Automne viens ici aussi

Viime maanantaina kävin ekaa kertaa lääkärissä täällä. Ei huolta, ei mitään vakavaa, tarvitsin vain paperin, minkä mukaan olen terve. Täällä Ranskassa on nimittäin ihan jenkkimeininki: jos joku loukkaantuu harrastaessaan, niin siitä seuraa kuulemma automaattisesti syyte harrastuksen järjestäjälle, vaikka loukkaantuneella olisi jo ennen harrastuksen aloittamista ollut alttius loukkaantua, joten joitain vuosia sitten lääkärin todistus tuli pakolliseksi. Syytteet kävivät harrastusten järjestäjille aika kalliiksi. Onpahan nyt sitten virallisesti todistettu, että pystyn harrastamaan ainakin nyrkkeilyä. Jos haluaisin harrastaa jotain muuta, niin joutuisin käymään uudestaan lääkärissä tarkistamassa, että kykenen harrastamaan jotain muutakin lajia.

Tiistaina koulu lähti sitten kunnolla käyntiin, saatiin oikeen läksyjäkin. Aikaa niiden tekemiseen ei kuitenkaan liiaksi ollut: tiistaina saatiin torstaiksi tehtävä ja välissä on ainoastaan keskiviikko, mikä on au pairille 12 tunnin työpäivä. Tiistai-iltapäiväkin meni ainakin läksyjä ajatellen hukkaan: kurssillani on kaksi kiinalaista tyttöä, jotka asuvat myös Tain l'Hermitagessa ja ranskalainen mies, jonka luona he asuvat, halusi tavata minut, joten tiistaina koulun jälkeen kävin heidän luonaan syömässä lounaan. Jos minä olin rohkea lähtiessäni vuodeksi tänne, niin ne kiinalaiset tytöt olivat kyllä vielä rohkeampia: heillä ei ollut edes asuinpaikkaa tiedossa tänne saapuessaan, saati töitä tai koulupaikkaa.

Keskiviikko oli, kuten tavallista harrastusten täyteinen, mutta sain kuin sainkin läksynikin tehtyä: sopivan pitkän tauon aikana lapsille leffa pyörimään ja sain rauhassa tehdä läksyjäni koko sen ajan. Toisilla kurssini au paireilla ei ole ihan yhtä helppoa, jotkut hoitavat ihan vauvoja ja niitä ei niin paljon joku lastenelokuva kiinnosta, että jaksaisivat istua paikallaan puolitoista tuntia (jos siis osaavat vielä istua).

Illalla sain perheen auton lainaksi ja lähdin Valenceen "kielikahvilaan". Valencessa toimii järjestö nimeltä Inter'Val (International Valence), joka järjestää joka keskiviikkoilta Cham's-nimisessä baarissa tälläisen kansainvälisen illan. Paikalla on Valencessa asuvia ulkomaalaisia ja kansainvälisyydestä kiinnostuneita ranskalaisia. Ilta oli mukava, kuulemma tavallista hiljaisempi, mutta minulle ihan riittävä: pääsin vähän tuulettumaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Tämän viikon keskiviikkona olisi tiedossa erikoisilta: Soirée crêpes & jeux, Crêpien (=lettujen) ja pelien/leikkien ilta. Toivottavasti saan taas lainata autoa.

Viikonloppuna oltiin Corrençonissa, juhlittiin vähän ton isän 40-vuotissynttäreitä sen perheen kanssa. Paikalla oli isän vanhemmat ja toinen veli perheineen. Varsinaiset juhlat on vasta tulossa: toi äiti on suunnitellu isoja yllätyssynttäreitä jossain vaiheessa marraskuuta, mutta marraskuu on vähän huono aika: kaikki paikat tuolla Corrençonissa on ilmeisesti kiinni loppusyksystä lumen (ja turistien) tuloon asti, joten saa nähdä, mistä saadaan paikka, ruuat ja muut.

 Matkalla Corrençoniin käytiin katsomassa jotain II maailmansodassa tuhoutunutta kylää, nimi ei jäänyt mieleen. Oli kummallista huomata ero, mitä ranskalaiset ajattelee toisesta maailmansodasta ja mitä itse suomalaisena ajattelen. Varsinaisesti Suomi oli häviäjien puolella, mutta lopputulos oli kuitenkin tavallaan voitto: itsenäisyys säilyi. Ranskalaiset taas olivat varsinaisesti voittajien puolella, mutta sotaa ei pidetä erityisen voitokkaana kaikkien menetettyjen ihmishenkien takia ja erityisen katkeria ollaan niitä kohtaan, jotka tekivät yhteistyötä saksalaisten kanssa, esimerkiksi sen aikaista hallitusta kohtaan.

Vuodenaika on ihan eri täällä alhaalla laaksossa, kuin sitten tuolla ylempänä matkalla vuoristoon. Eka kuva on vähän matkaa tästä kukkuloilta ja toinen melkein periltä Corrençonista.

Ja kyllä, Corrençon on niin maalaiskylä, että siellä lehmät kulkevat "keskustan" läpi laitumelta toiselle.

Tuo tyttö, Elise onnistui viikonloppuna tulemaan kipeäksi, taas. Viime kerralla minulle ei edes kerrottu, että Elise on poissa koulusta ja isovanhemmilla hoidossa. Tuntui aika tyhmältä mennä koululle häntä hakemaan, opettaja vähän ihmetteli, että miksi minä en tiedä. Tällä kertaa taas minä olen se joka hoitaa, mikä tarkoittaa reilua työaikojen ylitystä tällä viikolla. Noh, en aio valittaa, jos saan taas auton lainaan keskiviikkona ja olenhan perjantaina lähdössä Pariisiin ja jonkun muun on hoidettava lapset koulusta kotiin iltapäivällä.

Toisaalta kyllä ärsyttää kauheasti, että olenkin koko maanantain töissä, sillä olin suunnitellut itselleni kaikkea tekemistä: piti käydä ostamassa kansio koulua varten ja käydä katsomassa Tournonin linnaa vihdoin sisäpuoleltakin, pyykätä ja kirjoittaa tämä blogikin vielä. Pyykkäys ja blogi kyllä onnistuu näinkin, mutta linna ja kansio saa sitten odottaa.

Ja Pariisista vielä, kun nyt tulin sen maininneeksi: olen siis lähdössä ensi perjantaina Pariisiin. Serkku ja kaveri ovat tulossa sinne loppujen tavaroideni kanssa ja menen sinne niitä hakemaan, viettämään vähän Suomi-aikaa ja tietysti katsomaan Pariisia. Kaikki tavarani olisivat ehkä juuri ja juuri mahtuneet laukkuihini, mutta lentokoneen painorajat tulivat vastaan, joten jotain oli pakko jättää, jätin siis talvivaatteet, sillä niitä en ihan heti tarvinut. Lämpimät vaatteet tulevat kyllä ihan kreivin aikaan: vaikka sää on sinänsä lämmin (10 aamulla, 20 iltapäivällä), sisällä alkaa olla kylmä. Ranskassa kun ei taloja lämmitetä niin paljon kuin Suomessa, tavallinen sisälämpötila on 19 astetta ja Suomessa taas on tottunut n.21 asteeseen. Muutaman asteen ero, mutta sen kyllä huomaa. Eikä meillä ole edes lämmitys vielä päällä, joten voi olla vähemmänkin! Viime viikon aikana päällä on usein ollut tavallisen paidan lisäksi huppari tai neule ja viikonloppuna alkoi villasukkakausi. Nyt olen tosin kylmissäni täällä, sillä hupparit ja neuleet on kaikki pyykissä, onneksi niitä tosiaan tulee lisää.

Bisous,

Henna