C'est été? Ou pas..

Viikko vierähti aikaisten aamuherätysten merkeissä: Nathalie oli Pariisissa koko viikon, joten minä vein lapset kouluun. Muuten oli aika normaalia: töitä, urheilua, Cham's ja viikonloppu Valencessa. Käytiin lasten kanssa koulun jälkeen muutamana päivänä puistossakin, sillä sää on vihdoin vuodenajan mukainen! Isovanhemmat olivat täällä tiistain ja osan keskiviikostakin, sillä Emmanuelkin oli yön poissa. Mummo teki uusia perunoita, mutta ihan väärin! Ensinnäkin perunat olivat tosi pieniä, peukalonpään kokoisia ja hän kuori ja paistoi ne lardonien kanssa (niin kuin pekonia, mutta pieninä suikaleina) ja hirveästi suolaa sekaan! Rasvaiset ja suolaiset paistetut perunat nyt olisi voinut tehdä mistä tahansa viime vuoden huonoista perunoista.

Elise oli tiistaina luokkaretkellä, se ei aikataulua muuttanut, he lähtivät vähän myöhemmin, kuin koulu normaalisti alkaa ja tulivat vähän aikaisemmin takaisin. Mutta ärsyynnyin silloin vähän kouluun: hänellä oli narulla sidottavat urheiluhousut jalassa ja Elise ei osaa vielä tehdä rusettia, mutta kukaan ei ollut sitonut housuja sitten aamun, kun minä tein sen. Vessassa käynnin yhteydessä se pitää tietenkin avata. Ja toinen juttu oli jo viime viikolla. Kävin hakemassa Elisen koulusta ja hänellä oli nauhalliset kengät, joissa on myös vetoketju, joten nauhoja ei tarvitse aina solmia ja avata, mutta ne nyt olivat joka tapauksessa päässeet aukeamaan. Opettaja vain huuteli Elisen perään, että varothan kengannauhojasi, kukaan ei voinut niitä uudestaan solmia, paitsi minä tietenkin solmin, kun huomasin, että ne olivat auki. Mikä ihme sitä koulua vaivaa?? Käytävän seinälläkin on lappu, että lapset eivät saa käyttää nauhakenkiä, tai napillisia housuja, jotta he olisivat autonomisempia, mutta on tuo nyt jo ihan naurettavaa, että kukaan opettaja tai avustaja ei voi yhtä rusettia tehdä!

Perjantaina kävimme Joannan, Anna-Lenan ja Isabelin kanssa Hauterives'ssä. Se on pieni kylä noin puolen tunnin automatkan päässä täältä Tainista ja siellä on Le Palais idéal du Facteur Cheval, erään luultavasti hieman pimahtaneen ranskalaismiehen rakennelma. Herra Chevalilla oli pakkomielle kauniisiin luonnonmuovaamiin kiviin, joita hän keräili ja päätti lopulta rakentaa niistä tämän pienen "palatsin". Sää oli lämmin, nautimme maaseudun maisemista ajomatkalla ja palatsin nähtyämme söimme piknik-lounaan puistossa Hauterives'ssä. Minä olin pyytänyt perheeni auton lainaan, minä siis ajoin, muut tulivat tänne junalla. Se oli fiksuin ratkaisu, sillä kylä on lähempänä Tainia kuin Valencea, olisin joutunut kiertämään kamalasti.

 Paikallisesta lähikaupasta bongasin tämän "YA-viinin"

Lauantaina kävimme pienellä porukalla Saillansissa. Tarkoitus oli mennä uimaan, sillä sen kautta virtaa Drôme, Rhonea ja muita isompia jokia puhtaampi ja pienempi joki, jossa voi uida pelkäämättä saavansa jotain kuolemantautia. Sääkin on vihdoin parantunut, yli kahdenkymmenenviiden asteen päästiin kaikkina päivinä, paitsi viikonloppuna! Loppujen lopuksi tyydyimme vain käveleksimään joen rannalla ja ihailemaan kauniin turkoosia vettä uimisen sijasta. Alkoi sataakin juuri kun olimme lähdössä.

Lauantai-iltana oli mustalaisteemaiset juhlat, laittaisin mielelläni asustani kuvan, mutta en ottanut yhtään omalla kännykälläni tai kamerallani, enkä ole vielä kavereilta niitä saanut. Olimme kuitenkin pukeutuneet mustalaistyyliin ja kuuntelimme Gypsy kingiä.

Bisous,

Henna