harmitti, koska olin sovittanut junan niin, että olisin Pariisissa suunnilleen samaan aikaan kuin Hanna ja Antti (kaverini ja serkkuni), mutta kun sitten pääsin perille, he olivatkin vielä noutamassa laukkuja ja oltiin sittenkin melkein samaan aikaan valmiita jatkamaan matkaa Hannan tädille Eevalle, joka asuu ranskalaisen miehensä kanssa Pariisin liepeillä Meudonissa, joiden luona asuimme (tai lähinnä nukuimme) Pariisin reissun ajan. Matka Charles de Gaullen lentokentältä suijui mukavasti, hyvien ohjeiden kanssa ei voi eksyä. Ensimmäisenä iltana ei ehditty tehdä muuta kuin syödä, saavuttiin Eevalle vasta yhdeksän aikaan.

Lauantaina sitten alkoi kiertäminen. Pariisissa satoi vettä koko päivän, mutta se on Pariisi, siellä ei vesisadekaan haittaa.

 Ensimmäisenä lähdettiin etsimään Suomen suurlähetystöä, sillä kun kerran satuin olemaan Pariisissa juuri sinä viikonloppuna, kun ulkomailla oli ennakkoäänestys menossa, olin päättänyt äänestää. Suurlähetystö oli ohjeiden mukaan Place des Invalidesin yhdessä kulmassa, joten kierrettiin aukio ja saatiin yllätyksemme huomata, että siellä oli esillä ilmalla täytetty Stonehenge!

Suomen suurlähetystökin sitten löydettiin, vähän oli ongelmia, sillä tulimme metrosta ulos eri puolelta asemaa, kuin Eeva oli ohjeita antaessaan odottanut, ja sen lisäksi sisäänkäynti on tällaisessa sisäänpäin kääntyvässä kulmassa, joten lippua ei nähnytkään ihan joka suunnasta. Olin kuulemma päivän kolmas äänestäjä.

 Äänestettyäni menimme Quai Branly- museoon, missä oli tällä hetkellä vakituisen näyttelyn (esineitä kaikkialta maailmasta, paitsi Euroopasta) lisäksi menossa Cheveux Chèris-niminen näyttely, minkä halusin ehdottomasti nähdä; se on Ranskaan saapumiseni jälkeen kummitellut minulle joka paikassa. Jos ostin Cosmon, siinä oli mainos, kun kävin kirjakaupassa, siellä oli kirja näyttelystä jne. Nytpä on sekin haamu hoidettu ja näyttely oli vielä mielestäni kiinnostava. Ja Pariisissa sitten kannattaa käydä museoissa, sillä se on ilmaista 18-25-vuotiaille Euroopan Unionin kansalaisille ja alle 18-vuotiaille.

 Quai Branlyn jälkeen alettiin olla nälkäisiä, joten mentiin metrolla Montmartreen, koska meille kerrottiin, että siellä olisi paljon kohtuuhintaisia ravintoloita. Syömisen jälkeen suunnattiin katsomaan Moulin Rougea. Päästiin jopa vähän sisälle, ovet olivat auki, mutta vastaanottoa pidemmälle ei päässyt ilman varausta ja maksua ja voin kertoa, että hinnat olivat päätähuimaavia: 50-200€ riippuen siitä, mitä halusi syödä ja juoda revuen aikana, vai halusiko ollenkaan. Joten yllättävää kyllä, ei menty katsomaan Cancania.

Moulin Rougen jälkeen jatkettiin vähän erilaisissa tunnelmissa, kiivettiin Montmartren huipulle katsomaan Sacre Coeur-kirkkoa. Iso kirkko oli vaikuttava ilmestys kauniine alttaritauluineen ja ikkunamaalauksineen, joita ei saanut kuvata.

 Kun tosiaan käveltiin Sacre Coeurille, ehdittiin vähän nähdäkin Montmartrea, joka on Pariisin taiteilijoiden kaupunginosa. Vasemmassa kuvassa on jonkun taiteilijan tai taiteen jälleenmyyjän putiikki, näitä oli matkan varrella paljon. Oikealla on kuva Pariisista (tai oikeastaan vain pienestä osasta sitä) Sacre Coeurillä olevalta näköalapaikalta kuvattuna.

 Kun sitten Montmartrelta laskeuduttiin, vastaan tuli ihana herkkukauppa, joka oli myös suklaamuseo: esillä oli muutamia suklaaveistoksia, kuten tämä laiva. Myös maapallo ja Eiffel-torni löytyi suklaasta tehtynä.

 Tässä l'Arc de Triomphe iltavalaistuksessaan.

Eiffel-tornia oli tietenkin pakko käydä katsomassa. Käytiin ensin päivällä Quai Branlyn jälkeen, koska se museo on ihan Eiffelin lähellä ja sitten käytiin vielä illalla katsomassa tornia iltavalaistuksessaan ja joka iltaista tasatunnein alkavaa viiden minuutin mittaista valoshow'ta. Kuvissa se ei kyllä näyttänyt paljon miltään, joten tässä kuva ihan tavallisesta iltavalaistuksesta. Onnistuttiin vielä myöhästymään valoshow'sta, jota alun perin aiottiin mennä katsomaan, joten jouduttiin sitten tunti odottamaan seuraavaa, mutta oli se kyllä näkemisen arvoinen!

 Eiffel-tornin edustalla puistossa oli esillä nämä maailmaa kiertävät karhut, joista kukin hankkeeseen osallistunut maa on koristellut yhden kuvaamaan omaa maataan. Ne sitten kiertävät maailmaa, tarkoituksena on kai käyttää karhut jokaisessa karhun koristelleessa maassa. Nämä karhut vainoavat minua, tämä oli jo neljäs kerta kun näen ne ja ne tosiaan vaeltavat kaupungista ja maasta toiseen. Osun aina samaan maahan ja kaupunkiin niiden kanssa! Jos joku lukion KV-kurssilta sattuu tätä lukemaan, niin voi tunnistaa nämä, kurssin kanssa käytin niitä katsomassa.

Carrousel-kaaren edessä Louvren edustalla. Sunnuntai olikin sitten sateisen lauantain vastakohta: aurinko paistoi aikalailla koko päivän ja lämmintä oli sellaiset 20 astetta.

Louvren kuuluisa lasipyramidi. Käytiin sunnuntaina vähän kiertelemässä Louvrea. Ja tosiaan vain vähän: kierrettiin Egypti-osasto ja uusi islamilaisen taiteen osasto. Oltiin kaikki jo käyty Louvressa aikaisemmin, joten voitiin vähän karsia, ettei koko päivää tarvinut juosta sen ja tämän taideteoksen perässä.

Mona Lisa oli kuitenkin pakko käydä katsomassa, vaikka se oltiinkin kaikki jo nähty. Viime kerralla onnistuin saamaan paremman kuvan, mutta tässä nyt tämän kerran onnistunein otos.

 Tällaiset mosaiikit esimerkiksi löytyi uudelta islamilaisen taiteen osastolta.

 Me Louvressa.

 Läksiäislahjaksi saamani Coco Chanelin elämäkerran innoittamana halusin käydä katsomassa tätä Chanelin ensimmäistä liikettä rue Cambonilla. Sinne oli hassu mennä: en ollut ikinä käynyt siellä, mutta kirjan ansiosta tuntui kuin olisin. Tietyn kadunnimen nähdessäni tiesin, että nyt ollaan jo lähellä ja tässä on Ritz-hotelli ihan vieressä ja Chanel asui tuolla kadulla, se oli hassua.

 Chanelin jälkeen jatkettiin Notre Damelle. Satuttiin sinne juuri ennen jumalanpalveluksen alkua ja jäätin sitten alkua seuraamaan. Ihan niin kuin Notre Damen kellonsoittajassa, pappi ja muut, jotka osallisuivat jumalanpalvelukseen, kävelivät suitsukkeiden kanssa oikeaa sivulaivaa kirkon takaosaan ja keskeltä takaisin eteen. Ainoa ero oli jotkut turvamiehet/järjestyksenvalvojat kulkueen perässä.

 Notre Damella käynnin jälkeen suunnattiin Tour Montparnasseen, joka on yksi Euroopan korkeimpia rakennuksia 56:lla kerroksellaan. Korkeutta rakennuksella on 210 metriä. Ostettiin hissiliput ja käytiin ihan huipulla, missä on näköalaterassi, mistä sitten nappasin kuvan öisestä Pariisista.

 Yksi harvoja kuvia Pariisista, missä ollaan kaikki kolme. Tour Montparnassen hississä siinä ollaan, satuttiin lähtemään sieltä sellaiseen aikaan, että päästiin hissiin ihan kolmestaan. Korvat oli hissimatkan jälkeen tietenkin ihan lukossa, mulla tosin menee korvat lukkoon jo kun juna ajaa tunneliin, joten ei mikään ihme..

 Suomesta tuotujen talvivaatteiden seasta löytyi tällaisia eväitä, mulla ei ollutkaan enää mitään Suomi-herkkuja jäljellä. Fazerin sinisistä yksi ei selvinnyt edes kuvaan asti. Ja pieni ja huomaamaton hapankorppupaketti (=iso ja punainen hapankorppupaketti) unohtui sitten tuosta ekasta kuvasta, mutta tässäpä nyt sitten kaikki Suomen eväät. Kyllä näillä koti-ikävä helpottaa!

Tällä viikolla perheen äiti on työmatkalla Yhdysvalloissa ja odotin tavallista rankempaa viikkoa, mutta tänne olikin avukseni kutsuttu äidin äiti, joten voisin melkein yhtä hyvin olla lomalla: yleensä tähän aikaan keskiviikkona olen odottamassa lapsia harrastuksista, mutta tänään olen yksin kotona odottamassa auton renkaita, jotka posti jossain vaiheessa tuo. Ja eilen illalla mummo valitteli reumasta kipeää kättään kastanjoita (aivan, syötiin taas niitä ruuaksi) kuoriessaan, mutta kun tarjosin apua, hän vain sanoi, että voisin kattaa pöydän.

Noh, käyhän tämä näinkin, tyhmää vaan, että vaikka en oikeasti tee mitään hyödyllistä, en voi myöskään tehdä mitään hauskaa, esimerkiksi lähteä Cham'siin tänään. Että tällainen tämä viikko. Ensi viikolla lapsilla alkaa syysloma, se kestää täällä kaksi viikkoa. Ensimmäisellä viikolla olen töissä, mutta toisella viikolla saan luultavasti ihan oikeasti lomailla. Nyt sitten pitäisi vaan keksiä hauskaa tekemistä lomaksi!

Bisous,

Henna

P.S. Tätä blogipäivitystä kirjoittaessani söin kahta riviä vaille 

Fazerin sinisen!

P.P.S. Tätä päivitystä kannattaa ehkä käydä myöhemminkin

tarkkailemassa, kuvia saattaa tulla lisää, tai ne saattavat

vaihtua parempiin: Hannalla oli järkkäri mukana, joten

kun he sitten loppuviikosta kotiutuvat, niin saan ehkä

vähän laadukkaampia kuvia, joita sitten yritän tänne

päivitellä parin viikon sisään.

Automne viens ici aussi

Viime maanantaina kävin ekaa kertaa lääkärissä täällä. Ei huolta, ei mitään vakavaa, tarvitsin vain paperin, minkä mukaan olen terve. Täällä Ranskassa on nimittäin ihan jenkkimeininki: jos joku loukkaantuu harrastaessaan, niin siitä seuraa kuulemma automaattisesti syyte harrastuksen järjestäjälle, vaikka loukkaantuneella olisi jo ennen harrastuksen aloittamista ollut alttius loukkaantua, joten joitain vuosia sitten lääkärin todistus tuli pakolliseksi. Syytteet kävivät harrastusten järjestäjille aika kalliiksi. Onpahan nyt sitten virallisesti todistettu, että pystyn harrastamaan ainakin nyrkkeilyä. Jos haluaisin harrastaa jotain muuta, niin joutuisin käymään uudestaan lääkärissä tarkistamassa, että kykenen harrastamaan jotain muutakin lajia.

Tiistaina koulu lähti sitten kunnolla käyntiin, saatiin oikeen läksyjäkin. Aikaa niiden tekemiseen ei kuitenkaan liiaksi ollut: tiistaina saatiin torstaiksi tehtävä ja välissä on ainoastaan keskiviikko, mikä on au pairille 12 tunnin työpäivä. Tiistai-iltapäiväkin meni ainakin läksyjä ajatellen hukkaan: kurssillani on kaksi kiinalaista tyttöä, jotka asuvat myös Tain l'Hermitagessa ja ranskalainen mies, jonka luona he asuvat, halusi tavata minut, joten tiistaina koulun jälkeen kävin heidän luonaan syömässä lounaan. Jos minä olin rohkea lähtiessäni vuodeksi tänne, niin ne kiinalaiset tytöt olivat kyllä vielä rohkeampia: heillä ei ollut edes asuinpaikkaa tiedossa tänne saapuessaan, saati töitä tai koulupaikkaa.

Keskiviikko oli, kuten tavallista harrastusten täyteinen, mutta sain kuin sainkin läksynikin tehtyä: sopivan pitkän tauon aikana lapsille leffa pyörimään ja sain rauhassa tehdä läksyjäni koko sen ajan. Toisilla kurssini au paireilla ei ole ihan yhtä helppoa, jotkut hoitavat ihan vauvoja ja niitä ei niin paljon joku lastenelokuva kiinnosta, että jaksaisivat istua paikallaan puolitoista tuntia (jos siis osaavat vielä istua).

Illalla sain perheen auton lainaksi ja lähdin Valenceen "kielikahvilaan". Valencessa toimii järjestö nimeltä Inter'Val (International Valence), joka järjestää joka keskiviikkoilta Cham's-nimisessä baarissa tälläisen kansainvälisen illan. Paikalla on Valencessa asuvia ulkomaalaisia ja kansainvälisyydestä kiinnostuneita ranskalaisia. Ilta oli mukava, kuulemma tavallista hiljaisempi, mutta minulle ihan riittävä: pääsin vähän tuulettumaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Tämän viikon keskiviikkona olisi tiedossa erikoisilta: Soirée crêpes & jeux, Crêpien (=lettujen) ja pelien/leikkien ilta. Toivottavasti saan taas lainata autoa.

Viikonloppuna oltiin Corrençonissa, juhlittiin vähän ton isän 40-vuotissynttäreitä sen perheen kanssa. Paikalla oli isän vanhemmat ja toinen veli perheineen. Varsinaiset juhlat on vasta tulossa: toi äiti on suunnitellu isoja yllätyssynttäreitä jossain vaiheessa marraskuuta, mutta marraskuu on vähän huono aika: kaikki paikat tuolla Corrençonissa on ilmeisesti kiinni loppusyksystä lumen (ja turistien) tuloon asti, joten saa nähdä, mistä saadaan paikka, ruuat ja muut.

 Matkalla Corrençoniin käytiin katsomassa jotain II maailmansodassa tuhoutunutta kylää, nimi ei jäänyt mieleen. Oli kummallista huomata ero, mitä ranskalaiset ajattelee toisesta maailmansodasta ja mitä itse suomalaisena ajattelen. Varsinaisesti Suomi oli häviäjien puolella, mutta lopputulos oli kuitenkin tavallaan voitto: itsenäisyys säilyi. Ranskalaiset taas olivat varsinaisesti voittajien puolella, mutta sotaa ei pidetä erityisen voitokkaana kaikkien menetettyjen ihmishenkien takia ja erityisen katkeria ollaan niitä kohtaan, jotka tekivät yhteistyötä saksalaisten kanssa, esimerkiksi sen aikaista hallitusta kohtaan.

Vuodenaika on ihan eri täällä alhaalla laaksossa, kuin sitten tuolla ylempänä matkalla vuoristoon. Eka kuva on vähän matkaa tästä kukkuloilta ja toinen melkein periltä Corrençonista.

Ja kyllä, Corrençon on niin maalaiskylä, että siellä lehmät kulkevat "keskustan" läpi laitumelta toiselle.

Tuo tyttö, Elise onnistui viikonloppuna tulemaan kipeäksi, taas. Viime kerralla minulle ei edes kerrottu, että Elise on poissa koulusta ja isovanhemmilla hoidossa. Tuntui aika tyhmältä mennä koululle häntä hakemaan, opettaja vähän ihmetteli, että miksi minä en tiedä. Tällä kertaa taas minä olen se joka hoitaa, mikä tarkoittaa reilua työaikojen ylitystä tällä viikolla. Noh, en aio valittaa, jos saan taas auton lainaan keskiviikkona ja olenhan perjantaina lähdössä Pariisiin ja jonkun muun on hoidettava lapset koulusta kotiin iltapäivällä.

Toisaalta kyllä ärsyttää kauheasti, että olenkin koko maanantain töissä, sillä olin suunnitellut itselleni kaikkea tekemistä: piti käydä ostamassa kansio koulua varten ja käydä katsomassa Tournonin linnaa vihdoin sisäpuoleltakin, pyykätä ja kirjoittaa tämä blogikin vielä. Pyykkäys ja blogi kyllä onnistuu näinkin, mutta linna ja kansio saa sitten odottaa.

Ja Pariisista vielä, kun nyt tulin sen maininneeksi: olen siis lähdössä ensi perjantaina Pariisiin. Serkku ja kaveri ovat tulossa sinne loppujen tavaroideni kanssa ja menen sinne niitä hakemaan, viettämään vähän Suomi-aikaa ja tietysti katsomaan Pariisia. Kaikki tavarani olisivat ehkä juuri ja juuri mahtuneet laukkuihini, mutta lentokoneen painorajat tulivat vastaan, joten jotain oli pakko jättää, jätin siis talvivaatteet, sillä niitä en ihan heti tarvinut. Lämpimät vaatteet tulevat kyllä ihan kreivin aikaan: vaikka sää on sinänsä lämmin (10 aamulla, 20 iltapäivällä), sisällä alkaa olla kylmä. Ranskassa kun ei taloja lämmitetä niin paljon kuin Suomessa, tavallinen sisälämpötila on 19 astetta ja Suomessa taas on tottunut n.21 asteeseen. Muutaman asteen ero, mutta sen kyllä huomaa. Eikä meillä ole edes lämmitys vielä päällä, joten voi olla vähemmänkin! Viime viikon aikana päällä on usein ollut tavallisen paidan lisäksi huppari tai neule ja viikonloppuna alkoi villasukkakausi. Nyt olen tosin kylmissäni täällä, sillä hupparit ja neuleet on kaikki pyykissä, onneksi niitä tosiaan tulee lisää.

Bisous,

Henna

Vive la consommation!

Oijoi, pahalta näyttää, kun päivitysväli on jo tässä vaiheessa näin venähtänyt, mutta yritän parantaa tapani. Kuukausi Ranskassa tuli täyteen viime viikon keskiviikkona, ja olin kovasti suunnitellut jotain erityispäivitystä, mutta kuten keskiviikot yleensä, päivä oli kiireinen ja viime viikolla kävin vielä kokeilemassa eri harrastuksi, niin keskiviikkoiltanakin, joten se sitten jäi. Viime viikko oli muutenkin aika kiireinen, vanhemmilla oli joka ilta jotain ylimääräistä ja äiti oli työmatkallakin, joten pävät olivat tavallista pitempiä ja sen lisäksi kävin tosiaan parina iltana vielä harrastamassa jotain.

24.9.

Viime viikon maanantaina oikein innostuin ruuanlaitosta: löysin maustekätkön! Melkein heti paikalla, kun olin siitä valittanut, kävi ilmi, että kyllä täältä sittenkin mausteita löytyy, ne eivät vain ole mitenkään näkyvillä tai helposti saatavilla, sillä siitä havemmin käytetään. Joten päivällä yksin kotona ollessani leivoin mutakakkua illalla tein sitruunakanaa ja riisiä currylla maustettuna. Perheen isä seurasi jännittyneenä vierestä riisin keiton loppuvaiheita: vanhemmat aina laittaa riisit lävikköön, eikä keitä vettä pois, niin kuin oikeasti tehdään ja niin kuin minä tein, joten hermostunut yleisö seurasi, aionko polttaa riisit pohjaan vai mitä.

 Tämä ei nyt ole se varsinainen mutakakku, jonka leivoin, mutta samalla ohjeella tehty

ja samannäköinen tuli.

26.9.

Keskiviikkona sen sijaan, että olisin antanut joogalle toisen mahdollisuuden, kävin kokeilemassa jujutsua, jota Louisin isä oli minulle suositellut, sillä siellä kuulemma käy amerikkalainen vaihtari ja hänen host-siskonsa. Hädin tuskin edes kerkesin paikalle: perheen isä tuli kotiin 19:45 ja jujutsu alkoi 20:00. Tässä välissä täytyy sanoa, että onneksi en tykännyt siitä joogasta, se olisi ollut keskiviikkosin jo klo 19:00 ja tässä on tosiaan ongelmia ehtiä edes klo 20:00 jonnekin. Noh, jujutsu oli ihan jees, mutta kuten aikaisemman kokemuksen perusteella olin miettinyt, itämaalaiset taistelulajit eivät ole ihan omin juttu. Mutta tapasinpahan vaihtarin jenkeistä.

Jujutsussa ja muutenkin viedessäni lapsia harrastuksiin, olen huomannut, että harrastusvaatteisiin ja muihin tarvikkeisiin panostetaan paljon rahaa ja ilmeisesti järjestävät seurat myös odottavat, että jo ensimmäisestä kokeilukerrasta lähtien omistaa kaikki mahdolliset tarvikkeet. Jujutsu tunnin vetäjä ei ollut ollenkaan innoissaan lainaamassa minulle vyötä ja sitä valkoista takkia, mikä se onkaan nimeltään, mutta onhan ihan turhaa hankkia yhden kerran takia kaikki tarvikkeet, jos ei sitten tykkääkään lajista, mutta kaupat kiittävät.

28.9.

Kävin kokeilemassa kuntonyrkkeilyä ja tällä kertaa sitten myöhästyin. Perheen isä oli sanonut, että voisi heittää minut sinne, koska en oikeastaan tiennyt missä se nyrkkeilypaikka oli, mutta kun äitiä ei kuulunut kotiin varttia ennen tunnin alkamista, lähdin itse navigaattorin kanssa ajelemaan, mutta navigaattoripa ohjasi minut väärään paikkaan. Soittelin sitten isältä neuvoja, että mihin oikein pitäisi ajaa ja löysinkin oikean paikan sitten lopulta, mutta kuten sanottu, oli myöhässä. Menin kuitenkin loppuajaksi mukaan ja tykkäsin kovasti, tästä löytyi minulle harrastus täksi vuodeksi.

29.9.

Perhe lähti aamulla taas Corrençoniin ja minä jäin viikonlopuksi kotiin. Tällä kertaa minulla oli vähän enenmmän ohjelmaa. Lauantain vietin Lyonissa shoppailemassa se toisen suomalaisen au pairin kanssa, jonka olin tavannut Lyonin alueen au pairien tapaamisessa muutamia viikkoja sitten. Erityisen rankan viikon jälkeen oli mukavaa tuulettua ilman lapsia shoppailu- ja puheterapian merkeissä. Shoppailusta olin erityisen innoissani, sillä en vielä ollut päässyt kunnolla shoppailemaan täällä Ranskassa. Onhan tuossa Tournonissa noita kauppoja, mutta eihän ne ole mitään verrattuna Lyonin Part-Dieun ostariin, missä vietettiin koko päivä. Söin myös ekaa kertaa saapumisen jälkeen Mäkissä, miten olinkaan kaivannut hampurilaista ja ranskalaisia! Juoma ei miellyttänyt niin paljon: täällä ei laiteta jäitä, joten se oli heti ihan lämmintä.

 Tässä päivän saalista.

Tässä vielä muutama huomio Ranskasta, jotka tein  lauantain aikana: Ranskassa jokainen pummikin kulkee tuore patonki kainalossaan, minkä sain huomata odotellessani junaa kohti Lyonia ja Ranskassa myös Mäkkäristä saa macaron-leivoksia.

Tämä on päivän toiselta Mäkki-reissuta McCafén puolelta.

30.9.

Tänään minut oli kutsuttu AFS-reissulle Palais du Bonbon et du Nougat'han, joten aamulla kahdeksan jälkeen hankkiuduin Klajmaneille (Louisin perheelle), mistä sitten jatkettiin autolla kohti Montelimaria, missä tämä karkkipalatsi oli. Paikassa esiteltiin karkkien historiaa ja esillä olivat myös maailman suurin ja pienin nougat. Montelimar on siis se paikka, mistä nougat on lähtöisin.

 Tässä museon kauppa. "Kuin lapsi karkkikaupassa" on oikein sopiva ilmaisu

kuvaamaan kaikkien reaktiota kauppaan päästyään.

 Esillä oli myös karkkeja maailmalta, niiden joukosta bongasin Sisun!

Perhe oli antanut minulle 20€, että voisin tuoda sitten nougat'ta tuliaisiksi. Sillä sai kyllä yllättävän vähän, karkki oli kallista. Itsellenikin ostin pussin appelsiinisuklaalla kuorrutettuja nougaita, nam!

1.10.

Maanantaina kävin taas kuntonyrkkeilyssä (tai savate formessa, nyrkkeilyllä ja savatella on kuulemma jotain eroakin..) ja sain selville, että voinkin käydä kaksi kertaa viikossa! Olin olettanut, että se on vain kerran viikossa, sillä perjantain ja maanantain tunnit olivat eri paikoissa, maanantain paikka oli lähempänä, joten siinä olin aikonut käydä, mutta jos samalla rahalla voi käydä kaksi kertaa viikossa, niin miksi ei? Hyvin valittu harrastus siis, ainoa, mitä oli kaksi kertaa viikossa, ainakin kokeilemieni joukosta.

Ja harrastuksista puheenollen, olen täällä innostunut uudestaan soittamaan pianoa, ja pyysinkin äitiä skannailemaan muutamia nuotteja kotoa Suomesta, että voisin niitä sitten soitella hyvin täällä.

2.10.

Tiistaina alkoi vihdoin koulu ja olin luonnollisesti myöhässä. Eksyin. Aavistelin pahaa jo silloin, kun oltiin varmaan kuukausi sitten käyty Valencessa katsomassa, että miten menen kouluun, koska perheen isä, joka minulle silloin reittiä näytti, kierrätti minua moneen väärään paikkaan etsiessään bussipysäkkiä, jolta bussini kulkisi, joten ei ollut pienintäkään mahdollisuutta, että olisin löytänyt sinne. Ilmeisesti tulin ulos juna-asemalta jostain väärästä ovesta ja lähdin kävelemään vasemmalle, niin kuin oli neuvottu, mutta se oli ihan väärä suunta. Asemalta pitikin lähteä oikealle. En vain ymmärrä, mistä muusta ovesta olisin kulkenut, sillä kaikkien kylttien mukaan se oli ainoa uloskäynti. Soittoa sitten vaan perheen isälle, joka neuvoi minut ensin samaan väärään paikkaan, minne olin ensin itsekin mennyt. Sillä hetkellä oli vaikea uskoa, että hän oli Valencesta kotoisin. Muutaman kuvaviestin jälkeen sijaintini selvisi ja sain ohjeet oikeaan suuntaan. Bussien löytymisen jälkeen kaikki kävikin helposti: jäin oikealla pysäkillä ja löysin koulun oikean rakennuksen ja siellä oikeaan luokkaankin vielä.

Ryhmässäni oli jopa yksi tyyppi, joka asuu myös Tain l'Hermitagessa! Ensimmäinen suunnilleen ikäiseni henkilö, joka asuu samassa kaupungissa, jonka olen tavannut. Ryhmässä oli myös toinen suomalainen, mutta melkein koko ikänsä Australiassa asunut tyttö ja monta muuta au pairia. Ryhmä vaikutti kivalta ja seuraavaksi tunniksi saatiin tehtäväksi tehdä jotain kotimaallemme ominaista ruokaa.

Ensimmäinen koulupäivä Valencessa oli aurinkoinen ja tästäkin kuljen sitten päivittäin 

ohi koulumatkallani.

Ja kun nyt Valencessa käyn koulua, niin minulla on junakortti ja bussikortti sinne, molemmat tässä samassa! Miten kätevää ja halpaakin vielä: kuukauden rajattomasta bussilla kulkemisesta maksoin 12€ ja rajattomasta junalla kulkemisesta 36€. Mitättömät hinnat verrattuna siihen, mitä Suomessa maksoin vastaavasta. Yksi epäkäytännöllisyys tässä kyllä on: kortti nollautuu aina kuukauden ensimmäisenä päivänä, vaikka sen lataisi vaikka 20. päivä. Voin vain kuvitella kuukauden ensimmäisen päivän ruuhkaa, kun kaikki joutuvat lataamaan korttinsa samana päivänä, pian pääsen itsekin siihen ruuhkaan.

Tiistaina lähdin kauppareissulle mukaan ja sain vihdoin ostettua itselleni sisätossut. Erityisesti sateella on ollut tosi epäkäytännöllistä olla samoissa kengissä sisällä ja ulkona ja olenkin jo kertaalleen pyykännyt huoneeni maton. Onneksi niitä on kaksi!

Vähän teinithän nämä ovat pääkalloineen, mutta hyvät jalassa, mikä on pääasia.

3.10.

Keskiviikkona sitten leivoin pullia torstaita varten, mutta sitä ennen oli vuorossa raaka-aineiden metsästys, mikä ei ollutkaan mikään helppo homma. Eniten vaikeuksia tuotti kardemumma, mikä oli sellainen mauste, etteivät ranskalaiset oikeastaan edes tiedä, että se on mauste. Tavallistenkin tavaroiden, niin kuin jauhon löytöminen tuotti ongelmia: se ei ollutkaan loogisesti sokerin vieressä, vaan jossain mahdollisimman kaukana. Tätä kutsutaan markkinajärjestykseksi: koska sokeria ja jauhoja tarvitsee usein samaan aikaan, ne on sijoitettu mahdollisimman kauas toisistaan, jotta kuluttajalle kävelymatkan aikana tarttuisi mahdollisimman paljon kaikkea ylimääräistä mukaan. Suomessa kun on tottunut loogisesti järjestettyihin tuotteisiin, jotka ovat lähes joka kaupassa melkein samassa järjestyksessä.

Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin löytyi, jopa kardemumma, vaikka se ei ihan samanlaista ollutkaan, kuin mitä Suomesta löytyy. Pullataikina näytti vähän kummalta ilman mustia kardemummapilkkuja, mutta maku oli kuitenkin melkein sama. Lapset tykkäsi kovasti pullien leipomisesta ja on jo kysellyt, että milloin tehdään uudestaan. Seuraavalla kerralla teen kyllä taikinan ihan yksin, lasten kanssa lipsahti vähän liikaa jauhoja. Tietysti ois myös auttanut, jos olisin osannut selkeämmin sanoa, milloin riittää..

 Tässä leipomisen lopputulos.

4.10.

Torstaina oli toinen koulupäivä ja vein sinne tosiaan pullia. Joku edistyneempi ryhmä oli tehnyt esitelmiä kotiamaistaan ja myöskin maalleen tyypillistä ruokaa, josta sitten esitelmien jälkeen päästiin nauttimaan. Esitelmät oli tosi pitkiä ja perusteellisia ja kieli tosi virallista ja meitä kuulemma odottaa kurssin lopussa sama homma. Tällä hetkellä vaikuttaa ihan mahdottomalta, mutta kyllähän tämä kielitaito siihen mennessä paranee.

 Tässä pöydän antimia. Vasen kuva pöydön makeasta ja oikea suolaisesta päästä.

Kotona tarjoilu ei iltaruualla yltänyt ihan samalle tasolle: ruokana oli vähän edellisten päivien jämiä ja kastanjoita! En tajua näitä ranskalaisia kaikkien pähkinöineen, eihän kastanjat ole mitään ruokaa, ehkä välipalana menisi, mutta niitä nyt joka tapauksessa syötiin, kyllä niistä suurin osa oli ihan syötäväksi kelpaavia, mutta osa kuivia ja jauhoisia. Perheen äiti kyllä sanoikin, etteivät kastanjat ole parhaimmillaan tänä vuonna.

 Kastanjoihin tehtiin pienet viillot ristin muotoon, että ne olisi helpompi kuoria ja sitten uuniin.

 Tänään käytiin lasten ja isovanhempien kanssa elokuvissa katsomassa Asterix et Obelix au service de sa majeste, koska äidillä oli aika paljon piakkoin vanhenevia vapaalippuja elokuvateatteriin Valencessa. Ymmärtäminen oli vähän vaikeaa, kun britit puhuivat ranskaa brittiaksentilla. Olin jo viime viikonloppuna muutaman amerikkalaisen vaihtarin kanssa jutellessani tullut siihen tulokseen, että ranskan ja englannin kielet eivät millään sovi yhteen: englantia ranskan aksentilla on ihan mahdoton ymmärtää samoin kuin ranskaa englannin aksentilla.

3D lasit piti ostaa itse, niitä ei ollut edes mahdollista lainata tai edes vuokrata

elokuvateatterista!

Bisous,

Henna