30.8.
Mutta kirjoittaakseni aikajärjestyksessä, palataan kalentereihin, minkä vihdoin löysin! Ranskalaiset kalenterit on tosin ihan tyhmiä: päivä per sivu. Tykkään enemmän siitä, että näkee koko viikon kerralla, mutta kun sellaset oli ihan liian pieniä, niin tyydyin sitten tohon Ranskan yleisimpään kalenterimalliin.
Kyllähän tänne kirjottelee, vaikka kahden päivän näkymä ei miellytäkkään.
Ja kalenterikaupoissa kävin pyörällä, mikä oli kamalaa! Täällä Ranskassa kun ei noin vaan joka kävelytiellä ajellakaan, vaan suurimmaksi osaksi autojen seassa. Lisäksi mulla oli vähän liian iso pyörä ja vielä sellanen miesten mallinen ja kaiken lisäksi siinä oli pelkästään käsijarrut. Ja mulla on aina ollut jalkajarrullinen pyörä. Ymmärrettävästi pysähtyminen ja liikkeelle lähteminen oli aika vaikeaa ja ison osan matkasta talutinkin pyörää jalkakäytävällä. Nää ranskalaiset vielä luulee, ettei suomalaiset osaa pyöräillä!
Ja tää fillarihan on tyylikäskin!
31.8.
Se siis torstaina. Perjantaina käytiin jossain urheilu- ja ulkoiluvaatteitten alennusmyynissä, missä ei sinänsä tapahtunu mitään ihmeellistä, mutta lapsille oli matkaevääksi ranskalainen erikoisuus.
Tässä siis sulatejuustokuutioita, koska tietysti juustoa on saatava myös matkaevääksi, kun sitä muutenkin syödään niin paljon. Eikä mitä tahansa kuutioita, vaan makuina emmental, grillattu kana ja pitsa! Tavallisen sulatejuuston makuisia oli myös, mutta tämä vei voiton kummallisuudessa. Ja huomatkaa Tintti-kirja juustojen alla!
Illalla meidät oli kutsuttu syömään, minne luonnollisesti mentiin viinipullon kanssa, aloitettiin syöminen noin kello 10 (lapsille leffa pyörimään, että aikuiset saa syödä rauhassa) ja lähdettiin kotiin siinä puolen yön aikaan. Ja mikä talo meidän isännillä olikaan! Se oli valtava ja selvästi vaan vähän aikaa sitten remontoitu tyylikkääksi ja moderniksi ja ranskalaisella mittapuulla siellä oli tosi iso takapihakin. Ruokalajeja oli viis ja tietty alkuun jotain pikkunaposteltavaa. Kotona ei edes jouluna ole niin paljon ruokaa!
1.9.
Aamu alko käynnillä pankissa, koska en voi hankkia puhelinliittymää ilman ranskalaista pankkitiliä ja mieluiten siihen liittyvää korttia. Mikä logiikka? No, maassa maan tavalla, vai miten se menikään... Päiväruuan jälkeen lähdettiin mökkeilemään sinne Correncon en Vercors'ssiin.
Tässä näkyy sijainti, ihan Alppien kupeessa.
Ajeltiin sinne noin tunti kapeita ja mutkaisia vuoristoteitä aikalailla pystysuoran kallioseinämän ja rotkon välissä. Menomatkalla ei tosin paljon maisemista nautittu: satoi vettä ja oli sumuista. Minulla oli mökilläkin oma huone, ja huoneen yhteydessä myös oma vessa.
Meidän oli taas kutsuttu syömään, tällä kertaa ei ihan muuten vaan, vaan joku perheen äidin ystävä oli suorittanut jonkun tutkinnon ja täytti vuosiakin. Kuten kerroin, sää oli kamala ja kylmäkin; mittarissa oli 8 astetta, ja me grillattiin ulkona. Se oli aika ikävää ja painorajoitusten takia kaikki läpimät vaatteet ovat vielä Suomessa. Sain kuitenkin lainaksi joitain vaatteita, etten ihan jäädy, mutta ei se grillaus silti innostanut.
Mökissäkin oli kymä, joten nukuin kahdella peitolla ja päivävaatteissani, koska pyjama oli liian kylmä.
2.9.
Seuraavana päivänä sää oli onneksi huomattavasti parempi ja ainakin kymmenen astetta lämpimämpi. Käytiin ruokaostoksilla kylässä, missä minut esiteltiin kaikille kauppiaille, jotta voin ostaa perheen piikkiin, jos joskus olen yksin ostoksilla. Ostoksia kuulemma maksellaan noin kerran kuussa.
Tässä pikkukylän luultavasti tärkein rakennus: turistitoimisto, koulu ja kaupungintalo.
Kauppareissun jälkeen käytiin kävelyllä ja tässä vähän maisemaa kylältä.
Ja minähän se siellä hirmu tyylikkäissä mökkivaatteissa jylhissä maisemissa.
Pari kuvaa mökistä. Ei ihan vastannu mun kuvaa mökistä, missä on hädin tuskin sisävessaa. Tilaa oli ainakin yhtä paljon kuin varsinaisessa talossa ja mökissä oli erikseen huoneistot meille ja isovanhemmille. Mökin remontti on kuulemma ukin ikuisuusprojekti. Kuten kuvista näkyy nytkin on jotain meneillään, mutta koska viimeistely ei ole ukin mieleen, niin remontti ei oikein valmistu.
Tässä näkymää mökin takapihalta. Uhkaavat pilvet, mutta aurinko paistaa!
Kotimatkalla pysähdyttiin ottamaan kuvia henkeäsalpaavista maisemista. Parhaat maiseman oli tietenkin paikoissa, minne oli mahdoton pysähtyä, koska tie oli liian kapea, mutta kyllähän tämäkin menetelee.
Kuvia oli vaikea ottaa, koska kaikki oli niin isoa ja tie sen verran kapea, ettei päässyt kauas kuvaamaan, mutta kai tästä jonkin kuvan saa, että millaisessa paikassa sitä liikuttiin.
3.9.
Tänään oli ensimmäinen päivä, kun olin yksin kotona lasten kanssa. Ja pitkä päivä: kun koulu huomenna alkaa, vahdin lapsia koulun jälkeen, mutta tänään koko päivän, koska vanhemmat tietenkin on töissä. Eilen jännitti, että miten selviydyn ja ettei lapsille tule ihan tylsää ja pyysin vanhempia kirjoittamaan listan hyödyllisiä lauseita, joita tarvitsisin lasten kanssa.
Päivä meni kuitenkin tosi hyvin: lapset heräsi vasta yhdeksän jälkeen ja ennen päivän ruokaa molemmat viihdytti itse itseään ja sain rauhassa opiskella lauseitani. Ruuan jälkeen askarreltiin laskuvarjoja leluille, soiteltiin vähän trumpettia ja katsottiin Tinttiä. Lapset käyttäytyi tosi siivosti ja totteli, kun pyysin apua pöydän kattamisessa. Ehkä olen vielä sen verran vieras, etteivät uskalla käyttäytyä niin tuhmasti. Vanhempien läsnäollessa käytös on kyllä villilmpää, että sitä uhmaa odotellessa.
Täytyy kyllä sanoa, että hyvä että tulin tänne jo viikko sitten, koska ainakin omasta mielestäni ymmärrän ja puhun paljon enemmän nyt kuin viikko sitten. Jos olisin heti joutunut lapsia vahtimaan, kommunikointi olisi ollut tosi paljon vaikeampaa. Perheen äiti myös sanoi muutama päivä sitten olevansa erittäin vaikuttunut sanavarastostani etenkin kaikkeen politiikkaan ja byrokratiaan liittyen. No, huomaa kyllä mitä on viimeksi koulussa opeteltu. Ne yksinkertaisemmat sanat onkin sitten päässyt unohtumaan. Aloitin tänään tekemään itselleni sellaista pikkusanastoa juuri noista helpommista sanoista, mitkä on varmasti koulussa käyty, mutta koska käyttöä eikä kertausta ole ollut, ne ovat unohtuneet. Täydentelen sitä aina kun tulee joukkoon sopivia sanoja mieleen.
Huomenna sitten tosiaan alkaa lapsilla koulu, ainoa aamu minulle kun pitää herätä niin aikaisin: minut pitää esitellä muutamalle opettajalle, jotta he uskaltavat sitten päästää lapset koulun jälkeen minun matkaan.
Bisous,
Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti