Longues soirées

Viime viikko oli aika kiireinen. Emmanuel oli tosiaan työmatkalla keskiviikkoiltaan asti, Nathalie lähti torstaiaamuna. Päivät olivat pitkiä: tiistaina ja keskiviikkona Thibaud'n luokka esitti musikaalin, jota he ovat monen muun luokan ja musiikkikoulun kanssa työstäneet lokakuusta asti. Maanantaina tekemäni kakku oli tiistain näytöksen jälkeen tarjottavaksi. Tiistaina menikin tosi pitkään: olimme kotona kymmenen aikaan, keskiviikkona yhdeksän aikaan. Musikaali oli tosi hyvä, erityisesti 8-10-vuotiaiden lasten esittämäksi! Olin tyytyväinen, että kävin sen katsomassa. Toisaalta, ei minulla ollut vaihtoehtoja, mutta ei siis haitannut joutua katsomaan. Tiistain näytös oli kyllä parempi: se oli paremmissa tiloissa ja lapset jaksoivat vielä keskittyä. Keskiviikkona moni näytti olevan poissakin, joten moni oli tuplaroolissa, eikä oikein osannut toisen roolinsa vuorosanoja.

Esityksen jälkeen keskiviikkona kävin vielä Cham'sissa. Emmanuel vei lapset poikkeuksellisesti kouluun torstaina, joten sain nukkua pitkään, vaikka Nathalie oli poissa. Torstaina vietettiin iltaa salsan sijasta Riccardolla, hengailtiin ja juteltiin.

Perjantaina Ranskassa vietettiin musiikin juhlaa. Se on täällä juhannuksen vastine, sitä vietetään aina 21.6. En tosin päässyt siitä nauttimaan, kuin hetken, sillä tämä viikonloppu oli kauan odotettu ja ikuisuus sitten sovittu viikonloppu Carnon'ssa, jossa perheellä on kerrostaloasunto. Nathalien pakatessa kävimme Elisen kanssa vähän katsomassa Tainin tarjontaa musiikkijuhlalle.

 Place de Taurobolilla soitteli tällainen rock-yhtye.

Kadulla harjoiteltiin salsan askelia.

Viikonloppu Carnon'ssa oli pelkkää rannalla loikoilua, loistoviikonloppu siis! Sää oli hyvä, ei liian kuuma, vaan joku 25 astetta. Sunnuntai oli kyllä aika tuulinen, rannalla makoillessa ihan hautautui hiekkaan!

 Lapset pyydystivät rapuja!

Palasin rannalta aika hiekkaisena!

Tänään ei taas sitten ollutkaan niin loistopäivä: Isabel lähti takaisin Saksaan tänään. Menin häntä saattamaan ja auttamaan tavaroiden kanssa aamulla. Itkettiin molemmat, hyvästien hetki ei tosiaankaan ollut helppo. Vaikeaa uskoa, että tämä vuosi alkaa olla tässä. Yhdeksän päivän päästä minäkin palaan takaisin Suomeen. Ei tule olemaan helppo päivä, kun jo yhden kaverin hyvästeleminen oli niin vaikeaa. Vielä yritän kuitenkin viimehetkistä nauttia, vaikka pakkaaminenkin pitäisi jo aloittaa.

Isabelin saatettuani pidin itseni kiireisenä koko päivän leipomalla ison satsin karjalanpiirakoita, niitä näperrellessä menee helposti paljon aikaa!

Bisous,

Henna

J'en profite

Viime viikko alkoi ihan hyvin, kävin Valencessa maanantaina viemässä Isabelille ruokaa: hän lähti isäntäperheestään viikonloppuna (en tosiaan tajua miksei lähtenyt jo paljon aikaisemmin, ainoa hyvä puoli heissä oli se, että sain aina baari-illan jälkeen tulla heille nukkumaan) ja hän asuu yhden kaverin asunnossa, johon ei vielä maanantaina ollu toista avainta, joten hän ei voinut lähteä ulos, tai ei olisi enää pääsyt takaisin sisälle. Illalla kävin viimeistä kertaa nyrkkeilyssä, kausi loppui virallisesti perjantaina, lauantaina olisi ollut joku kauden päätöstapahtuma, mutta kunhan viikonloppuun asti pääsen, huomaatte, että olin vähän kiireinen.

Tiistaina alkoi alamäki, vaikka päivän piti olla hyvä. Söimme lounasta viimeistä kertaa Benedettan kanssa, hän lähtisi takaisin Italiaan keskiviikkona. Noh, huonot uutiset kotoa saavuttivat minut jo aamun pyörälenkin aikana. Menin kyllä lounaalle, mutta hyvä tuuli oli tiessään ja iltaa kohden olo huononi fyysisestikin, näin vihdoin alkaneiden lämpimien säiden kunniaksi minulle nousi kuume ja tiistai-keskiviikkoyön nukuinkin huonosti koska kuumeen takia oli kylmä ja kuuma, heräilin vähän väliä lisäämään tai vähentämään vaatteita.

Keskiviikko oli kipeänä ja huonosti nukutun yön jälkeen tuskaa. Olin niin rättiväsynyt enkä ollenkaan innoissani kuskaamassa lapsia ympäriinsä. Elisen jumppa oli vielä tunnin myöhemmin kuin normaalisti, joten lasten harrastukset osuivat kivasti lomittain, eikä ehditty käydä kotona kertaakaan ennen puolta päivää, yhdeksää ennen oltiin siis lähdetty. Elise vielä onnistui lukitsemaan itsensä musiikkitalon vessaan ja oli luonnollisesti ihan hädissään, minä juoksin etsimässä apua ja apu etsimässä ruuvimeisseliä.

Kunhan päästiin takaisin kotiin, päivä sujui rauhallisemmin. Emme menneet judoon iltapäivällä, sillä Thibaud oli tiistaina koulupäivän päätteeksi nyrjäyttänyt nilkkansa. Minä (elämäni kunnossa jo tiistai-iltapäivänä) kannoin hänet reppuselässä kotiin. Katsoimme lasten kanssa elokuvan ja sen jälkeen laittauduin sohvalle vilttien alle pilkkimään. Olin niin väsynyt, mutta piti tietenkin vähän katsoa, mitä lapset puuhaavat. He olivat kyllä tosi söpöjä ja toivat minulle kilpaa nenäliinoja, kun kuulivat minun niiskuttavan.

Päivä uhkasi venyä vielä normaalia pidemmäksi, sillä Emmanuel oli töissä jossain vähän kauempana ja tuli yhdeksän aikaan kotiin ja Nathaliella piti olla joku kokous, minkä hän onneksi perui, sillä en olisi jaksanut olla hereillä enää paljon kauempaa. Torstai oli onneksi lyhyempi päivä, nukuin pitkään ja valmistauduin kuumelääkkeillä ja päiväunilla lasten hakuun koulusta. Välissä ehdin hoitaa Ranskan puhelinliittymäni sulkemisen ja skypettämään äitin kanssa. Painuin taas suoraan pehkuihin vanhempien tultua töistä kotiin.

Perjantaina oli alkoi olla parempi, vaikka ei mitenkään loistava. Siivosin ja pukeuduin oikein kunnon vaatteisiin hupparin ja kollareiden sijaan. Illalla oli kaverini Anna-Lenan synttärit. Mietin viimeiseen asti, menenkö vai enkö, lähdin sitten vain nopeasti autolla käymään toivottamassa onnea. Yhden aikaan olin jo nukkumassa.

Lauantaiaamuna oli suht aikainen herätys: olin päättänyt lähteä päiväksi Lyoniin, sillä en muuten enää ehtisi siellä käymään ennen lähtöä. Kävin vähän shoppailemassa, saaliista ei ole kuvia tulossa, sillä ostelin alusvaatteita, jotka kaverini Maijan vinkin mukaan olivatkin kivoja ja halvempia täällä kuin Suomessa. Ostosreissun jälkeen näin Maijaa, kävimme Parc de la Tête d'Or-puistossa ihastelemassa ruusutarhaa ja katselemassa eläimiä sen ilmaisessa eläintarhassa. Maija suuntasi kotiinsa, minä kävin vielä yhdellä Lyonin amfiteattereista. Siellä olikin juuri joku tapahtuma meineillään, ilmeisesti jotain musiikkiesityksiä iltaisin, päiväsaikaan sai vierailla normaaliin tapaan ilmaiseksi. Tunnelmaa oli luomassa sound checkiä tekevä kitaraduo.

 Parc de la Tête d'Orin ulkopuolella paraatikuntoon valmistautui Pride-kulkue.

Siellä aurinkovarjojen alle ne soittelivat.

Illalla suuntasin vielä tässä Tainissa asuvan kaverini Gregin luokse grillaamaan.

Sunnuntaina lähdimme pienellä porukalla läheiselle järvelle uimaan ja nauttimaan auringosta. Tuli ihan Suomi mieleen, siellä kun kesäisin mennään poikkeuksetta järveen uimaan jos on vähänkin lämpimämpi. Täällä on vähän isompi kynnys lähteä, koska järviä ei ole niin paljon ja parkkeerauskin oli maksullinen! Myöhemmin olin katsomassa, kun kaverit pelasivat jalkapalloa ja illalliseksi tuhottii eiliseltä jäänet nakit.

 Rannalla oli käsipalloturnaus meineillään.

Eihän tämä oikeastaan suomalaisesta järvenrannasta eroa..

Loppuviikko olikin siis mukava loppujen lopuksi, flunssan hellittäessä ja Suomestakin päin kuului parempia uutisia.

Tänään käytiin Isabelin ja Joannan kanssa puistossa ottamassa aurinkoa ennen töitä, vähän rentoutumista ennen kotona odottavaa työvuorta: Nathalie oli jättänyt minulle lapulla pitkän listan hommia hoidettavaksi tänään. Aika ei kyllä riittänyt mihinkään. Hoidin ensin omat asiani: kävin pyöräilemässä, suihkussa ja ottamassa aurinkoa. Olin kyllä tulossa Valencesta ihan ajoissa pois, mutta juna oli 50 minuuttia myöhässä. Kävimme vielä lasten kanssa puistossa iltapäivällä ja niinpä kun Nathalie tuli kotiin olin vain nostanut pyykit ja tehnyt salaatin, makaroonit keittämättä, astianpesukone tyhjentämättä ja kakku leipomatta (koululle piti tehdä joku kakku, minun hommanihan se on, koska minä olen vanhemapainyhdistyksen jäsen!). Nathalie hoiti makaroonit, minä muut siinä samaan aikaan. Kahdeksan aikaan hän lähti johonkin kokoukseen ja minä jäin laittamaan lapset nukkumaan. Olin vähän yllättynyt, tästä ei ollut puhetta aikaisemmin. Tiesin kyllä kokouksesta, mutta kukaan ei maininnut, että Emmanuel on työmatkalla keskiviikkoiltaan asti.

Sain lapset hyvin nukkumaan jo yhdeksän aikaan. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun Nathalie palasi: Elise itki viiden minuutin sisään siitä ja sen jälkeen oli hyvä tuuli tiessään. En laittanut Thibaud'lle pyjamaa (joku pyjama lojui jostain syystä sohvan reunalla, pyjama oli kyllä päällä) enkä laittanut lapsia siivoamaan (emme olleet tänään edes kotona sotkemassa, taisi joltain muulta unohtaa pyytää lapsia siivoamaan viikonloppuna). Noh, kyllä kylässä voi käydä känkkäränkkä, kun on känkkäränkkäpäivä... Sattuuhan näitä.

Bisous,
Henna

C'est été? Ou pas..

Viikko vierähti aikaisten aamuherätysten merkeissä: Nathalie oli Pariisissa koko viikon, joten minä vein lapset kouluun. Muuten oli aika normaalia: töitä, urheilua, Cham's ja viikonloppu Valencessa. Käytiin lasten kanssa koulun jälkeen muutamana päivänä puistossakin, sillä sää on vihdoin vuodenajan mukainen! Isovanhemmat olivat täällä tiistain ja osan keskiviikostakin, sillä Emmanuelkin oli yön poissa. Mummo teki uusia perunoita, mutta ihan väärin! Ensinnäkin perunat olivat tosi pieniä, peukalonpään kokoisia ja hän kuori ja paistoi ne lardonien kanssa (niin kuin pekonia, mutta pieninä suikaleina) ja hirveästi suolaa sekaan! Rasvaiset ja suolaiset paistetut perunat nyt olisi voinut tehdä mistä tahansa viime vuoden huonoista perunoista.

Elise oli tiistaina luokkaretkellä, se ei aikataulua muuttanut, he lähtivät vähän myöhemmin, kuin koulu normaalisti alkaa ja tulivat vähän aikaisemmin takaisin. Mutta ärsyynnyin silloin vähän kouluun: hänellä oli narulla sidottavat urheiluhousut jalassa ja Elise ei osaa vielä tehdä rusettia, mutta kukaan ei ollut sitonut housuja sitten aamun, kun minä tein sen. Vessassa käynnin yhteydessä se pitää tietenkin avata. Ja toinen juttu oli jo viime viikolla. Kävin hakemassa Elisen koulusta ja hänellä oli nauhalliset kengät, joissa on myös vetoketju, joten nauhoja ei tarvitse aina solmia ja avata, mutta ne nyt olivat joka tapauksessa päässeet aukeamaan. Opettaja vain huuteli Elisen perään, että varothan kengannauhojasi, kukaan ei voinut niitä uudestaan solmia, paitsi minä tietenkin solmin, kun huomasin, että ne olivat auki. Mikä ihme sitä koulua vaivaa?? Käytävän seinälläkin on lappu, että lapset eivät saa käyttää nauhakenkiä, tai napillisia housuja, jotta he olisivat autonomisempia, mutta on tuo nyt jo ihan naurettavaa, että kukaan opettaja tai avustaja ei voi yhtä rusettia tehdä!

Perjantaina kävimme Joannan, Anna-Lenan ja Isabelin kanssa Hauterives'ssä. Se on pieni kylä noin puolen tunnin automatkan päässä täältä Tainista ja siellä on Le Palais idéal du Facteur Cheval, erään luultavasti hieman pimahtaneen ranskalaismiehen rakennelma. Herra Chevalilla oli pakkomielle kauniisiin luonnonmuovaamiin kiviin, joita hän keräili ja päätti lopulta rakentaa niistä tämän pienen "palatsin". Sää oli lämmin, nautimme maaseudun maisemista ajomatkalla ja palatsin nähtyämme söimme piknik-lounaan puistossa Hauterives'ssä. Minä olin pyytänyt perheeni auton lainaan, minä siis ajoin, muut tulivat tänne junalla. Se oli fiksuin ratkaisu, sillä kylä on lähempänä Tainia kuin Valencea, olisin joutunut kiertämään kamalasti.

 Paikallisesta lähikaupasta bongasin tämän "YA-viinin"

Lauantaina kävimme pienellä porukalla Saillansissa. Tarkoitus oli mennä uimaan, sillä sen kautta virtaa Drôme, Rhonea ja muita isompia jokia puhtaampi ja pienempi joki, jossa voi uida pelkäämättä saavansa jotain kuolemantautia. Sääkin on vihdoin parantunut, yli kahdenkymmenenviiden asteen päästiin kaikkina päivinä, paitsi viikonloppuna! Loppujen lopuksi tyydyimme vain käveleksimään joen rannalla ja ihailemaan kauniin turkoosia vettä uimisen sijasta. Alkoi sataakin juuri kun olimme lähdössä.

Lauantai-iltana oli mustalaisteemaiset juhlat, laittaisin mielelläni asustani kuvan, mutta en ottanut yhtään omalla kännykälläni tai kamerallani, enkä ole vielä kavereilta niitä saanut. Olimme kuitenkin pukeutuneet mustalaistyyliin ja kuuntelimme Gypsy kingiä.

Bisous,

Henna

Travail, travail

Niin sitä ollaan taas viikko lähempänä Suomeen paluuta. Viime viikko meni aika työntäyteisissä merkeissä. Nathaliella oli töissä joku tarkastaja, joten hänen piti olla ajoissa ja muutenkin parhaimmillaan. Minä sitten vein lapset maanantaita lukuunottamatta kaikkina päivinä kouluun, että hän pääsisi lähtemään ajoissa. Nathalie myös tuli kotiin myöhään, joten minä myös kokkailin maanantaita lukuunottamatta joka ilta.

Maanantai oli siis selkeästi työviikon paras päivä ja myös ainoa aurinkoinen päivä. Blogin kirjoitettuani viime maanantaina lähdin joen rantaan lukemaan kirjaa hetkeksi ennen kuin hain lapset ja jatkoin auringosta nauttimista iltapäivälläkin: vein lapset puistoon.

Innostuin tekemään käpylehmiä, kun puistossa oli puu täynnä tuoreita käpyjä.

Muuten viikko kului sään puolesta ankeissa ja työn puolesta aika normaaleissa merkeissä. Tiistaina syötiin tähän mennessä parasta laittamaani ruokaa: pastaa ja ihanaa kermaista lohikastiketta. Keskiviikkona tein täytettyjä kesäkurpitsoja, torstaina punajuuripihvejä ja perjantaina pippurikastiketta. Tavalliseen tapaan kävin maanantain ja perjantaina nyrkkeilyssä, keskiviikkona Cham'sissa ja torstaina salsassa. Torstaina käytin uimahallin kymmenen kerran kortista viimeisen, juuri hyvään aikaan, sillä Tainin ulkouimala aukesi ensimmäinen kesäkuuta. Olisi vaan tarpeeksi lämmin mennä..

Kaiken tämän heräämisen, ruuanlaiton ja pitkien iltojen takia olin perjantaina ihan rättiväsynyt ja meninkin takasin nukkumaan heti, kun pääsin takaisin kotiin lapsia viemästä. Puoli kahdeltatoista heräsin ottamaan puolentoista tunnin kuuman kylvyn. Hemmotteluaamupäivän jälkeen olin taas elämäni kunnossa. Perjantaina lähdin nyrkkeilystä ajoissa ja suuntasin kohti Valencea. Oli au pair-kaverini Annan läksiäiset. Hän oli ensimmäinen meistä täällä Valencessa, joka lähti, lopun alku. Läksiäiset olivat kuitenkin kivat, vietettiin hauska ilta.

Olin Annalla yötä. Lauantaina ei oikein saatu mitään aikaiseksi. Kävimme hakemassa minulle lisää vaatteita Tainista, sillä olin varautunut viettämään vain yhden yön Valencessa, mutta lauantai-iltanan oli luvassa Annan läksiäiset osa II. Ilta meni taas mukavissa merkeissä hyvässä porukassa. Seuraavana aamuna Anna lähti veljensä kanssa aikaisin (hän oli tullut "hakemaan Annan kotiin"), sillä kymmenen juna Lyoniin oli kaikkia muita halvempi. Minä hipsin muutaman talon päähän Annan-Lenalle vähän unia jatkamaan ennen kotiin lähtöä. Matka meni kaverin kyydillä mukavasti melkein loppuun asti: joku mies ajoi kaverini auton perään. Autot olivat tietenkin vähän ruttuisempia sen jälkeen, mutta kaikki ihmiset täysin kunnossa.

Sunnuntain vietin kierrellen Tournonissa kaverini Julian kanssa. Tournonissa oli jotkut markkinat ja linnaan pääsi ilmaiseksi, joten kävin siellä jo kolmatta kertaa. Esillä oli myös hienoja vanhoja autoja!

Tästä viikosta odotan työn puolesta viime viikkoa rankempaa: Nathalie on koko viikon Pariisissa, eikä siis tule edes nukkumaan kotiin, niin kuin viime viikolla, joten lasten kouluun vieminen ja jokailtainen ruuanlaitto jatkuu. Toivottavasti lapset ovat kuitenkin kunnolla, yleensä etenkin Elise protestoi sitä, ettei äiti ole kotona.