Keskiviikkona pääsin siis aivan normaalisti ajelemaan lapsia harrastuksiinsa lumettomilla teillä. Keskiviikko oli normaalia rankempi, lapset pelleilivät koko päivän ja välissä minullakin oli hauskaa, mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja pitää alkaa hoitaa normaaleja arkirutiineja, niin kuin syödä. On niitä pahempiakin keskiviikkoja nähty, tällä kertaa ei kitisty, eivätkä lapset tahallaan olleet vaikeita tai ärsyttäviä ja heillä varmasti oli koko päivän tosi hauskaa, mutta itse aloin jo väsyä.
Tämä olisi varmaan sopiva väli kirjoittaakin Thibaud'n asennemuutoksesta. Ennen joulua tappelimme joka kerta judon jälkeen suihkussa tai kylvyssä käymisestä ja hän sulkeutui aina koulun jälkeen omaan huoneeseensa, vaikka joka kerta koulun jälkeen syödään välipala ja tehdään läksyt ja sen jälkeen on aikaa vaikka sitten sulkeutua omaan huoneeseensa. Ja läksyjä tehdessä sain joka päivä huomauttaa käsialasta: en saanut tarkistettua tehtäviä ollenkaan, sillä en saanut tekstistä mitään selvää. Joulun jälkeen hän on alkanut omatoimisesti kirjoittaa uudestaan huomatessaan, että nyt tuli tosi huonoa käsialaa, hän ryntää usein koulun jälkeen jopa kattamaan pöydän, ennen kuin pääsemme Elisen kanssa yläkertaan ja suihkuunkin mennään nykyään ilman tappelua, vaikkakaan ei ilman käskemistä. Joten keskiviikkokin, vaikka väsyttävä olikin, ei ollut niin paha kuin aikaisemmin, eikä niin paha kuin se olisi voinut olla. Kai tätä muutosta voi jo alkaa pitää aika pysyvänä, Suomesta paluustani on kuitenkin jo yli kolme viikkoa. Toivottavasti tämä jatkuu näin, arki on sujunut paljon mukavammin!
Keskiviikkona innostuin oikein leipomaan tiikerikakun, mikä ei kyllä mennyt ihan niin kuin piti. Kakkuhan tehdään yleensä pyöreään, korkeaan kakkuvuokaan, jossa on reikä keskellä. Täältä ei rei'ällistä löytynyt, joten tyydyin pyöreään ja korkeaan, mikä oli virhe. Kakku ei meinannut kypsyä ollenkaan ja pidinkin sitä uunissa tuplasti ohjeessa mainitun ajan. Se oli sen jälkeen keskeltäkin kypsä, mutta reunoiltaan vähän palanut, eli suurimmaksi osaksi syötävä. Lisäksi kun se paistui alkuun vain reunoilta ja vasta myöhemmin keskeltä, kakku kohosi keskeltä tosi paljon, eikä sitä saanut käännettyä ylösalaisin tarjolle, niin kuin olisi pitänyt, mutta pikkuvikoja! Kakun asettelun jälkeen kävin Cham'sissa niin kuin tavallisesti, siellä oli aika hiljainen ilta.
Yllättävää kyllä, käänsin kakun myöhemmin samoin päin kuin se oli ollut vuoassa..
Torstaina juna oli ajoissa, mutta bussi oli niin täynnä etten mahtunut siihen ja jouduin odottamaan seuraavaa. Noh, ehdin joka tapauksessa ajoissa kouluun, mikä oli pääasia. Meillä oli taas joku sijainen ja niin kuin yleensä, käytettiin alkuun paljon aikaa itsemme esittelyyn ja vähemmän itse asiaan. Tällä kertaa oli kuitenkin tosi mukava sijainen. Tai no, mä kyllä oon täällä ollut aika usein sitä mieltä, että meidän sijaiset on olleet varsinaista opettajaa parempia, vaikka ei sekään mitenkään huono varsinaisesti ole.
Kuten alkuun mainitsinkin, torstaina lämpötila oli koko päivän pakkasen puolella ja Valencen keskustassa, linja-autopysäkkien luono oleva iso suihkulähde (laite siis, jossa on virtaavaa vettä) oli jäätynyt! Perjantaina näin jonkun vielä kävelevän siinä.
Ja torstaina, kun olin kotimatkalla bussissa, näin Jari-Matti Latvalan auton! Monte Carlon rallia ajeltiin siis tässä lähistöllä ja torstai-iltana ne olivat esillä Valencessa. Perhe meni niitä sinne katsomaan, itse menin pitkästä aikaa illalla salsaan. Sain kyydin Gregiltä, samalta tyypilta, kuin viimeksikin, kun kotoa asti pääsin kyydillä: hän asuu myös Tainissa. Salsassa oli kivaa ja ihanan kuuma; nyt kun ulkona on ollut erityisen kylmä, meidän talo on myös ollut jäätävä. Lapset vielä saivat tietokoneen, sellaisen vanhan pöytäkoneen vain, mutta se sattuu sijaitsemaan huoneessa, jossa ei ole lämmitystä. Torstaina jouduinkin siellä viettämään aika, sillä lapset ovat tietenkin innoissaan pelailemassa koko ajan, itse en haluaisi työhuoneeseen astuakaan!
Tässä siis Jari-Matti Latvalan auto perheen isän kuvaamana samana iltana kuin itse näin sen ajelemassa Valencessa.
Perjantaina menin päivällä Joannalle leipomaan. Isabel tuli myös ja tehtiin jotain saksalaisia suklaakroisantteja. Ja nyt joku sanoo, että kroissantithan on ranskalaisia, mutta tämä oli oikeasti joku saksalainen versio, ja sana croissant viittaa enimmäkseen muotoon. Joanna teki myös tosi hyvää aasialaista ruokaa, jota aion tehdä itsekin, jos perhe vain suostuu ostamaan tarvikkeet: siinä oli paljon vihanneksia, joiden sesonki ei ole nyt, joten en sitten tiedä.. Täällä ollaan niin kamalan tarkkoja, että syödään vain sesongissa olevia vihanneksi, mikä sinänsä on ihan hyvä, mutta kun nyt ei ole mikään sesonki, joten ei voi syödä mitään!
Tässä suklaakroisanttimme.
Sopiipahan paremmin kaikkien muitten kolhittujen autojen joukkoon..
Nyrkkeilyn jälkeen meillä oli taas Galette des rois'ta! Perjantaisin ja maanantaisin kun käy suurimmaksi osaksi eri porukkaa, niin pitihän kaikille kakkua kuitenkin tarjota. Jäin tietenkin taas syömään sitä, Suomesta kun sitä ei varmasti saa! Juttelin siinä joidenkin kanssa, mukaan lukien yhden suunnilleen ikäiseni tytön kanssa. Yleensä kun lähdetään vaan kotiin, eikä oikein jutella kenenkään kanssa, niin oli kiva, että kerrankin oli tällainen tilaisuus. Vaihdettiin tämän Julian kanssa numeroita ja nähdään varmaan ensi viikolla. Ranskalainen kaveri ja sitä kautta mahdollisuus saada enemmänkin ranskalaisia kavereita käy minulle paremmin kuin hyvin!
Lauantaina lähdin perheen mukaan mökille, sillä halusin päästä laskettelemaan viikonloppuna. Mökki oli jäätävä, kun pääsimme sinne: noin 11 astetta, paitsi minun huoneessani oli 9 astetta! Kaiken lisäksi lasten ukki oli ollut mökillä jo aikaisemmin, miksi hän ei ollut laittanut lämmitystä päälle meidän puolellemme, vaan lämmittänyt ainoastaan omaa puoltaan mökistä? Nukkumaanmenoaikaan mennessä huoneeni lämpötila oli noussut jo kuuteentoista asteeseen, joten pystyin kuitenkin nukkumaan siellä, erityisen lämpimästi pukeutuneena ja kahden peiton alla, mutta kuitenkin!
Lauantaina oltiin niin myöhään perillä, ettei kannattanut enää lähteä mäkeen, mutta sunnuntaina lähdettiin, vaikka sää ei ollutkaan mikään paras mahdollinen: oli aika tuulista ja rinteessä satoi lunta tai melkein räntää. Olin kuitenkin tullut mökille nimenomaan laskettelemaan, joten olin päättänyt mennä. Liputkin maksovatkin sään takia vain puolet normaalista hinnasta. Ilo halvasta laskettelusta meinasi loppua lyhyeen: kaaduin aika pahasti heti ensimmäisen laskun aikana. Olin vielä yksin, sillä perheen äiti Nathalie oli lähtenyt hakemaan lapsia laskettelutunnilta ja rinteessä ei tosiaan ollut juuri ketään sään takia. Luulin aluksi, että nyt kävi tosi pahasti, sillä en tiennyt, että suksien kuuluu turvallisuussyistä irrota aika helposti, joten kuulin siitä johtuvan napsahtavan äänen samaan aikaan, kuin jalassani tuntui kaikkein pahimmalta. Kipu kuitenkin laantui aika nopeasti ja huomasin aika pian, että toinen suksi oli irronut. Suksi takaisin jalkaan ja jatkamaan laskettelua!
Loppu laskettelu meni hyvin, kaaduin vain kerran takapuolelleni sen jälkeen, mikä on paljon harmittomampi suunta kaatua, kuin naamalleen, polvet kun taipuvat taaksepäin. Emme kuitenkaan olleet rinteessä kuin reilut kaksi tuntia, sillä tuuli navakoitui ja sai lumisateen tuntumaan pieniltä kiviltä.
Päivän edetessä jalka tuli kipeämmäksi ja erityisesti paluumatka ahtaasti lasten välissä istuen ei tehnyt ollenkaan hyvää sille ja kotiin saavuttuamme minulla oli jo vaikeuksia kiivetä portaita. Tänään se on taas vähän parempi, en kyllä tiedä menenkö nyrkkeilyyn tänään, se kun ei ole ihan perusnyrkkeilyä, vaan siinä potkitaa myös paljon ja toisinaan tehdään lihaskuntoliikkeitäkin. Se on ainakin varmaa, etten pysty pyöräilemään sinne, niin kuin yleensä, mutta ehkä menen autolla treenaamaan yläkroppaa ja oikeaa jalkaa. Mitään vakavaa tuossa vasemmassa jalassa ei kuitenkaan varmasti ole, sillä siinä ei näy mitään (alempana sääressä on kyllä mustelma monosta), eikä se ole ollenkaan turvonnut ja voin laskea painoa sille, että eiköhän se ohi mene.
Kotona odotti kiva yllätys kun illalla päästiin sinne: mun kattoikkuna oli taas vuotanu ja lattialla oli jo ihan hyvä lätäkkö, vaikka toi isä olikin siihen ikkunaan laittanu lisää tiivisteitä. Mutta se vuotikin nyt eri kohdasta kuin aikaisemmin. Ei me sitten enää illalla tehty sille ikkunalla sen kummempia, kunhan kuivattiin lätäkkö ja vuotokohta. Tämän viikon aikana tiivistetään ikkunaa sitten entisestään.
Bisous,
Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti