Le weekend toute seule

Taas on vierähtänyt viikko Ranskassa. Tällä viikolla etsin harrastusta itselleni täksi vuodeksi. Keskiviikkona kokeilin joogaa, koska Suomessa olin löytänyt siitä itselleni harrasuksen, josta tykkäsin, niin olisi ollut kiva jatkaa täällä. Keskiviikkona sitten flunssasta juuri selviytyneenä menin innoissani joogaan ja sain kyllä pettyä pahemman kerran! Me ei tehty siellä yhtään mitään, maattiin vaan (kylmällä) lattialla koko ajan, eikä tehty edes aurinkotervehdyksiä, mikä on aikalailla kaiken joogan perusta, joten mielestäni se ei ollut edes oikeasti mitään joogaa. Perjaintaina sain jakaa mielipiteeni erään perheen äidin työkaverin kanssa, minne meidät oli kutsuttu aperatiiville: kävin oikein kunnon keskustelun joogasta! Valehtelematta voin väittää, että ainakin ranskan puhumisessa olen ottanut valtavia editysaskelia sitten saapumisen.

Koska jooga oli täällä ihan tyhmää, niin olisi varasuunnitelman paikka. Kuntonyrkkeilyä olin myös harrastanut Suomessa ja tykkäsinkin siitä, joten nyrkkeily oli seuraava, mitä etsin ja ihan lupaavalta vaikuttaa. Kolme kertaa saa ilmaiseksi kokeilla, joten käyn varmaan testailemassa muutamaa eri tuntia, että mikä tuntuisi omalta. Se näissä vaan on vikana, että kaikki harrastukset ovat vain kerran viikossa. Joogatessa totuin käymään 2-3 kertaa viikossa, joten tuo kerta viikkoon ei tunnu paljon miltään, mutta on sekin parempi, kuin mitä tähän mennessä olen tehnyt (en yhtään mitään siis). Mutta nyrkkeilyä siis ensi viikolla testailemaan.

Tällä viikolla innostuin ensimmäistä kertaa täällä tekemään oikeasti jotain ruokaa, enkä vain syömään  jääkaapista löytyviä tähteitä tai makanonia. Pakastimesta lohta ja netistä äkkiä joku suht helppo ohje ja voilà!

 Kala on kumman väristä, koska päällä on herkkumarinadi!

Useimmiten täällä ruuan teko kuitenkin tuottaa vähän ongelmia, koska jääkaappi ja muutkin kaapit ovat täynnä kaikkia ranskalaisia raaka-aineita, joita en tunne ja lisäksi osaan tehdä vain suomalaista ruokaa, eikä täältä siihen tietenkään löydy raaka-aineita. Esimerkiksi jauhenlihaa en ole saapumisen jälkeen nähnyt, eikä ruuan kanssa oikein ole mitään kastikkeita: perunat syödään oliiviöljyssä, riisi ehkä voilla, mutta usein ihan ilman mitään, samoin makaroni. Joskus ollaan myös lämmitetty tomaattikastiketta suoraan purkista, mutta itsetehtyä kastiketta ei ole ollut kertaakaan. Ruokakomeron pahin puute on kuitenkin se, että ainoa mauste on suola ja niitä sitten onkin montaa erilaista, mutta että edes pippuria ei ole. On ihan mahdotonta tehdä mitään hyvää ilman mausteita. Seuraavalla kerralla, kun pääsen kauppaan mukaan, aion kyllä pyytä ainakin niitä mausteita, ehkä jotain muutakin: olen luvannut leipoa perheelle ainakin pullia ja karjalanpiirakoita. Saa nähdä miten ruisjauhon metsästys onnistuu, vai jääkö karjalanpiirakat tekemättä...

Olin pyytänyt perheeltä, että voisin jäädä viikonlopuksi yksin kotiin, muut ovat menossa Corrençoniin. Vapaa-aika ei ole tähän mennessä eronnut työajasta paljoakaan: olen viettänyt senkin lasten kanssa, joten kaipasin lapsivapaata. Noh, lauantaina kello kolme olin edelleen lasten kanssa, oltiin ruokkimassa sorsia, jotta pakkaaminen sujuisi vanhemmilta nopeammin.

Minun mielestäni lähtemisessä oli vähän hidastelun makuakin: en ole selkeästi vielä ansainnut täyttä luottoa, joten perhe jätti minut yksin kotiin aika varauksella, tosin, tämähän tietty oli vasta ensimmäinen kerta kun olin yksin kotona. Koska nyt ei käynyt mitään kamalaa, niin ehkä ensi kerralla he lähtevät ilman minua vähän luottavaisemmin mielin. Kovasti vannotettiin, etten sitten pidä mitään bileitä ja myöhään illalla ei kannata olla ulkona yksin jne.

Joten kun perhe sitten lähti, lähdin itse käymään pyörällä Carrefourissa ostamassa tarpeet rentouttavaan iltaan: tortillasipsejä, guacamole, kylpysuolaa ja kasvonaamio. Perheeltä oli (näin kuulin tänään) unohtunut mökin avaimet kotiin, ja he joutuivat hetken päästä palaamaan niitä hakemaan, ja sillä välin olin sopivasti ehtinyt jo lähteä polkemaan. Näin kyllä, että auto oli taas talon edessä (kotikatu kulkee sillan alta ja olin juuri päässyt kiertämään sillalle eli ei tultu edes toisiamme vastaan). En kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi selitellä viattomia menemisiäni, enkä olisi varmaan ehtinytkään takaisin, ennen kuin perhe oli taas menossa, joten jatkoin matkaani kauppaan. Jos vanhemmat olivat olleet huolissaan alunperin lähtiessään, niin olivat varmaan ihan kauhuissaan, kun olin heti paikalla lähtenyt kotoa, kun he olivat lähteneet.

Kaikista mahdollisista epäilyistä huolimatta vietin rauhallisen koti-illan kuuman

kylvyn, The Notebookin ja sipsien parissa.

Kylvyn osalta rentoutuminen tosin ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan: käytin kaiken lämpimän veden kylpyyn ja sen jälkeen kun vielä pesin hiukset suihkun kanssa, suihkusta tulikin vain kylmää vettä! No, virkistyinpähän leffaa varten, etten ihan kesken kaiken nukahtanut.

Tänään minut oli kutsuttu lounaalle ihan yksin. Forum des associationissa olin käynyt juttelemassa paikallisen AFS:n kojulla ja vaihtanut numeroita USA:sta palanneen paikallisen pojan, Louisin kanssa ja hänen isälleen (oli siis myös kertomassa AFS:n toiminnasta) annettiin sitten lankanumero tänne meille. Kun ranskalainen numeroni sitten alkoi tällä viikolla vihdoin toimia, läheteltiin muutama viesti ja sovittiin, että nähdään sunnuntaina. Hänen isänsä sitten soitti lauantaina ja pyysi minua tulemaan lounaalle ja tietenkin suostuin.

Se meni kaikkiaan yllättävän hyvin. Tietenkin koska olin kutsuvieras, juteltiin aika paljon minusta ja muutenkin itselle tutuista asioista, joten minun oli tietenkin paljon helpompi osallistua, kuin yleensä, kun vieraiden kanssa tai vieraina ollessa puheenaiheet on työ, lasten koulu ja politiikka. Ruoan jälkeen leivottiin Louisin pikkusiskon kanssa ja sen jälkeen käytiin Lousin kanssa jääteellä ja palattiin niille nauttimaan leipomuksista ja katsomaan joku elokuva, mistä en ymmärtänyt kovin paljon, mutta oli joka tapauksessa kiva viettää päivää vaihteeksi omanikäisessä seurassa, kun tähän mennessä tapaamani ihmiset ovat olleet joko alle 10 tai yli 30 vuotta, eli ei oikein mitään kaveriainesta. 

Ja tässä vielä pyörä, jolla ajelin paljon tänään. Sain tämän jo muutama viikko sitten

sen liian ison ja miesten mallisen tilalle, jo alkoi pyöräily sujua paremmin!

Bisous,

Henna

P.S. Niille jotka pohtivat, että mikä ihmeen AFS:

AFS on kansainvälinen rahallista hyötyä tavoitelematon vaihtarijärjestö, jossa olin 

vapaaehtoisena vaihtarin yhteyshenkilönä n. vuoden ennen tänne tuloa, sen takia

halusin käydä järjestön kojulla juttelemassa Forum des associationissa.