Sää oli lomaa edeltävällä viikolla tosi hyvä ja keskiviikkona menimme jo aikaisin judoon, jotta pääsisimme pelailemaan vähän jalkapalloa ja pidimme piknikvälipalan. Urheiluhallin takana sattuu olemaan juuri tarkoitukseen sopiva ruohokenttä. Torstaina nautin säästä tekemällä kahdenkymmenen kilometrin pyörälenkin aamusta, kun oli vielä viileää ja päivällä menin Frankan luo Valencee ottamaan aurinkoa; hänen isäntäperheellään on uima-allas, josta nautimme kaveriporukalla täysin rinnoin. Uskaltauduin pulahtamaan uima-altaaseenkin, vaikka vesi oli kylmää! Tein vielä ennen altaalle lähtöä lopusta kanasta salaatin, kun suunnilleen lounasaikaan näimme, oli huippuhyvää! En ollut torstaina oikein töissäkään, sillä Nathalie ja Emmanuel olivat lähteneet Italiaan valmistelemaan Nathalien mummon hautajaisia, joten Emmanuelin vanhemmat kävivät hakemassa lapset viiden aikaan, ettei työviikkoni olisi ihan liian rankka, olisin muuten ollut lasten kanssa yksin kotona perjantaiaamuun asti, vaikka juuri ennen lomaa olisin varmaan selviytynytkin rankemmasta työrupeamasta.
Nathalie ja Emmanuel tulivat takaisin torstain ja perjantain välisenä yönä ja Nathalie oli koko perjantain kotona. Hän haki lapset koulusta kotiin syömään poikkeuksellisten olojen kunniaksi. Ruuan jälkeen palasin kouluun lasten kanssa: pidin iltapäivällä toisen esitelmäni Suomesta. Sekin taisi mennä hyvin, luokka vain oli tosi erilainen kuin Thibaud'n, paljon hiljaisempi, eikä kysymyksiä ollut läheskään niin paljon. Nathalie ja Emmanuel sanoivat jälkeenpäin, että se johtuu opettajasta, tämän toisen luokan opettaja on tunnettu tosi tiukkana. Hyvin se kai meni.Perjantai-ilta meni myöhään, sillä en ollut päivän aikana saanut tavaroitani ollenkaan pakattua; lauantaiaamuna oli aikainen herätys, sillä olin lähdössä lomalle. Kaikki oli kuitenkin valmiina lähtöön, kun neljän tunnin yöunien jälkeen jouduin heräämään. Menin Valencen TGV-juna-asemalle, sillä olin varannut itselleni netistä kimppakyydin ja tuo juna-asema oli moottiritietä lähin paikka, jonne aika vaivattomasti pääsin. Kyyti sujui mukavasti viisikymppisen pariskunnan ja heidän 15-vuotiaan tyttärensä kanssa ja kahden aikaan saavuin Toulousen lentokentälle, joka oli taas paikka lähellä moottoritietä ja minulle hyvien kulkuyhteyksien päässä. Tapasin kaverini yöpaikassamme. Olimme päättäneet "sohvasurffailla", olimme siis etsineet couchsurfing-sivustolta paikallisia, jotka majoittavat vieraita ilmaiseksi sohvillaan/ylimääräisillä sängyillään ja ihme kyllä onnistuimme löytämään paikan kaikille neljälle. Reissussa oli lisäkseni Franka, Julia ja Joanna.
Toulousen isäntä oli tosi mukava ja lähti illallisen jälkeen lauantaina näyttämään meille Toulousen yöelämää. Sunnuntai-iltana tapasimme Garonnen rannalla Toulouselaisia opiskelijoita, joiden seuraan lyöttäydyimme. Päivät kiertelimme nähtävyyksiä, lähinnä kirkkoja, sekä Capitol-aukio. Toulouse on muutenkin kaupunkina näkemisen arvoinen paikka, rakennukset ovat suureksi osaksi tehty punatiilestä ja kaupunkia kutsutaankin nimellä La ville rose, vaaleanpunainen kaupunki.
Garonnen rannalla
Capitole
Tässä kirkossa oli peilien avulla saatu aikaa näyttävä efekti.
Punatiilisestä tornista löytyi valokuvanäyttely, oikealla St Sernin basilika
Maanantainaamuna suuntasimme Carcassonnea, keskiaikaista linnakaupunkia kohti. Sää oli maanantaina Valencestakin tuttuun tapaan tuulinen, mutta kuitenkin aurinkoinen. Muurien ympäröimä linnan ympärille rakennettu kaupunki oli aika hieno paikka vierailla, sitä melkein unohti olevansa edelleen 2000-luvulla, kunnes pikkukuja päättyikin pitserioita ja muita halpoja turistiruokapaikkoja täynnä olevalle aukiolle.
Sillan yli uudesta kaupungista vanhaan kaupunkiin
Joannan piti lähteä jo maanantai-iltana takaisin Valenceen, mutta Frankan ja Julian kanssa jatkoimme lomaa Montpellierissä. Saapuminen ei tosin mennyt maanantai-iltana ihan suunnitelmien mukaan. Meillä oli Montpellierissäkin couchsurfing-paikka odottamassa, mutta emme millään meinanneet löytää sitä ja isäntämme ei antanut puhelimessa kovin hyviä ohjeita. Kukaan vastaantulijakaan ei osannut auttaa, katu kun ei ollut mikään erityisen tunnettu. Lopulta Googlemaps opasti meidät perille. Perilläkään emme olleet tyytyväisiä: kämppä oli ihan kamala! Jääkaapin ovessa olevista lapuista päättelimme, että talossa asuva joukko oli talonvaltaajia, vaikkakin he olivat hankkimassa parhaillaan taloa laillisesti omistukseensa. Ennen valtausta talo oli ollut 10 vuotta tyhjillään ja sen kyllä huomasi. Kaikkialla oli niin törkyistä. Aloitimme heti kun mahdollista uuden yöpaikan etsimisen, mutta yksi yö siinä läävässä oli kuitenkin nukuttava, parempi sekin kuin taivasalla.
Tiistaiaamu alkoi kylmällä suihkulla, talopahaseen ei tullut edes lämmintä vettä! Lähdimme liikkeelle aika ajoissa, talo ei houkutellut oleskelemaan ja jätimme tavaramme hiukan epäillen kummalliselle talolle: emme oikein voineet ottaa niitä mukaan, jos halusimme kävellä kaupungilla ja katsella nähtävyyksiä, mutta kun talossa oli avoimien ovien politiikka, kuka tahansa saattoi tulla sisään, joten emme lähteneet ilman laukkuja kovin rauhallisin mielin.
Vietimme päivän kuitenkin mukavasti nähtävyyksiä kierrellen ja saimme uuden yöpaikankin! Illemmalla suuntasimme hakemaan tavaroitamme ja lähdimme kohti uutta paikkaa, joka oli niin paljon parempi ja huomattavasti turvallisemman oloinen, kuin ensimmäinen. Isäntä oli mukava ja kävi kanssamme läpi Toulousen karttaa, merkkaili kivoja paikkoja, jotka kannattaa käydä katsomassa ja hyviä baareja, joissa voisimme käydä viettämässä iltaa. Tiistai-iltana emme kyllä lähteneet mihinkään, vaan nautimme kuumasta suihkusta ja keittiöstä, jossa saattoi tehdä ruokaa.
Keskiviikon vietimme rennosti rannalla aurinkoa ottaen ja eväitä syöden. Onnistuin jopa olemaan suurimmaksi osaksi palamatta: poltin jalkapöydät ja nilkkani! Ne olivat vedessä käytyäni heti hiekkaiset, joten taisi jäädä aurinkorasva sen takia laittamatta.. Illalla lähdimme yhteen Remin (hostimme) suosittelemaan baariin, sieltä sai puolen litran mojitoja viidellä eurolla!
Torstaina kiertelimme taas kaupungilla katsomassa loput nähtävyydet ja syömässä "kukkajäätelöt". Yöpaikkaamme saapui illalla uutta porukkaa, jotka olivat jo ennen meitä olleet tulossa, mutta meille kun kävi ensimmäisen yöpaikkamme kanssa vähän köpelösti, olimme yhden yön ajan aika ahtaasti: kuusi vierasta kahden ihmisen asunnossa! Meillä oli kuitenkin mukavaa, uudet tytöt tekivät illallisen ja me teimme jälkkäreitä Remin kanssa: crumble, pompette (en ole varma kirjoitusasusta, lehtitaikinaan tehty sitruunajälkkäri) ja riisipuuroa.
Vasemmalla Montpellierin Riemukaari Aurinkokuninkaan ajoilta
Keskusaukio
Peyroun aukio, Ludvig IX:n patsas ja Château d'Eau
Unohdin aurinkolasit kotiin, joten oli pärjättävä ilman, vaikka aurinkoa riitti. Tavallista jäätelöä ja sitä "kukkajäätelöä"
Montpellierin uusi kaupunginosa, rakennukset olivat alueen sisällä ihan identtisiä!
Palaneet jalkani :(
Kasvitieteellinen puutarha, joka on muuten Ranskan vanhin!
St Pierre ja St Roch
Huomatkaa maalattu "peilikuva" St Rochista!
Perjantaiaamuna lähdettiin kotia kohti, mutta pysähdyttiin matkan varrella vielä Orangessa, pikkukaupungissa, joka on ollut olemassa jo antiikin Rooman ajoista lähtien ja sieltä löytyykin siltä ajalta esimerkiksi amfiteatteri ja riemukaari. Sää ei ollut paras mahdollinen kaupunkikierrokselle: vettä satoi melkein taukoamatta koko päivän ja lämpötila oli pudonnut viidentoista kieppeille. Ei sentään tuullut. Yritimme kuitenkin ottaa kaiken irti pysähdyspaikastamme. Viideltä lähdimme oikeasti kotiin. Olimme varanneet netistä kimppakyydin, joka tuli täsmällisesti meitä hakemaan Orangen riemukaarelta ja ajoi meidät turvallisesti kotiin. Tai no, Valenceen asti, josta Julia ajoi minut kotiin, hän asuu vielä vähän kauempana kuin minä ja Tain oli sopivasti matkan varrella.
Amfiteatterin katsomo...
...ja lava.
Kaupungintalo
Riemukaari
Söin huippuhyvän Crème brûléen Orangelaisessa ravintolassa.
Perjantai-iltana jaksoi vielä juhlia: suihkun, tavaroiden purkamisen ja uudestaan pakkaamisen jälkeen lähdin Valenceen, missä vietettiin aika perus baari-ilta kavereiden kanssa. Juhlan syy oli tällä kertaa Isabelin viimeinen viikonloppu Valencessa: hän muuttaa torstaina isäntäperheensä mukana johonkin pikkukylään Valencen liepeille, valitettavasti eteläpuolelle, Tain kun on pohjoiseen Valencesta.
Viime viikon reissun jälkeen ja tulevien Barcelonan ja Cannesin reissun takia olen nyt tiukalla säästökuurilla ja loman toiselle viikolle minulla ei olekaan oikein mitään suunnitelmia. Sää on muuttunut huonompaan suuntaan, joten en oikein voi täällä Tainissakaan mitään tehdä. Lueskelu joen rannalla sateessa ei kuulosta kovin hyvältä ja kun omassa huoneessakin sataa, en oikein tiedä, mitä tehdä. Kattoikkuna siis vuotaa taas, ei enää yhtä pahasti kuin ennen. Aikaisemminhan huoneessani oli sadesäällä oikein lätäkkö, nyt vaan kuulen kuinka pisarat ropisevat verhoon, joten pidän sen visusti kiinni kunnes aurinko taas paistaa.
Sunnuntain vietin ylhäisessä yksinäisyydessä kotona, nautin siitä kyllä täysin siemauksin ja nukuin niin pitkään, etten kehtaisi, jos joku olisi kotona ja hengailin pyjamassa iltaan asti, jolloin tiesin Nathalien ja Emmanuelin palaavan Corrençonista ja yritin näyttää siltä, kuin olisin saanut päivän aikana jotain aikaiseksi. Noh, olin pessyt kaksi koneellista pyykkiä. Tänään käytin aikani rästiin jääneiden asioiden tekemiseen: paikkasin yhden paidan, ompelin takaisin pudonneen napin ja vaihdoin koron kenkääni ja kun se oli hoidettu, leivoin.
Lohi-parsakaalipiirakka ja tiikerikakku. Täältä vaan ei löydy "sitä oikeaa" tiikerikakkuvuokaa.
Bisous,
Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti