Tu veux du rhum?

Niin sitä on jo vierähtänyt kaksi viikkoa Ranskassa. Perjantaina kävin katsomassa rautaiteasemaa (ei ole kaukana kotoa) ja ostin muutaman kortin ja postimerkkejä ja muutama kortti sinne Suomeen päin on jo tulossa.

Lauantaina postiluukusta kolahti uuden ranskalaisen pankkikortin PIN ja kävinkin sitten heti samana päivänä hakemassa korttini pankista.

Lauantain oli myös "Forum des associations", eli tilaisuus, jossa esiteltiin alueen harrastusmahdollisuuksia. Mulle on tosin harrastaminen täällä aika vaikeeta, koska suurin osa toiminnasta on iltaisin, jolloin olen vahtimassa, että lapset tekee kotiläksynsä, mutta katsellaan jos sitä jonnekkin pääsisi.

Harrastusten katsastamisen jälkeen suunnattiin Lyoniin päin, missä vietettiin perheen äidin tädin syntymäpäiviä. Siellä murtui myytti siitä, että ranskalaiset juovat vain sivistyneesti viiniä. Tarjolla oli alkumalja: samppanjapohjainen vadelmabooli vodkalla höystettynä, viiniä ruuan kanssa, samppanjaa jälkiruuan kanssa ja kaiken syömisen jälkeen valikoima erilaisia rommeja. Kyllä noista juomista jo sivistyneempikin pää juopuu. ja muutamat synttärivieraat olivatkin aika hyvässä kunnossa kun vihdoin lopetettiin syöminen (istuttiin pyödässä puoli kahdesta puoli kuuteen!).

Automatkalla poispäin perheen äiti ja isä kyllä kommentoivat, että muutamat olivat liian humalassa. Omasta juomisestani en ole onneksi saanut mitään kommentteja, eikä siihen varsinaista syytä ole ollutkaan: olen ihan sivistyneesti juonut ruuan kanssa muutaman lasin viiniä, mutta kun perheen äiti juo tuskin ollenkaan, niin itselle tulee sellainen olo, ettei se välttämättä katso edes sivistynyttä viininlitkimistä hyvällä, vaikka mitään sanomista ei tosiaan ole tullutkaan. Ehkä kuitenkin voin jatkaa nykyistä linjaani.

Rommeihin palatakseni, niitä tosiaan oli paljon. Siinä missä muilla ranskalaisilla on vähintään kymmenen erilaistaa viinipulloa odottamassa oikeaa tilaisuutta, synttäreiden järjestäjien perheellä on rommeja. Suku kuulemma tulee La Réunion-saarelta, joka sijaitsee Madagascarin vieressä ja kuuluu Ranskalle. Siellä rommilla on ilmeisesti samanlainen asema kuin viinillä Manner-Ranskassa ja siitä siis tämä rommien määrä.

Kuva ja teksti on pientä, mutta Mauritiuksesta vähän vasemmalle oleva saari on Réunion.

Synttäreiden jälkeen istuminen jatkui: ajettiin vielä yöksi Corrençoniin. Olin synttäreistä ihan puhki: vieraan kielen kuunteleminen ja ymmärtäminen on jo sinänsä väsyttävää joka päivä, mutta kun puhujia oli niin paljon ja kuulemiseenkin piti keskittyä, niin olin paljon normaalia päivää väsyneempi. Ja tietenkin pelkkä istuskelu väsyttää: keskustelujen ymmärtäminen on vaikeaa ja osallistuminen vielä vaikeampaa, kun ihmiset eivät erityisesti puhu minulle selvästi artikuloiden. Aluksi olin ihan tyytyväinen vain seuraamaan ja rauhassa tutustumaan uuden kulttuurin tapoihin, mutta nyt kun ne ovat jo aika tutut, olisi kiva myös osallistua, mutta kielitaito on vielä sille esteenä.

Sunnuntai oli kaunis päivä Corrençonissa: aurinko paistoi ja lämpötilakin nousi yli kahteenkymmeneen jäätävän viime viikonlopun jälkeen, joten ruokaostosten jälkeen käytiin katsomassa pientä jäätikköä: ikijäätä luolassa, mitä ei oikeastaan päässyt katsomaan, koska luola oli liian vaarallisena suljettu, mutta kylmyyden kyllä tunsi.

Evästeltiin kauniissa maisemissa.

Tänään ennen lasten hakemista koulusta olisi tarkoitus mennä ilmoittamaan vanhempi trumpettitunneille. Sitä ennen olen ehtinyt nauttia puolet Suomen hintoja halvemmista vahaliuskoista ja kauniista ilmasta joen rannalla Coco Chanelista lukien.

Bisous,

Henna