Clôture

Heipä hei! Tässä tulee vihdoin lupaamani viimeinen päivitys ensimmäisistä päivistä (joka on tosin venynyt viikoiksi) Suomessa.

Oli kummallista olla taas Suomessa. Meinasin tämän tästä jaella poskipusuja ystävilleni, heilutus tervehtimisen ja hyvästien merkiksi tuntui todella etäiseltä ja kylmältä. Mietin monia tilanteita päässäni ensin ranskaksi ja suuni avatessani tajusin, ettei kuuntelija ymmärräkään ranskaa ja jouduin kääntämään itseäni suomeksi. Tavarapaljouteni lojui pitkin lattioita puoliksi matkalaukuissa ja puoliksi ulkona koko ensimmäisen viikon. Niin kuin Ranskaan mennessäni, en vain pystynyt järjestämään niitä kaappeihin osaksi myös siksi, että kaappini täällä Suomessa olivat jo valmiiksi todella täynnä, mutta myös siksi, että en vain heti osannut asettua taloksi.

Suomessa ei ollutkaan (heti palattuani) ihan yhtä kylmä kuin odotin, vaikka ei yhtä kuuma kuin Ranskassakaan ja sitä säätä ei kauaa kestänyt. Ehdin kuitenkin nauttia jäätelöä, mansikoita ja ranskalaisia kirsikoita Lahden satamassa ennen töihin paluuta.

Lahti oli minua vastassa kauniinpana kuin koskaan: tietöitä ja remontteja ja niistä johtuvia kaivauksia ja huputettuja rakennuksia on joka puolella, mutta kyllä tämä auki revitty tori erityisesti lämmitti palatessa sydäntä. Paljon on siis ehtinyt muuttua, vaikka vasta joulunahan minä täällä kävin! Kaikki muutokset eivät tällä hetkellä näytä olevan hyviä, mutta onneksi tällaiset rakennustyöt ovat vain väliaikaisia ja kunhan kaikki valmistuu, pitäisi Lahden olla entistäkin kauniinpi ja toimivampi kaupunki.

Ensimmäisinä työpäivinä vain neljä päivää Ranskasta paluun jälkeen, tunsin olevani töissä kuin unessa. En voinut kuvitella olevani taas työpaikassa, mutta jostain takaraivosta suurin osa työtehtävistä vaan tuli ja sen enempää ajattelematta sujahdin liiankin helposti vanhoihin maneereihin ja asiakaspalvelija-rooliini. Asiakkaiden edessä ei koskaan ole oikeastaan oma itsensä, siihen tarvitsee jonkun yltiöystävällisen ja -iloisen "alter egon". Älkääkä ottako tätä väärin, pidän kyllä työstäni, mutta totuus vain on, että siinä kassalla istuessaan ei voi olla se sama Henna kuin vapaa-ajalla.

Vapaa-ajalla olen nähnyt kaikkia Suomen kavereitani pitkästä aikaa ja nauttinut Suomen kesästä luonnosta mökkeilemällä ahkerasti. Ensimmäisen kerran menin saunaankin paluuni jälkeen leirikeskuksen puulämmitteiseen saunaan ja vilvoittelimme naku-uimalla viereisessä järvessä. Olen myös saanut hoidettua ensi syksyn asiat Turussa kuntoon: on asunto, josta tähän mennessä kaikki kulut maksettu ja on uusi (käytetty) polkupyörä, joilla matkat taittuvat, kun käytössä ei enää ole äitin ja isin auto. Tuet on haettu ja uutta asuntoakin, tuo ensimmäisenä saamani saa jäädä hyvin väliaikaiseksi, sillä se on kalustettu, siitä ei varmasti persoonattomuus enää pahene.

Kaikki on tähän mennessä palannut normaaleihin uomiinsa, mutta vain hetkeksi, sillä syksyllä seuraava elämänmullistus koittaa: muutto omaan asuntoon ja yliopiston aloitus.

Olen kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen, että lähdin au pairiksi Ranskaan. Opin valtavasti ranskan kielestä, kulttuurista ja erityisesti perheestä, jossa olin ja josta tuli toinen perheeni. Minulla on jo nyt ikävä lapsia. He tulevat minulle mieleen pienistä arkielämän asioista, mietin, että tästä Thibaud tai Elise olisi pitänyt ja hänellä oli tapana tehdä näin tässä tilanteessa. Otan ympärilläni olevista asioista kuvia lähettääkseni ne heille sähköpostilla, koska haluan, että he tietävät, että ajattelen heitä ja tiedän kyllä, mikä heistä olisi kiinnostavaa. Olemmekin aika ahkerasti lähetelleet sähköpostia puolin ja toisin.

En kadu yhtäkään Ranskassa viettämistäni kolmestasadasta yhdestätoista päivästä. Niiden päivien aikana opin valtavasti itsestäni, tiedän nyt mihin pystyn ja olen kasvanut henkisesti todella paljon. Tunnen olevani paljon valmiimpi yliopistoon kuin vuosi sitten, enkä voisi olla iloisempi, että päätin pitää välivuoden. Niiden päivien aikana sain paljon uusia ystäviä, joiden kanssa opin monista muistakin kulttuureista, kuin vain ranskalaisesta. Niiden ystävien kanssa seikkailimme ympäri Valencen baareja, Ranskaa ja eksyimme hieman Espanjankin puolelle. Jaoimme perheidemme kummallisimmat tavat ja tottumukset keskenämme, tuimme toisiamme vaikeissa tilanteissa ja nauroimme katketaksemme.

Viettämäni aika Ranskassa oli elämäni parasta aikaa. Tilaisuuden tullessa, tartun siihen varmasti, etsin uusia kokemuksia ja uusia tapoja nauttia elämästä parhaani mukaan. Minulle yliopisto on seuraava tutkimaton maa ja opiskelujeni puitteissa "joudun" lähtemään kaksikin kertaa vaihtoon tutkimaan uusia tuntemattomia maita ja alueita. Uusia seikkailuja kohti!

Kiitos kaikille lukijoille, toivottavasti olette saaneet tästä blogista jotain irti, oli se sitten varmistus siitä, että olen edelleen hengissä, vaikkakin kaukana, tilannepäivitys vaiherikkaasta Ranskan vuodestani, tai jopa inspiraatio lähteä itse samanlaiselle tutkimusmatkalle!

Pour la dernière fois,
bisous,
Henna