Crise des cadeaux

Tässäpä tulee sitten viimeinen blogipäivitys ennen Suomen reissua ja mahdollisesti koko vuoden viimeinen, koska en varmaankaan kirjoita tänne suomalaisille lukijoilleni, miten vietin jouluni Suomessa. Suurin osa lukijoista vielä luultavasti näkee minut kun olen siellä käymässä, joten kuulumiset saa vaihdettua ihan kasvokkain. Mitäs siis on tapahtunut viimeisellä kokonaisella viikolla ennen joulua?

Tiistaina kävin koulun jälkeen parin muun kurssikaverin kanssa joululahjaostoksilla. Saalis ei ollut suuri, vaikka ajattelin, että tänä vuonna lahjojen ostaminen olisi helppoa, sillä tavallisesta poiketen, minulla oli jo ostoksille lähtiessä aika selvät suunnitelmat, että mitä haluaisin ostaa, mutta kaupoissa ei vaan ollut, mitä halusin. Saihan siinä kuitenkin iltapäivän kulutettua.

Valencen Victor Hugo-ostari oli kauniisti koristeltu.

Keskiviikkona Thibaud'lla oli taas paljon harjoituksia jouluesitykseen liittyen, ja tällä kertaa olin tietoinen siitäkin, että normaali tunti oli peruttu, joten viimeviikkoista kohtausta ei tarvinut uusia. Toisten harjoitusten aikana lasten mummo kävi hakemassa Elisen jälleen kerran heille, sillä se lapsi-parka on taas kipeänä. Tämä ei enää ole mikään erityisjärjestely, vaan enemmän normaalia, että ainakin osan viikosta Elise on poissa. Pelkästään Thibaud'n kanssa ollessani sain helposti tehtyä läksyjä, sillä hän viihtyy muutenkin pitkät tovit hyvää kirjaa lukien, joten tällä kertaa päätin sillä välin tehdä jotain hyödyllistä ja sainkin aikalailla kaiken tehyä. Meillä ei läksyt ole oikeastaan pakollisia, opettaja yleensä sanoo, että tehkää, jos koette, että se on teille hyödyllistä. Olen aina sitä mieltä, että tietenkin se olisi hyödyllistä, mutta minun on kauhean vaikeaa pakottaa itseäni tekemään vapaaehtoisia läksyjä. Päätin kuitenkin, että parempi tehdä ne ja mieluiten ennen lomaa, niin asiat on jossain määrin vielä mielessä. Illalla menin tapani mukaan Cham'siin. Yhdellä kurssikaverillani Frankalla oli synttärit keskiviikkona, ja hän oli sen kunniaksi leiponut kakkua ja tuonut Cham'siin. Hän ei ollut illan ainoa synttärisankari, ja baari oliki normaalia täydempi tällä viikolla.

Torstaina oltiin kahdestaa Thibaud'n kanssa ja saatoin hänet aamulla kouluunkin, sillä perheen äiti lähti keskiviikkona työmatkalle ja palailee sitten perjantai-iltana. Yritin kovasti saada Thibaud'ta innostumaan leipomisesta: olin päättänyt tehdä perheelle ennen lähtöäni mustikkapiirakkaa, kun edelliset meni parempiin suihin. Joku kirja oli kuitenkin mustikkapiirakkaa kiinnostavampi ja tein sitten piirakkani itse. Tein taas myös makaronia ja jauhenlihakastiketta, tällä  kertaa motiivina oli enimmäkseen se, että olin menossa illalla salsaa ja halusin päästä lähtemään ajoissa. Torstaina olin kuskina, kun en saanut ketään muuta, ja muutama autoton/ajokortiton kaveri oli kyytiä vailla. Ei ehditty kuitenkaan illan opetusosuuteen, vaikka miten olin lähtevinäni ajoissa, mutta tanssittiin sitten ilman mitään opetusta ja ihan hyvin se niinkin kävi. Kotona olin vasta myöhään, kun aikaa meni lähtemisen jälkeen vielä kavereiden heittämiseen, enkä voinut vaan mennä suoraan kotiin.

Perjantaina jatkui joululahjojen ostelu, ei ollenkaan paremmalla menestyksellä kuin tiistainakaan ja siinä vaiheessa alkoi jo vähän kuumottaa, sillä aika alkoi käydä vähiin. Aamun tuloksettomien ostosten jälkeen suuntasin Isabelin luo Valenceen leipomaan saksalaisia jouluherkkuja. Nimi ei jäänyt mieleen, mutta leivottiin jotain puolikuun mallisia pipareita ja hyvää oli. Iltapäivällä Elise tuli takaisin, jos sitä viikonlopun jälkeen taas pääsisi kouluun.

Tällä kertaa Lyonissa oli menossa homomyöteinen mielenosoi-
tus, viimeksihän siellä oli homovastainen.

Itse vietin suurimman osan viikonlopusta Lyonissa. Lauantaiaamuna heräsin ajoissa käymään perheen isän kanssa viinikaupassa, itse kun en tiedä viineistä mitään ja alkuiltapäivästä suuntasin sitten Lyoniin. Meillä oli Aurin ja Maijan kanssa itsenäisyyspäiväjuhlat/pikkujoulut. Kokoonnuttiin Aurille ja leivottiin pipareita ja joulutorttuja. Pipareita leipoessa saatiin nähdä vähän vaivaa ja käyttää mielikuvistustamme, sillä ranskalaisesta kodista ei tietenkään löydy piparimuotteja, joten leikeltiin itse veitsellä kuvioita. Koristelemaan ei päästy, sillä Aurilla ei ollut tomusokeria ja valmis koristemassa ei myöskään kuulu tavallisen ranskalaisen perheen kaapista löytyviin asioihin. Elintarvikevärejä koristemassan tai tomusokerin sijaan kuitenkin löytyi.

Tällainen kattaus saatiin aikaan

.

Leipomisen jälkeen tietenkin syötiin. Tarjolla oli Maijan leipomia karjalanpiirakoita, ruisleipää (sitä myydään joissain leipomoissa & kaupoissa), lohja IKEAsta (mistä olisi kuulemma saanut myös piparitaikinaa pakasteena, nyt Maija oli itse leiponut, kun ajateltiin, ettei Ranskasta voi löytyä) ja Fazerin sinivalkoisia, jotka äiti oli lähettänyt. Sinivalkoisia kynttilöitä tietenkin poltettiin koko ilta ja Maijan perheeltä löytyi suomalainen joululaulu CD, he kun ovat viisi vuotta asuneet Suomessa. Vetäydyttiin vanhempien kodin yhteydessä olevaan toimistoon syömään, että saatin olla rauhassa. Aurin perhe oli tosiaan kotona ja heillä oli joku vieraskin syömässä. Ilta venähti keskiyöhön asti ja ehdittiin Maijan kanssa juuri viimeiseen metroon ja viimeiseen ratikkaan! Menin tosiaan Maijalle yöksi, kun Aurille olen tuppautunut menemään jo tänään illalla, sillä tuolta Tainista ei pääsisi mitenkään lentokentälle niin aikaisin aamulla, että ehtisi seitsmältä lähtevään koneeseen.

Sunnuntaiaamuna oli suht aikainen herätys; Maija oli perheineen lähdössä ilmeisesti jonkun synttäreille kymmenen aikaan, joten minun piti tietenkin sitä ennen lähteä. Jatkoin tuloksetonta joululahjashoppailua Part-Dieussa, joka poikkeuksellisesti näin joulunalusaikaan on auki myös sunnuntaisin. Yhden etsimäni jutun löysin, mutta ei kovin hedelmällinen kauppareissu tämäkään.

"Voita matka Suomeen!" Yhden Part-Dieun kaupan ikkunassa oli tällainen juliste.

Maanantaina perheen äiti oli pyytänyt minua laittamaan lapset kouluun, jotta hän pääsisi aikaisemmin lähtemään töihin, joten jälleen yksi aikainen aamu. Olin aika väsynyt jo viimeviikon jäljiltä, kun olin ollut iltaisin myöhään ulkona ja joutunut silti aina aamuisin heräämään aikasin, eikä loppua näy: tänään koulua, huomenna lento ja Suomessa en oikein viitsisi kuroa kaikkia univelkoja umpeen, sillä yritän kovasti nähdä mahdollisimman paljon ihmisiä ja muutamia virallisia asioitakin pitäisi nyt Suomessa ollessani hoitaa, että ehkä ensi vuoden puolella sitten.

Lasten päästyä kouluun, joululahjaostokset jatkuivat. Kävin Valrhonan (paikallisen suklaatehtaan) liikkeessä, mikä olikin ensimmäinen erittäin tuottoisa kauppa ja kaupalle olin kyllä myös erittäin tuottoisa asiakas. Mutta sainpahan ainakin jotain kotiin viemistä!

Lelukaupassa käydessä oikein huvitti, kun lelutkin ovat niin ranskalaisia: muoviruuista löytyy macaron-leivoksia!

Huomenna siis on Suomeen lähtö edessä. Pelottaa, että tulen heti kipeäksi, kun siellä on niin kylmä: n. 20 astetta kylmempää kuin täällä! Täällä on tosiaan lämpötila viimeaikoina ollut vaan nousussa, viimeviikolla noin kymmentä astetta ja tällä viikolla sama lämmin sää jatkuu. Vaihdoinkin talvitakista takaisin nahkatakkiin, kun se villakangastakki alkoi tuntua vähän liioitellulta. Enemmän kuitenkin jännittää. Tuntuu hassulta, että olen oikeasti menossa takaisin ja nimenomaan, että menen vain viikoksi käymään ja jätän suurimman osan tavatoistani tänne, niin kuin kotiin yleensä jätetään ja olen kuitenkin menossa kotiin. Jos koti on siellä missä sydän on, niin omani on kahdessa osassa.

Tietysti myös odotan kovasti perheen ja kavereiden näkemistä, se on ehdottomasti matkan tärkeintä antia ja olen innoissani, että pääsen taas juomaan hanavettä ja hyvää maitoa ja käymään saunassa, mitä varmaan tarvitsen joka ilta sulaakseni Suomen pakkasen jäljiltä! Mutta hassua mennä takaisin sinne, mistä on lähtenyt, siitä tuntuu olevan jo kamalan pitkä aika kun olin Suomessa kotona ja paljon on tapahtunut tässä välissä. Ja toisaalta tuntuu, että kiertää vaan ympyrää, kun palaa lähtöpaikkaan, mutta lähtöpaikassa on tietenkin turvallista ja kotoisaa. Ja tämä on vain viikon joululoma, millainenkohan tunteiden sekamelska sitten odottaa, kun oikeasti palaan Suomeen?

Bisous,
Henna