Paris, Paris!

Viime viikonloppu oli kauan odotettu viikonloppu Pariisissa. Sain vihdoin kaikki lämpimät talvivaatteeni, kirjoja luettavaksi ja kaivattua täydennystä Suomi-herkkuvarastooni, joka oli ehtinyt tyhjentyä kokonaan. Ja mikä tärkeintä, näin myös kaverini ja serkkuni, jotka toivat tavarani Pariisiin tullessaan. Oli huomattavasti halvempaa laittaa laukku heidän mukanaan lentokoneeseen, kuin laittaa se postissa, itse asiassa en maksanut siitä mitään, sillä molempiin lentolippuihin sisältyi laukku ja he tulivat vain yhden yhteisen laukun kanssa.

Mutta eipäs kiirehditä asioiden edelle. Viikolla ennen Pariisi-viikonloppua olin tosi koti-ikävissäni täällä ja keskiviikkona tuli ekan kerran itkettyä koti-ikävää. Torstaina sitten varasinkin lennot kotiin jouluksi. Olin alun perin ajatellut viettää joulun täällä, koska halusin nähdä millainen on joulu Ranskassa, mutta koti-ikävä kävi liian suureksi, pakko päästä näkemään perhettä ja kavereita Suomeen. Toisaalta tuntuu ihan luovuttajalta, suomalainen sisu ei riittänytkään koko vuodeksi täällä, mutta toisaalta heti kun lennot oli varattu, olo oli paljon parempi.

Keskiviikkoiltana piti olla Soiree de crêpes, mutta eipäs ollutkaan. Olin menossa sinne yhden tytön kanssa ranskan kurssiltani, onneksi, sillä oli kivempi harhailla jonkun kanssa kuin yksin. Meillä oli siis osoite, ja etsittiin oikeaa paikkaa, minä ihan nälkäisenä, sillä en ollut syönyt mitään, koska piti olla crêppejä. Löydettiinkin oikea paikka, oltiin oikealla kadulla ja varmasti oikean numeron kohdalla, mutta paikka oli tyhjä, siellä ei ollut edes valoja päällä. Päätettiin sitten vain mennä Cham'siin ja vietettiin kiva ilta siellä, ei jäänyt niin paljon harmittamaan, ettei saatu crêppejä. Noin yhden aikaan yöllä sain sähköpostin crêppi-iltaa järjestäneeltä taholta: valitettavasti tapahtuma on peruttu. Olisin kaivannut sitä viestiä hiukkasen aikaisemmin. Kummallista kyllä, sain vielä seuraavana päivänä viestin: kiitos onnistuneesta illasta jne. joten loppujen lopuksi en sitten tiedä, mikä oli crêppi-illan kohtalo, mutta Chams'sissa sain vietettyä kivan illan kuitenkin. Onneksi, sillä keskiviikko oli ihan aallonpohja, jos en olisi päässyt kunnolla tuulettamaan ajatuksia, ei tästä olisi tullut mitään.

Torstaina kävin ranskan tunnin jälkeenValrhonan tehtaanmyymälässä. Valrhona on siis suklaatehdas Tain l'Hermitagessa, joka valmistaa laadukasta (lue: kallista) suklaata. Vaaleampi suklaa on aikaisemmin maistamaani ja kehumaani valkosuklaata karamellilla maustettuna, joka on vähän aikaa sitten tullut myyntiin ja toinen suklaa yhtä Valrhonan monista maitosuklaista. Se ei kyllä Fazeria voita! Ostin suklaat tuliaisiksi ja kiitokseksi Pariisiin tulleen kaverini Pariisin liepeillä asuvalle ja tädille ja hänen miehelleen, jotka majoittivat meidät Pariisin vierailun ajaksi. 

Perjantaina oli aika lähteä Pariisiin ja mieliala oli nousussa. Juna oli 40 minuuttia myöhässä, mikä aluksi harmitti, koska olin sovittanut junan niin, että olisin Pariisissa suunnilleen samaan aikaan kuin Hanna ja Antti (kaverini ja serkkuni), mutta kun sitten pääsin perille, he olivatkin vielä noutamassa laukkuja ja oltiin sittenkin melkein samaan aikaan valmiita jatkamaan matkaa Hannan tädille Eevalle, joka asuu ranskalaisen miehensä kanssa Pariisin liepeillä Meudonissa, joiden luona asuimme (tai lähinnä nukuimme) Pariisin reissun ajan. Matka Charles de Gaullen lentokentältä suijui mukavasti, hyvien ohjeiden kanssa ei voi eksyä. Ensimmäisenä iltana ei ehditty tehdä muuta kuin syödä, saavuttiin Eevalle vasta yhdeksän aikaan.

Lauantaina sitten alkoi kiertäminen. Pariisissa satoi vettä koko päivän, mutta se on Pariisi, siellä ei vesisadekaan haittaa.

 Ensimmäisenä lähdettiin etsimään Suomen suurlähetystöä, sillä kun kerran satuin olemaan Pariisissa juuri sinä viikonloppuna, kun ulkomailla oli ennakkoäänestys menossa, olin päättänyt äänestää. Suurlähetystö oli ohjeiden mukaan Place des Invalidesin yhdessä kulmassa, joten kierrettiin aukio ja saatiin yllätyksemme huomata, että siellä oli esillä ilmalla täytetty Stonehenge!

Suomen suurlähetystökin sitten löydettiin, vähän oli ongelmia, sillä tulimme metrosta ulos eri puolelta asemaa, kuin Eeva oli ohjeita antaessaan odottanut, ja sen lisäksi sisäänkäynti on tällaisessa sisäänpäin kääntyvässä kulmassa, joten lippua ei nähnytkään ihan joka suunnasta. Olin kuulemma päivän kolmas äänestäjä.

 Äänestettyäni menimme Quai Branly- museoon, missä oli tällä hetkellä vakituisen näyttelyn (esineitä kaikkialta maailmasta, paitsi Euroopasta) lisäksi menossa Cheveux Chèris-niminen näyttely, minkä halusin ehdottomasti nähdä; se on Ranskaan saapumiseni jälkeen kummitellut minulle joka paikassa. Jos ostin Cosmon, siinä oli mainos, kun kävin kirjakaupassa, siellä oli kirja näyttelystä jne. Nytpä on sekin haamu hoidettu ja näyttely oli vielä mielestäni kiinnostava. Ja Pariisissa sitten kannattaa käydä museoissa, sillä se on ilmaista 18-25-vuotiaille Euroopan Unionin kansalaisille ja alle 18-vuotiaille.

 Quai Branlyn jälkeen alettiin olla nälkäisiä, joten mentiin metrolla Montmartreen, koska meille kerrottiin, että siellä olisi paljon kohtuuhintaisia ravintoloita. Syömisen jälkeen suunnattiin katsomaan Moulin Rougea. Päästiin jopa vähän sisälle, ovet olivat auki, mutta vastaanottoa pidemmälle ei päässyt ilman varausta ja maksua ja voin kertoa, että hinnat olivat päätähuimaavia: 50-200€ riippuen siitä, mitä halusi syödä ja juoda revuen aikana, vai halusiko ollenkaan. Joten yllättävää kyllä, ei menty katsomaan Cancania.

Moulin Rougen jälkeen jatkettiin vähän erilaisissa tunnelmissa, kiivettiin Montmartren huipulle katsomaan Sacre Coeur-kirkkoa. Iso kirkko oli vaikuttava ilmestys kauniine alttaritauluineen ja ikkunamaalauksineen, joita ei saanut kuvata.

 Kun tosiaan käveltiin Sacre Coeurille, ehdittiin vähän nähdäkin Montmartrea, joka on Pariisin taiteilijoiden kaupunginosa. Vasemmassa kuvassa on jonkun taiteilijan tai taiteen jälleenmyyjän putiikki, näitä oli matkan varrella paljon. Oikealla on kuva Pariisista (tai oikeastaan vain pienestä osasta sitä) Sacre Coeurillä olevalta näköalapaikalta kuvattuna.

 Kun sitten Montmartrelta laskeuduttiin, vastaan tuli ihana herkkukauppa, joka oli myös suklaamuseo: esillä oli muutamia suklaaveistoksia, kuten tämä laiva. Myös maapallo ja Eiffel-torni löytyi suklaasta tehtynä.

 Tässä l'Arc de Triomphe iltavalaistuksessaan.

Eiffel-tornia oli tietenkin pakko käydä katsomassa. Käytiin ensin päivällä Quai Branlyn jälkeen, koska se museo on ihan Eiffelin lähellä ja sitten käytiin vielä illalla katsomassa tornia iltavalaistuksessaan ja joka iltaista tasatunnein alkavaa viiden minuutin mittaista valoshow'ta. Kuvissa se ei kyllä näyttänyt paljon miltään, joten tässä kuva ihan tavallisesta iltavalaistuksesta. Onnistuttiin vielä myöhästymään valoshow'sta, jota alun perin aiottiin mennä katsomaan, joten jouduttiin sitten tunti odottamaan seuraavaa, mutta oli se kyllä näkemisen arvoinen!

 Eiffel-tornin edustalla puistossa oli esillä nämä maailmaa kiertävät karhut, joista kukin hankkeeseen osallistunut maa on koristellut yhden kuvaamaan omaa maataan. Ne sitten kiertävät maailmaa, tarkoituksena on kai käyttää karhut jokaisessa karhun koristelleessa maassa. Nämä karhut vainoavat minua, tämä oli jo neljäs kerta kun näen ne ja ne tosiaan vaeltavat kaupungista ja maasta toiseen. Osun aina samaan maahan ja kaupunkiin niiden kanssa! Jos joku lukion KV-kurssilta sattuu tätä lukemaan, niin voi tunnistaa nämä, kurssin kanssa käytin niitä katsomassa.

Carrousel-kaaren edessä Louvren edustalla. Sunnuntai olikin sitten sateisen lauantain vastakohta: aurinko paistoi aikalailla koko päivän ja lämmintä oli sellaiset 20 astetta.

Louvren kuuluisa lasipyramidi. Käytiin sunnuntaina vähän kiertelemässä Louvrea. Ja tosiaan vain vähän: kierrettiin Egypti-osasto ja uusi islamilaisen taiteen osasto. Oltiin kaikki jo käyty Louvressa aikaisemmin, joten voitiin vähän karsia, ettei koko päivää tarvinut juosta sen ja tämän taideteoksen perässä.

Mona Lisa oli kuitenkin pakko käydä katsomassa, vaikka se oltiinkin kaikki jo nähty. Viime kerralla onnistuin saamaan paremman kuvan, mutta tässä nyt tämän kerran onnistunein otos.

 Tällaiset mosaiikit esimerkiksi löytyi uudelta islamilaisen taiteen osastolta.

 Me Louvressa.

 Läksiäislahjaksi saamani Coco Chanelin elämäkerran innoittamana halusin käydä katsomassa tätä Chanelin ensimmäistä liikettä rue Cambonilla. Sinne oli hassu mennä: en ollut ikinä käynyt siellä, mutta kirjan ansiosta tuntui kuin olisin. Tietyn kadunnimen nähdessäni tiesin, että nyt ollaan jo lähellä ja tässä on Ritz-hotelli ihan vieressä ja Chanel asui tuolla kadulla, se oli hassua.

 Chanelin jälkeen jatkettiin Notre Damelle. Satuttiin sinne juuri ennen jumalanpalveluksen alkua ja jäätin sitten alkua seuraamaan. Ihan niin kuin Notre Damen kellonsoittajassa, pappi ja muut, jotka osallisuivat jumalanpalvelukseen, kävelivät suitsukkeiden kanssa oikeaa sivulaivaa kirkon takaosaan ja keskeltä takaisin eteen. Ainoa ero oli jotkut turvamiehet/järjestyksenvalvojat kulkueen perässä.

 Notre Damella käynnin jälkeen suunnattiin Tour Montparnasseen, joka on yksi Euroopan korkeimpia rakennuksia 56:lla kerroksellaan. Korkeutta rakennuksella on 210 metriä. Ostettiin hissiliput ja käytiin ihan huipulla, missä on näköalaterassi, mistä sitten nappasin kuvan öisestä Pariisista.

 Yksi harvoja kuvia Pariisista, missä ollaan kaikki kolme. Tour Montparnassen hississä siinä ollaan, satuttiin lähtemään sieltä sellaiseen aikaan, että päästiin hissiin ihan kolmestaan. Korvat oli hissimatkan jälkeen tietenkin ihan lukossa, mulla tosin menee korvat lukkoon jo kun juna ajaa tunneliin, joten ei mikään ihme..

 Suomesta tuotujen talvivaatteiden seasta löytyi tällaisia eväitä, mulla ei ollutkaan enää mitään Suomi-herkkuja jäljellä. Fazerin sinisistä yksi ei selvinnyt edes kuvaan asti. Ja pieni ja huomaamaton hapankorppupaketti (=iso ja punainen hapankorppupaketti) unohtui sitten tuosta ekasta kuvasta, mutta tässäpä nyt sitten kaikki Suomen eväät. Kyllä näillä koti-ikävä helpottaa!

Tällä viikolla perheen äiti on työmatkalla Yhdysvalloissa ja odotin tavallista rankempaa viikkoa, mutta tänne olikin avukseni kutsuttu äidin äiti, joten voisin melkein yhtä hyvin olla lomalla: yleensä tähän aikaan keskiviikkona olen odottamassa lapsia harrastuksista, mutta tänään olen yksin kotona odottamassa auton renkaita, jotka posti jossain vaiheessa tuo. Ja eilen illalla mummo valitteli reumasta kipeää kättään kastanjoita (aivan, syötiin taas niitä ruuaksi) kuoriessaan, mutta kun tarjosin apua, hän vain sanoi, että voisin kattaa pöydän.

Noh, käyhän tämä näinkin, tyhmää vaan, että vaikka en oikeasti tee mitään hyödyllistä, en voi myöskään tehdä mitään hauskaa, esimerkiksi lähteä Cham'siin tänään. Että tällainen tämä viikko. Ensi viikolla lapsilla alkaa syysloma, se kestää täällä kaksi viikkoa. Ensimmäisellä viikolla olen töissä, mutta toisella viikolla saan luultavasti ihan oikeasti lomailla. Nyt sitten pitäisi vaan keksiä hauskaa tekemistä lomaksi!

Bisous,

Henna

P.S. Tätä blogipäivitystä kirjoittaessani söin kahta riviä vaille 

Fazerin sinisen!

P.P.S. Tätä päivitystä kannattaa ehkä käydä myöhemminkin

tarkkailemassa, kuvia saattaa tulla lisää, tai ne saattavat

vaihtua parempiin: Hannalla oli järkkäri mukana, joten

kun he sitten loppuviikosta kotiutuvat, niin saan ehkä

vähän laadukkaampia kuvia, joita sitten yritän tänne

päivitellä parin viikon sisään.