Comment se dit?

27.8.

Illalla käytiin perhen isän kanssa "turistikierroksella" täällä Tain l'Hermitagessa: paikallinen turistitoimisto järjesti silloin kesän viimeisen iltakierroksen kaupungilla. Tajusin yllättävän paljon oppaan puheista: hän artikuloi selvemmin kuin kukaan muu ranskalainen, jota olen kuullut, vaikka puhuikin aika nopeasti. Kaupungillahan on paljon historiaa: talo jossa asun on esimerkiksi rakennettu 1600-luvulla, jolloin se oli kauppa, ja sijaitsi aikanaan suuren ja tärkeän kadun varrella (nimi on edelleen Grand Rue). Katu on niin suuri, ettei kaksi autoa edes mahdu kulkemaan rinnakkain. Napoleonkin (jota Ranskassa kutsutaankin Bonaparteksi) on täällä käynyt ja kappelissa on vietetty kuninkaallisia häitä.

Kuvat on huonoja, koska kamerani pimeäominaisuudet on aika huonot,

mutta tässä joku yritelmä.

28.8.

Tänään tein ekan kerran ruokaa täällä. Perheen äiti oli luvannut tulla kotiin syömään, etten joutuisi olemaan koko päivää yksin kotona. Ruuan jälkeen kävin joen toisella puolella Tournon sur Rhônessa. Tältä näyttää Tain l'Hermitage toiselta rannalta:

Tournon on Tainia vähän isompi, ja siellä olikin enemmän vaatekauppoja ja oikeen kävelykatu. Kävin katselemassa vähän lähempää linnaa, joka on noissa Tournonin kuvista jo kauempaa näkynyt.

 Tässä katu linnan vierestä/takaa

Kävelysilta kylien välillä Tournonin puolelta

Maanantain yökierroksella selvisi sillasta sen verran, että myöhemmin rakennettu Golden Gate Bridge on tehty ihan samalla tekniikalla. Sillan suunnittelija on ehkä jopa ottanut mallia tästä. Golden Gate on tietysti vähän tätä isompi. :D

Sain verhon kattoikkunaani, mikä on huomattavasti kätevämpi kuin aiempi ratkaisu: jos halusi yöksi "verhot kiinni" piti käydä ulkona laittamassa pressu ikkunan päälle. Nyt mulla on keppi, millä vedän verhon kiinni. Ja ihan tarkennuksena, kukaan ei ole joutunut hyppimään katolla laittamassa pressua, vaa huoneeni on periaatteessa takapihan alla, eli ikkuna on myös takapihalla.

Illalla sain kokea tähän mennessä ranskalaisimman illallisen koskaan. Meille tuli vieraita luonnollisesti viinipullon kanssa. Juotiin vähän aperatiiviviiniä ja syötiin pitkän kaavan mukaan. Vilkuilin kelloa huvittuneena: se oli yli 9 kun vihdoin päästiin syömään ruokaa. Ruuan kanssa oli tietty eri viiniä ja ruuan jälkeen juustoja. Itse en ole mikään suuri juustojen ystävä, mutta ehkä nyt on aika opetella. Eilen oltiin syöty jotain tosi kamalaa juustoa, joten jätin sen väliin ja kokeilin muita. Juuston näköisiin juustoihin voi aika hyvin luottaa, että ne menee alas, mutta yllätyksekseni paras juusto pöydässä olikin sellainen vähän epäilyttävämmän näköinen! Kannatti kokeilla.

Vierailla oli mukana 2-vuotias tyttö (jonka nimi oli muuten Capusin tai miten se ikinä kirjotetaan, mikä oli hassua, koska sehän on apina) . Musta oli niin kummallista ajatella, että niin pieni menee kouluun ensi vuonna, siis lapsi, joka imi tuttia koko ajan! Ja se kohteliaisuus, jota niinki pieneltä vaadittiin: miten sanotaan oli varmaan kaikkein yleisin lause lapsen vanhempien suusta. Piti sanoa kiitos ja s'il te plaît, että sai vettä tai keksin  ja multaki pyytää anteeks (pardon), kun se halus kiivetä sohvalle mun viereen istumaan. Mutta, kai se on tarpeellista, koska koulussa sitten pitää varmaan osata teititellä opettajia.

Ja oon muuten löytäny suklaan, mikä on viel parempaa ku Fazerin sininen! En uskonu et tää päivä ikinä koittais, mutta niin on käyny. Noi vieraat nimittäin on paikallisessa suklaatehtaassa töissä ja ne toi viinin lisäks suklaita. Niillä oli yks purkki, mikä ei vielä oo ees kaupoissa ja se oli taivaallista! Yhtä suussa sulavaa ku Fazer, mut se oli valkosuklaata, mikä maistu mun mielestä niille Werther's Original- karkeille. Nam!

Bisous,

Henna