J'ai vingt ans!!

Tiistai-iltana olen viimeksi tainnut blogiani päivittää, joten mitäs viime keskiviikosta lähtien on tapahtunut? Keskiviikkona tavalliseen tapaan suurin osa päivästä meni lasten kuskaamiseen paikasta toiseen. Judon jälkeen koettiin pieniä kauhunhetkiä, kun joku oli siirtänyt Thibaud'n vaatteet eri paikkaan, kun hän oli ne riisunut, mutta löytyivät kaikki tarkemman ympärilleen katselun jälkeen. Myöhemmin tosin selvisi, että aluspaita oli jäänyt matkasta, en tiedä, oliko se sitten liikkunut vielä kauemmas, kuin muut vaatteet, jotka löytyivät, vai jäikö se vaan kiireessä pukematta.

Meillä tosiaan oli hieman kiire: Thibaud'lla oli poikkeuksellisesti cate (joku uskonnonopetusjuttu, johon minä en osallistu) keskiviikkona. Sain lopettaa työni jo kuudelta ja käytin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin juoksemaan. Vähän piti ennen lähtöä miettiä, että menenkö, sillä keskiviikosta alkaen täällä on ollut kamalan kova ja kylmä pohjoistuulituuli ja ilma on sen takia tietenkin ollut myös kylmä, ainakin verrattuna tuohon Pariisin viikkoon ja viimeviikon alkuun, kun lämpötila oli viidentoista kieppeillä ja nyt sitten alle viisi. Viikonloppuna tuuli kääntyi etätuuleksi ja lämpötila nousi heti ainakin viisi astetta, mutta tuuli on silti kova.

Keskiviikkona kun lenkin jälkeen pääsin suihkusta koko perhe seisoi TV:n ääressä, mikä on tässä talossa harvinaista, mutta nyt olikin erikoistilaisuus: uusi paavi saatiin valituksi keskiviikkoiltana. Minäkin jonkun verran katsoin, kai on ihan yleissivistystä ainakin tietää, kuka on paavi. Kun valinta oli ilmoitettu pääsimme syömään, mutta kesken ruuan kaikki lähtivät taas TV:n ääreen, kun uusi paavi piti ensimmäisen puheensa. Tässä vaiheessa minä en ollut enää kovin kiinnostunut ja jatkoin syömistä: minun piti vielä meikatakin Cham'sia varten. Siellä oli tosin aika kuiva ilta, ei kovin paljon ihmisiä ja lädimme kaikki kotiin aikaisin.

Torstaina tuulinen ja kylmä sää jatkui. Olin tehnyt läksytkin Cham'sista paluun jälkeen, sillä, kuten sanoin, lähdimme kaikki aikaisin kotiin, joten en ollut erityisen väsynyt päästessäni takaisin. Torstaina koulussa ilmoittauduin TCF-kokeeseen. Meille oli tiistaina yllättäen ilmoitettu, että torstaina on ehdottomasti viimeinen mahdollisuus ilmoittautua ja maksaa. TCF on ranskan kielen tasokoe, halusin sen tehdä maksusta huolimatta, jotta minulla olisi jotain näyttöä kielitaidoistani ja opiskelustani täällä. Rahojen kanssa oli ongelmia, sillä opettajamme oli sanonut tiistaina sen maksavan 60€, mutta torstaina selvisi, että se olikin 65€ ja koululla ei ollut tietenkään kassaa, josta antaa rahaa takaisin. Onnekseni minulla edes oli enemmän kuin 60€ käteistä, olin nostanut vain sen verran, mutta koululla huomasin, että minulla oli kaikkien kuittien välissä vielä yksi kahdenkymmenen euron seteli, muuten olisin ollut pulassa.

Koulusta tullessani katsoin postin, niin kuin yleensä ja siellä oli paketti minulle! Lähettäjä tosin määräsi, etten saa avata sitä ennen perjantaita, sillä se oli syntymäpäivälahja, joten jätin sen kiltisti pöydälle odottamaan seuraavaa päivää. Torstai-ilta meni lasten kanssa ihan leppoisasti, Nathalie tuli myöhään töistä ja ruualla katsottiin taas uutta paavia telkkarista. On kyllä vanha äijä valittu! Minä vietin töiden jälkeen leffailtaa: TV:stä tuli Amelie, joten katsoi sen. Eihän siitä kauaa ole, kun katsoin sen koneelta, mutta se on hyvä elokuva. Elokuvan jälkeen vietin vielä hetken lukien ja sain vihdoin päätökseen ikuisuuden työn alla olleen Picsoun eli Roope-Ankan. Se on nyt virallisesti ensimmäinen lukemani ranskankielinen teos!

Perjantaina oli siis kaksikymmentävuotispäiväni, mutta se kyllä meni aika samanlailla, kuin mikä tahansa perjantai: aloitin aamun lenkillä (ei ihan joka perjantainen aktiviteetti minulle, mutta nyt painonpudotusaikeissa pitäisi tulla tavaksi), skypetin äitin kanssa, hain lapset koulusta ja olin töissä ihan sinne melkein kahdeksaan asti, niin kuin aina. Menin jopa nyrkkeilyyn illalla, vaikka olin sanonut kaikille kavereilleni, että omana syntymäpäivänäni voin kyllä jättää sen väliin, mutta kukaan ei päässyt perjantai-iltana minnekään. Sain kuitenkin avata torstaina tulleen paketin, mistä löytyi kaivattua täydennystä karkkivarastooni. Ja nyt joku miettii että "Sehän on dieetillä", mutta minä en usko täyskieltäytymiseen, tulee vaan kahta kauheampi himo ja sitten kun ratkeaa, ratkeaa oikein kunnolla, joten parempi syödä vähän karkkia silloin tällöin. Aamulla pöydällä odotti myös pieni lahja isäntäperheeltäni: Française mon amour!-kirjan, jossa käsitellään ranskan kielen sanojen sävyeroja, varmasti hyödyllistä luettavaa. Perhe lähti Corrençoniin minun tultua nyrkkeilystä, joten jäin yksin kotiin syntymäpäiväni illaksi.

Lauantaina sitten tapahtuikin jotain. Aloitin aamun taas lenkillä ja olen alkanut tulla siihen tulokseen, ettei lenkkeily ole minun juttuni. Juoksin vain vähän matkaa, kunnes kyllästyin erityisesti vastatuulen takia. En edennyt yhtään minnekään. Vaihdoin pyörään, jotta etenisin edes ja pyörällä sujuikin mukavammin, ehkä jaksan hetkeksi innostua siitä. Palattuani alkoi iltaan valmistautuminen. Otin pitkän, kuuman kylvyn kasvonaamio naamassani ja sitten pukeutumaan ja meikkaamaan. Yritin jopa vähän kihartaa hiuksiani, mutta kun alku jo näytti ihan kamalalta, päätin muutaman suortuvan jälkeen vaan suoristaa. Silloin kaipasin kovasti siskoani, jonka käsissä hiuksistani saa aikaiseksi muutakin, kuin pelkkää suoraa.

Kun olin hirveän vaivannäön jälkeen saanut tukkani taas käännettyä suoraksi, olikin jo aika lähteä kohti Valencea. Katsoin samalla postin ja siellä oli paketti kotoa, mutta en millään ehtinyt sitä enää avata ennen lähtöä! Sunnuntaina sitten. Kävin viemässä tavarani Joannalle, jonka luo olin menossa yöksi ja sitten menimme kaupan kautta Isabelille. Jätimme naposteltavat hänen luokseen odottamaan myöhempää, ja lähdimme kohti El Gaucho-ravintolaa, tapasimme vielä Frankan, Benedettan ja Annan. Ruoka oli tosi hyvää ja jos maanantaina alkanut painonpudotukseni oli tuottanutkin jotain tulosta, niin se siitä sitten, mutta en voinut olla syömättä annostani loppuun, se oli liian hyvää hukkaan heitettäväksi. Tytöt tarjosivat minulle ravintolan synttareideni kunniaksi ja sain heiltä pienen lahjankin: ihanan kaviaarikynsilakkasetin! Minulla on niitä jo yksi purkki, luulen kertoneeni siitä täällä blogissakin, mutta sanoin sitä silloin varmaan nomparellilakaksi.

Ravintolasta jatkettiin Isabelille, jaoimme viinipullon ja osa vaihtoi vaatteita ennen lähtöä tanssimaan. Isabel ei tosin tullut mukaan, hän on ollut kipeänä ja hyvä kun pystyi tämän verran osallistumaan. Franka oli päättänyt tulla autolla, jotta pääsisimme Seveniin, joka on tosiaan automatkan päässä, mutta keskustan Sunshinea parempi paikka. Ilta meni mukavasti tanssien, istumapaikkoja jalkojen lepuuttamiseksi ei ollutkaan kuin ulkoterassilla, missä on vielä tähän aikaan vuodesta vähän viileää mekossa istuskella.

Nukuimme Joannan kanssa sunnuntaiaamun ohi, mitä saimme katua myöhemmin: minä olin vaihtanut vaatteitani Isabelilla ja jättänyt ne sinne, joten minulla ei ollut kunnon kenkiä eikä farkkuja Joannalla ja Isabel ei ollut enää kotona kahden aikaan, kun vihdoin soitimme hänelle. Eipä siinä muu auttanut kuin odottaa. Isabel tuli neljän aikaan käymään kotona ihan minua varten ja pääsin vaihtamaan vähän fiksumpaa vaatetta. Sunnuntaina satoi vielä vettä, joten avokärkiset korkokengät eivät olleet se paras valinta. Kotiin päästyäni pääsin vihdoin avaamaan paketin kotoa. Se piristi käveltyäni sateessa ilman sateenvarjoa kotiin. Paketista paljastui salmiakkia, huulirasva ja hammasharja. Hammasharjasta olin erityisen kiitollinen; mielestäni ne ovat täällä kamalan isoja.

Sunnuntaina, kun perhe palasi Corrençonista, minua odotti vielä muutama lahja. Nathalien vanhemmat olivat ostaneet minulle suklaafondue-setin nähtyään, miten kovasti pidin siitä muutama viikko sitten mökillä. En ollenkaan osannut odottaa heiltä lahjaa, sainhan minä kyllä joulunakin heiltä jotain pientä, mutta en ainakaan odottanut mitään niitä rannekoruja isompaa. Oli kyllä erittäin mieluinen lahja. Nathalie oli innostunut ostamaan minulle vegetaristin keittokirjan, koska saattaisin nyt dieetilläni olla innostunut siitä, mikä on kyllä totta, haen sieltä varmasti inspiraatiota makaroonia kevyempään ruokaan!

Maanantaina, koska olin päättänyt, ettei lenkkeily ollut minun juttunui, lähdin uimaan. Olin etsinyt Valencesta uimahallin ja reittiohjeet, joten suuntasin sinne, heti kun se aukesi, ja parempi olikin, sillä se ei ollut kuin kaksi tuntia auki, kahdestatoista kahteen, ruokatunnin ajan. Ranskalaiset! Uimahalli oli muutenkin kokemus: suikutiloihin mentiin kaksiovisten pukuhuoneiden läpi, toinen ovi siis lähempänä sisäänkäyntejä ja toinen suihkutilojen puolella, välissä tietenkin vaihdettiin vaatteita ylhäisessä yksinäisyydessä, jota olin ranskassa odottanutkin, mutta seuraava vaihe yllätti minut: miehille ja naisille oli yhteiset suihkut! Noh, eihän siinä muuta kuin yhteisen suihkun kautta altaaseen, joka tuntui minusta pieneltä, vaikka en olekaan tottunut missään olympiamittaisissa altaissa uimaan, mutta en mistään nähnyt, miten pitkä se oli. Siellä sitä uiskenneltiin, ei se sen kummempaa ollut kuin Suomessakaan, mutta välissä ei tietenkään päässyt saunaan lämmittelemään. Tosin, minusta vesi oli lämpimämpää kuin suomalaisissa uimahalleissa yleensä. Kaksikymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa piti lähteä suihkuun. Peseytyminen yhteisissä suihkutiloissa ei oikein inspiroinut, mutta minkäs teet, alastihan ei olisi voinut peseytyä, vaikka miehet ja naiset olisivatkin olleet erikseen. Käytössä oli vain kaksi ovellista ja lukollista suihkutilaa, toinen vielä invoille, mutta kun kyllästyin shampoohon ja hoitoaineeseen uimapuvussani, suuntasin sinne peseytymään oikeasti. Tärkein asia, uiminen, kuitenkin sujui hyvin ja vaihdan varmaan lenkkeilyn uimiseen. Odotan innolla, että Tainin uimala kesällä aukeaa!

Loppumaanantai meni normaalisti: hain lapset, kävin nyrkkeilyssä. Tänään olin koulussa tavalliseen tapaan ja juna oli myöhässä, myös tavalliseen tapaan. Aloitin siinä aamulla junaa odotellessani lukemaan Pikkuprinssiä ranskaksi. Tästä tämä lukeminenkin pikkuhiljaa lähtee, puhuminen kun on jo aika sujuvaa ja lukeminen on sitten avain kirjoittamiseen, mikä tuppaa vähän takkuilemaan toisinaan. Koulun jälkeen kävin taas uimassa, eilinen oli vain "koekerta": osaanko mennä hallille, miten ranskalaisessa uikmahallissa toimitaan, joten halusin, että minulla oli aikaa. Koulu kun loppuu kahdeltatoista, niin sain tosiaan juosta busseihini, jotta ehdin edes melkein tunnin uida, minulla vielä oli jotain ongelmia sisäänpääsyssä, mutta pääsinkin sitten ilmaiseksi, joten ei pieni viivästys sitten haitannutkaan.

Ilta on mennyt rauhallisesti lasten kanssa, Thibaud'n läksyt on tehty ja teimme Elisen kanssa palapelejä. Nathalie kävi hakemassa heidät kenkäostoksille vähän ennen seitsemää ja siihen sitten loppuikin työpäiväni tänään.

Bisous,
Henna

P.S. Yhdeksän päivän päästä perhe tulee pääsiäisen viettoon Ranskaan!