Moikka vaan taas kaikille lukijoille! Mitäköhän sitä taas on viime päivityskerran jälkeen ehtinyt tehdä?
Keskiviikkoiltana nautin siitä, ettei ole lapsia ja lähdin jo aikaisin Valenceen ja näin yhden kaverin ennen (oletettua) Cham'siin menemistä. Hän oli oikein panostanut ruokaan ja lämmitti meille uunissa pitsan, mutta ei pidä valittaa, pitsa oli ihan hyvää ja sain tosiaan olla ajoissa liikenteessä, kun ei tarvinut vahtia lapsia. Ruuan jälkeen oli tarkoitus jatkaa Cham'siin, mutta siellä ei näyttänykään olevan menossa tavanomainen kielikahvilailta: ketään tuttuja ei näkynyt. Sen sijaan tavattiinkin kaverini kaveri ja hänen kaverinsa (voisinko selittää yhtään epäselvemmin?) jossakin Irish Pubissa. Se oli aika huvittavaa: meitä oli siellä minä (suomalainen), ranskalainen, amerikkalainen ja kaksi brittiä ja irlantilaisessa baarissa tosiaan istuttiin iltaa. Oli mukavaa, vaikka ei Cham'siin tällä kertaa päästykään.
Paluumatkalla kotiin tosin ajoin vahingossa moottoritielle, missä oli tietulli! Minulla oli auto kaverini luona ihan eri puolella Valencea parkissa kuin yleensä, joten navigaattorini tuli sitten siihen tulokseen, että on kannattavampaa ajaa moottoritietä. Ja kun tosiaan olin ekaa kertaa kaverillani, tarvitsin navigaattoria päästäkseni taas tutuille teille, mutta en sitten päässytkään. Kun huomasin tietulliautomaatin, en enää pystynyt kääntymään takaisin päin. Olin ensin ihan paniikissa, että jos en osaakaan käyttää niitä laitteita ja jos se sitten maksaa ihan kamalasti ja minulla ei ole tarpeeksi kolikoita (mikä oli kyllä turha huoli, sillä setelit ja korttikin kelpaavat). Mutta laitetta olikin ihan helppo käyttää, eikä seikkailuni moottoritiellä maksanutkaan enempää kuin 70 senttiä, joten hätä ei ollutkaan niin suuri. Yritän kuitenkin jatkossa silti välttää tietulleja ja moottoriteitä ja tarkistan jatkossa navigaattorin valitseman reitin etukäteen, enkä vaan sokeasti aja, mihin se käskee.
Torstaina kävin ekaa kertaa kampaajalla täällä, lyhyet hiukseni olivat ehtineet jo aika hyvin kasvaa ulos mallistaan täällä oloaikana. Paikan valitsin ihan sillä perusteella, että alle 20-vuotiaat saivat 20% alennusta, enkä joutunut pettymään. Ensin vähän säikähdin, kun suurin osa henkilökunnasta näytti olevan opiskelijoita, että mitähän tästäkin tulee, mutta loppujen lopuksi opiskelija ainoastaan pesi hiukseni ja ainoa valmis kampaaja leikkasi hiukseni. Muutenkin olin vähän jännittänyt Ranskassa kampaajalla käyntiä, että jos en osaisikaan selittää, mitä haluan, mutta fiksuna tyttönä olin ladannut kännykkääni pari kuvaa ja vältyin siten selittämiseltä ja sen mahdollisesti aiheuttamilta väärinymmärryksiltä. Kampaajakin oli tyytyväinen osatessaan käsitellä suomalaisia hiuksia.
Mitään varsinaisia ennen - jälkeen-kuvia ei tullut otettua, mutta tässä nyt viimeisin ennen kampaajaa otettu kuva ja sitten heti kampaajan jälkeen.
Talvivaatemetsästyskin tuotti vihdoin tulosta: kävin perjantaina Valencen Decathlonissa ja sieltä löytyi 25 eurolla toppahousut ja rukkasetkin tarttui mukaan, muuten kun kaikki hanskat on helposti kastuvia lapasia. Ja toppahousut on tosiaan lasten osastolta, 14-vuotiaille. Lasten vaatteet oli halvempia kuin naisten, ja jos ne kerran hyvin mahtuu päälle, niin mikäs siinä. Kenkiä ei vieläkään ole, Decathlonissa oli kyllä viidellätoista eurolla maailman rumimmat talvikengät, mutta minä vielä haaveilen jostain kauniimmista, Tournonin kenkäkaupoista en ole vielä talvikenkiä etsinyt. Ensi viikolla joku päivä voisi niissä käydä ja jos ei vaan löydy, niin ehkä sitten tyydyn rumiin ja halpoihin. Niissä kuitenkin oli kunnon vuori ja ne ovat varmasti vedenpitävät: pintamateriaali on samaa kuin kumisaappaissa
Perjantaina lapset palasivat kotiin, itse asiassa kävin itse heidät hakemassa tuolla Decathlon-reissulla, kauppa ja isovanhemmat kun sattuvat molemmat olemaan Valencessa. Kokkailin taas suomalaista ruokaa, minestronekeittoa ihan näyttääkseni, että Suomessa keitto voi olla pääruoka, kun täällä Ranskassa se on lähinnä alkuruoka. Keitot tosin ovatkin erilaisia: yleensä jotain vihannessosekeittoa, joskus joukossa voi olla makaronia, mutta eihän sellaisesta tosiaan välttämättä nälkä lähde. Olin vähän huolissani, miten tämä maistuu lapsille, sillä toinen ei tykkää tomaateista ja kummatkaan eivät tykkää pakastevihanneksista, mutta hyvin kuulemma teki kauppansa. Itse en tosin ollut näkemässä, koska minulla on perjantaisin ruoka-aikaan nyrkkeilyä.
Lauantaina Auri tuli sitten käymään meillä. Alku meni vähän säädöksi, koska Auri myöhästy junasta ja täältä mun tuppukylästä ei kulje mitenkään liikaa julkisia, mutta saatiin sitten sumplittua kulkemiset, Auri ei vaan päässyt viemään tavaroitaan meille. Ensimmäisessä paikassa, minne mentiin, se ei kuitenkaan haitannut. Käytiin kenkämuseossa ja siellä lipunmyyjä tarjoutui ottamaan laukun tiskin taakse säilöön.
Kenkämuseo oli kiva ja mielenkiintonen paikka, ihan oikeanlainen museo kahdelle tytölle. Esillä oli kenkien historiaa ja miten kenkiä tehdään ja myös monien tunnettujen suunnittelijoiden kenkiä, esimerkiksi Dioria, mutta myös monia merkkejä, mitä me tuolta kaukaa pohjolasta tulleet ei ollenkaan tunnettu. Paikallisten suunnittelijoiden kenkiä oli myös esillä: erityisesti 1900-luvulla Romans oli oikea design-kenkien Mekka, mutta kiinalaiset halpakengät on 2000-luvulla ajanut monta yritystä konkurssiin, mutta kyllä sieltä edelleen kenkäkaupoja löytyy.
Kenkiä menneiltä vuosisadoilta ja idästä.
Mahdottomia kenkiä ja Titanicissa käytettyjä kenkiä.
Kenkämuseon jälkeen suunnattiin shoppailemaan Marques Avenuelle, mutta saatiin vähän pettyä: kaupat oli kalliita merkkivaatekauppoja ja suurin osa suunnattu lapsille tai yli 30-vuotiaille, joten ei oikein löydetty mitään. Melkein löysin talvikengät, mutta hinta oli liian kova. Paluumatkalla käytiin vähän kävelemässä Valencessa: meillä oli siellä aika pitkä vaihto ja innostuttiin ostamaan Suisse, sveitsiläinen, koska perheeni oli sanonut, että Romansista kannattaisi ostaa sellainen, mutta ei siellä tullut mieleen. Perheeni kertoi, että nimi tulee paavia vartioivasta sveitsiläiskaartista ja juuri Romansista tällainen leivos olisi kannatanut ostaa, sillä paavi asui siellä joskus kauan ennen Vatikaaniin asettumista. Omasta sveitsiläisestä en tajunnut ottaa kuvaa, ennen kuin oltiin syöty sitä, mutta vieressä muutama samannäköinen.
Illalla päästiin syömään crêppejä: perheeni oli luvannut tehdä niitä iltapalaksi ja niitä myös saatiin. Oli huippuhyviä! Crêppien jälkeen vietettiin tyttöjen leffailtaa sipseistä, limsasta, karkeista, sveitsiläisestä ja erityisesti leffasta nauttien: siitä ei kyllä vähäpukeisia miehiä puuttunut! Leffavalinta oli siis Magic Mike, perheeni vielä ehdotti, että voitaisiin katsoa se olohuoneessa, mutta eihän sellaista elokuvaa kehtaa katsoa niiden nähden! Oltiin kyllä tyytyväisiä valintaan. Leffan jälkeen vähän vielä lörpöteltiin, mutta huomenna kuitenkin oli suht aikainen herätys, joten ei koko yötä viitsinyt valvoa.
Tänään oli Armistice, eli juhlittiin ensimmäisen maailmansodan loppumista, ja täällä kyllä muisteltiin toistakin maailmansotaa. Meillä täällä Tain l'Hermitagessa oli sellainen kulkue, mitä mentiin katsomaan, ja jonka mukana käveltiin muistomerkille, missä sitten pidettiin jotain puheita ja laskettiin kukkia.
Kulkueväki kaupungintalon pihalla valmistautumassa lähtöön.
Muistomerkillä
Kun oltiin kulkue ja muut katsottu, mentiin Tounoniin kävelemään ja sieltähän se sama kulkue tuli ja lähdettiin uudestaan sen mukaan. Tällä kertaa päädyttiin hautausmaalle, missä myös oli maailmansotien muistomerkki.
Torvisoittokuntalaisia ja vapaapalokuntalaisia Tournonin kulkueessa
Hautausmaalla oli vieläkin paljon kukkia pyhäinpäivän jäljiltä.
Täällä Tainissa on tällä viikolla jo päästy ihan joulutunnelmiin: jouluvalot on ripustettu. Ne pitää kuulemma laittaa aikaisin, koska tällaisella pienellä kylällä ei ole varaa ostaa valoja, joten ne pitää joka vuosi vuokrata, eikä niitä saa, jos on liian myöhään vuokraamassa, eikä niille sitten oikein ole mitään säilytyspaikkaa, joten ne pitää heti ripustaa.
Ja täällä tosiaan panostetaan jouluvaloihin verrattuna vaikka Lahteen: siellä ainoastaan Aleksanterinkadulla on jouluvalot, kun taas täällä huomattavasti useammalla ja pienemmälläkin kadulla on valot. Tässä nyt vain yhdestä kadunpätkästä kuva. Tournonin ja Tainin väliseltä kävelysillaltakin jouluvalot löytyy.
Lopuksi hieman parkkeerausta ranskalaiseen tapaan. Ensimmäisessä kuvassa Valencesta rautatieaseman edustalta autot parkkeerattu liikenteenjakajan päälle. Se on kivetty, mutta ei korotettu, joten asemalta jotakuta odottavat useinkin parkkeeraavat siihen, yleensä siinä ei kuitenkaan ole kuin yksi auto kerrallaan, mutta tällä kertaa tosiaan kolme. Ja huomatkaa hätävilkut, kun niitä käyttää, voi pysäyttää mihin vain!
Kahdessa muussa kuvassa eräs auto, mikä on usein parkkeerattu tähän samaan paikkaan ihan kotini lähelle. Peilin ja seinän välillä on vain senttejä ja perä taitaa tällä kertaa osua seinään!
Bisous,
Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti