keskiviikko 29. elokuuta 2012

Pourquoi pas?

Tänään piti herätä aikasemmin kun muina aamuina. Täällä käy joku nainen silittämässä vaatteet keskiviikkoaamuisin ja mulle sanottiin että olisi hyvä olla hereillä silloin. No, heräsin kuitenkin vasta kun se nainen oli tullut. Mulla herätyskello soi ja laitoin vaan torkkua, mutta en pystynytkään nukkumaan, koska se nainen puhui itsekseen ja se silitti ihan mun huoneen vieressä. Mulle oli kerrottu myös että se on kauheen utelias ja sain kyllä huomata myöhemmin päivällä kun tulin takasin: yhden hajuvesipullon korkki oli auki, vaikka en ole käyttäny sitä kertaakaan sen jälkeen kun tulin. Ehkä se juttelikin itsekseen, että heräisin ja se näkisi "sen au pairin"?

Päivän varsinainen ohjelma oli mennä Foire aux oignonsiin (sipulimarkkinat), mikä on paikallinen pitkien perinteiden markkinat. Lupasin lähteä yhden naisen (Betty) ja hänen tyttärensä (Kayah) mukaan pari päivää sitten ruokakaupassa, ennen kuin edes tiesin, mistä oikeastaan on kyse. Mutta tiesin, että odotettavissa on pitkiä päiviä yksin kotona, joten miksi ei?

Ihmisiä oli paljon ja kävelellessä aina haistoi, mikä koju oli tulossa seuraavaksi: juusto, viini vai liha. Ja tietysti sipuli. Lihakojuilla myytiin enimmäkseen paikallista makkaraa "saucisson", mikä näyttää vähän metwurstilta ja vähän maistuukin samalta, mutta on kuitenkin ihan eri juttu.



Siellä oli myös paljon kanoja muitakin lintuja myytävänä, sekä kaneja ja marsuja, jotka olivat erityisesti Kayah'n mieleen: kaikkia piti päästä silittämään. (Kayah sanotaan ihan vaan "Kaija")

Yksi asia tarttui markkinoilta mukaan: "kynsileimasin" eli setti, millä voi tehdä kaikkia hienoja kuvioita kynsiin. Itsehän olen ihan kynsifriikki ja sellaista himoinnut jo jonkin aikaa, mutta Suomessa niitä ei myydä, joten olin ihan innoissani, kun huomasin, että niitä oli myynnissä ja niin oli Kayah'kin. Hänen äiti onneksi suostui ostamaan hänellekin sellaisen.

Myyjä esitteli leimasinta, vaikka olin jo valmiiksi ihan myyty.

Kun kaikki oli nähty, tulin kotiin syömään (omasta mielestäni) leikkeleitä. Ranskassahan ei laiteta kinkkua leivän päälle, joten täällä oli ostettu kinkkua ruuaksi. Tuntui kuin olisin syönyt leivänpäällisiä, mutta kaikkihan tykkää syödä kinkkua ja muita makkaroita suoraan rasiasta?

Lähdin vielä kaupungille kävelemään. Ajattelin ostaa kalenterin, joten lähdin etsimään kauppaa, mistä sellaisen voisi löytää. Tulos: ei mitään! Tai no, yhdessä kioskissa myytiin kalenteireita, mutta vaan tylsiä mustia sellaisia, missä päivät on pystysarakkeina, itse tykkään enemmän, että ne on vaakasuunnassa. Pitää kysellä, missä voisi olla enemmän valikoimaa. Ostin kuitenkin ranskalaisen Cosmon kielitaitoa edistääkseni. Täällä myydään Cosmoja miniversioina!

Kynä kuvassa, jotta koon hahmottaisi paremmin. Isojakin Cosmoja myytiin,
mutta pieni oli halvempi.

Bisous,
Henna


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti