Mes trucks

Ensimmäinen kokonainen arkiviikko Ranskassa joulun jälkeen on ohi ja toinen pyörähtänyt mukavasti käyntiin lumisateen ja sitä seuraavan kaaoksen merkeissä. Mutta eipä mennä asioiden edelle, tässä on ehtinyt tapahtua monenlaista ennen lumisadetta!

Viimeksi jo meinasin, mutta sitten unohdin kirjottaa viimeaikoina Ranskaa puhuttaneesta uutisesta: Gerard Depardieu on nykyään venäläinen. En tiedä, onko tämä Suomessa ylittänyt uutiskynnystä, Venäjä on kuitenkin siinä vieressä ja Putin on tehnyt tästä aika show'n. Hän siis pikavauhtia myönsi Depardieulle Venäjän passin ja antoi hänelle talonkin Venäjältä. Tämä lähti siitä, että Depardieu halusi vaihtaa kansallisuutta, sillä suurituloisena hän joutui maksamaan veroja yli 80%, eikä luonnollisesti ollut kovin tyytyväinen. Suurin osa rikkaista ranskalaisista on kuulemma muuttanut Sveitsiin ja Belgiaan ja hankkinut kyseisen maan kansalaisuuden, mitä en noilla veroprosenteilla kyllä yhtään ihmettele. Depardieu on Venäjällä kuulemma oikein pidetty näyttelijä, mutta eivät kaikki Venäläiset silti ole tyytyväisiä presidenttinsä toimintaan. Ranskan kurssillani oleva venäläinen kertoi, että tempauksellaan Putin halusi kiinnittää huomiota Venäjän ja Euroopan välisiin suhteisiin ja erityisesti kulkemiseen: EU:hun päästäkseen venäläinen tarvitsee viisumin ja Venäjä haluaisi kovasti vapautua tästä. Depardieullä tulee olemaan paljon vaikeuksia matkustaa, jos hän tosiaan ottaa vastaan Venäjän passin, sillä venäläisten ei ilmeisesti aina ole helppoa edes saada viisumia.

Maanantai-iltapäivästä taisin viimeksi kirjoitella, eli aloitan tällä kertaa viime tiistaista. Minulla alkoi joululoman jälkeen koulu, minne tulin myöhässä, sillä junani oli taas myöhässä. En muista, miten paljon olen siitä kirjoitellut, mutta ennen jouluakin juna oli suunnilleen joka toisena koulupäivänäni myöhässä ja iltapäivisin jouduin melkein aina tulemaan bussilla takaisin, sillä junaradalla tehdään jotain töitä ruuhka-aikojen ulkopuolella. Ranskassa junat taitaa olla vielä epäluotettavampia kuin Suomessa ja kaikki tämä ilman lunta!

Kun olin hakenut lapset koulusta, teimme Thibaud'n kanssa Pokémon-kortteja. Aikaisemminhan kerroin, että minulla on ollut vähän vaikeuksia ymmärtää hänen juttujaan lentokoneista ja armeijasta yms. mutta tällä viikolla löysimme yhteisen juttumme! Tykkäsin kovasti Pokémonista pienenä, enkä ole ihan kaikkea unohtanut. Lisäksi Thibaud oli tosi vaikuttunut piirustustaidoistani, vaikka tietenkin sanoin hänelle, että hänkin piirtää Pokémoneja tosi hyvin. Mutta joudumme tosiaan tekemään kortit itse: vanhemmat ovat kieltäneet Pokémonin lapsilta, joten he eivät saa katsoa sitä TV:stä eivätkä he osta mitään siihen liittyviä tavaroita lapsille. Thibaud kuulee siitä vain koulussa ja joku kaveri piirtää Pokémoneja hänelle voipaperille. Tämän verran on ilmeisesti sallittua, sillä tekemistämme korteista ei ole tullut mitään sanomista. Kortteja tekemällä meni monta iltapäivää viime viikolla, eikä innostukselle näy loppua

Tässä muutama Thibaud'n tekemä vähän vielä keskeneräinen kortti, jotka hän halusi antaa minulle.

Keskiviikkona lapsilla jatkui harrastukset normaaliin tapaan ja olimme jopa hyvissä ajoin paikalla. Yleensä äiti laittaa lapset valmiiksi keskiviikkoisinkin ja silloin ollaan aina aikataulusta jäljessä, mutta tällä kertaa äiti joutui lähtemään aikaisin, sillä hän lähti työmatkalle Marseilleen ja sain laittaa lapset omaa tahtiani valmiiksi, eikä oltu myöhässä. Cham'sissa jatkui myös keskiviikkoiset illanvietot joulutauon jälkeen. Tarjolla oli myös Galette de rois. Perinteisen ranskalaisen kakun lisäksi tajolla oli myös ainakin kreikkalainen versio ja joku kolmaskin vielä, mutta en enää muista mistä. Tällä kertaa ei käynyt tuuri, enkä siis saanut feveä, mutta kakku kyllä kelpasi.

Torstaina äiti oli edelleen Marseillessa, joten jouduin viemään lapset kouluun, ennen kuin itse menin. Ei ollut mikään paras aamu: heräsin kurkku kipeänä ja muutenkin vähän flunssaisen oloisena ja ehtiäkseni viemään lapset, jouduin tietysti heräämään aikaisemmin, kuin tavallisesti. Ehdin kuitenkin junaani, joka oli kerrankin ajoissa! Torstaina junassa oli oikein lipuntarkastus, mitä ei ole tapahtunut vielä kertaakaan matkalla Valenceen. Koulun jälkeen kävin Isabelin kanssa vähän shoppailemassa: täällä Ranskassa alennusmyynnit ovat juuri vähän aikaa sitten alkaneet ja alennukset ovat huomattavasti parempia kuin Suomessa ja vaatteissa oikeasti löytyy kokoja!

Perjantaina oli töitten osalta ihan normaali päivä: hain lapset koulusta ja sitten Thibaud'lla oli judoa. Mutta perjantaina sain aikaiseksi jotain konkreettista kevättä ajatellen: olimme miettineet toisen suomalaisen Maijan kanssa, että menisimme Cannesiin filmifestivaalien aikana ja perjantaina sain varattua meille hotellihuoneen! Junalippuja ei voi varata kuin vasta kolme kuukautta ennen matkaa, joten sitä joutuu vielä vähän odottelemaan, mutta majoitus on nyt kunnossa. Pitää vaan muistaa varmistella sitä varausta ja maksaa osamaksuja tässä kevään mittaan, sillä filmifestivaalin aikana näissä asioissa ollaan erityisen tiukkoja ja varaus on äkkiä menetetty, jos niitä ei hoida. Mutta olen tosi innoissani, pääsen Cannesin filmifestivaaleille!

Perjantai-iltana yksi kaveri järjesti vielä lomanlopetusjuhlat. Nyrkkeilyn jälkeen kävin siis pikasuihkussa ja laittauduin supervauhtia. Perhe heitti minut Valenceen matkalla Corrençoniin. Aloitettiin illanistujaisilla yhden kaverin luona ja siitä jatkettiin tanssimaan. Saksalainen kaverini Isabel majoitti minut taas luokseen. Hänen host-perheensä on kyllä tosi mukava sen suhteen: heille pääsee aina. Meillä ei toimi yhtä helposti. Minulla oli aikaisemmin viikolla ollut kavereiden kanssa puhetta, että olisi kiva, jos he tulisivat perheeni mökille Corrençoniin ja perheen kanssa olikin aikaisemmin ollut puhetta, että voisin joskus ottaa kaverin mukaan sinne. Isä minulle jo lupasi yhden kaverin, mutta äiti sanoikin myöhemmin, ettei sinne saa tulla ollenkaan, koska he eivät tunne kavereitani. Milloin heillä olisi edes aikaa tutustua? Inhottavaa, että joudun aina valitsemaan kavereiden ja laskettelun välillä. Kaverit voitti tänä viikonloppuna ja vietin tosi kivan viikonlopun.

Kiva viikonloppu jatkui saksalaisilla pannukakuilla; lauantaiaamuna, kun vihdoin päästiin ylös, menimme Isabelin ja kanadalaisen kurssikaverimme Joannan kanssa toiselle saksalaiskaverillemme Frankalle aamupalalle. Eksyimme vähän matkalla, mutta Franka asuu kauniilla asuinalueella, joten se ei niin kamalasti haitannut. Lisäksi bongasin kolikkopuhelimen! Muiden mielestä oli hauskaa, että olin niin innoissani siitä, mutta Suomessa niitä ei ole ollut ikuisuuteen, joten se oli minulle melkein museotavaraa. Perille päästyämme teimme pannukakkuja saksalaiseen tapaan.

Täyttävän aamupalan jälkeen suuntasimme kotikylääni Tain l'Hermitageen. Kävimme nopeasti heittämässä tavarani kotiin ja sitten lähdimme kävelemään Valrhonan tehtaanmyymälää kohti joenvarren maisemareittiä. Valrhonalla maistelimme suklaita ja ostimmekin vähän, vaikka suklaa onkin kamalan kallista siellä.  Valrhonalta suuntasimme Cave de Tainiin, joka on varmaan Tainin alueen suurin viinikauppa. Maistelimme siellä viinejä ja innostuimme kaikki ostamaan pullon tai kaksi. Täällä Ranskassa kun hyvää viiniä voi saada alle kympilläkin, niin ei paljon kirpaissut. Siellä kyllä oli niitä kahdesadan euron pullojakin, mutta niitä ei tietenkään maistelua varten avata.

Maistiaisia..

Cave de Tainissa pääsi näkemään miten ne viinit tekeytyvät!

Me tytöt Tain l'Hermitagessa

Päivän saalis

Yhdellä kavereistani oli illalla leffatreffit Valencessa, joten he kaikki lähtivät siinä kuuden aikaan. Itse suuntasin kauppaan ostamaan sipsejä ja pidin pienen Mad Men maratonin ennen nukkumaan menoa. Menin kuitenkin aika aikasin nukkumaan, sillä sunnuntaina tiesin suuntaavani Lyoniin.


Sunnuntaina tosiaan näin kaverini Phenyon Lyonissa. Kävimme vähän Part-Dieussä alennusmyynneissä ja sitten kahvilla juttelemassa. Jäin hänen luokseen vielä yöksi, sillä hänellä alkoi koulu maanantaina vasta yhdeltätoista ja itsehän en yleensä ole aamuisin töissä, joten se ei ollut mikään ongelma. Phenyolla oli tosi mukava perhe, hän aikoo jäädä sinne vielä toiseksikin vuodeksi. Maanantaiaamuna suunnattiin taas Part-Dieuhön: maanantaiaamu oli mitä parhain aika shoppailla, Part-Dieuksi se oli melkein tyhjä ja tein tosi hyviä löytöjä! Lyonista palatessani junat eivät taaskaan olleet puolellani: niitä ei ollut ja jouduin tulemaan bussilla takaisin Tainiin, mikä vie kaksi kertaa enemmän aikaa kuin junalla, mutta pääsin takaisin ja ehdin ajoissa hakemaan lapset koulusta.

 Kahdet farkut neljällälympillä, ja löyin kerrankin oikean mittaiset farkut! Nämä ovat sellasita lyhyttä mallia, että normaalijalkaisilla näkyy nilkka, mutta minulle ne olivat juuri oikean pituiset.

Matkalaukut kuudellakympillä! Iso lähtee pääsiäisenä Suomeen täynnä aikakin talvivaatteita, sillä laukku, jossa ne tulivat, meni matkalla rikki. Käsimatkatavaralaukkuni jätin jouluna kotiin, ettei perheeni tarvitsisi ostaa niin paljon laukkuja, kun he tulevat tänne pääsiäisenä. Onneksi sain uudet laukut halvalla, iso on vielä neljäpyöräinen!

Yritin panostaa vähän kesäisempiin vaatteisiin alennusmyynneissä, sillä tiedän, että olen ostanut tosi paljon tarvivaatteita täältä.

Innostuin eilen vähän pidennetyn viikonlopun jälkeen oikein tekemään makaronilaatikkoa ennen nyrkkeilyä. Nyrkkeilyssä tunnin jälkeen oli Galette de rois'ta, taas sain syödä sitä ja sain toista kertaa feven ja olin sitten taas kuningatar.

 Ja vihdoin tähän päivään ja lumeen! Aamulla, kun heräsin, ulkona oli lunta ja sitä satoi edelleen! Olimme eilen jo perheen kanssa lukeneet siitä säätiedotuksesta, mutta itse en kyllä uskonut, että sataisi, sillä viimeksi kun luvattiin lunta, täällä ei satanut edes vettä, mutta tällä kertaa sitä tosiaan tuli (ehkä 2cm, mutta lunta se oli). Lapset olivat tietenkin tosi innoissaan koko aamun. Itse laittauduin ihan normaalisti kouluun, talvisen maiseman kunniaksi päätin kyllä syödä aamupalaksi Suomesta tuomaani ruisleipää, sillä jaksaisi lumisen päivän. Myöhemmin selvisi, että tässä päivässä ei olisi kovinkaan paljon jaksamista. Kun pääsin rautatieasemalla, huomasin, että junani oli peruttu ja seuraavakin (millä myöhästyisin, mutta mitä usein käytän, kun varsinainen junani on myöhässä) oli 40 minuuttia myöhässä. Joanna vielä soitti minulle, kun olin matkalla rautatieasemalle, ettei Valencessa kuulemma kulkenut bussit, joten päätin olla menemättä; olisin ollut vähintään tunnin myöhässä, luultavasti enemmänkin, sillä olisin joutunut kävelemään rautatieasemalta. Tunnillemme selvisi kuulemma neljä ryhmämme kymmenestä hengestä, ja he pitivät kolmen tunnin sijasta vain kaksi., joten olisi ollut ihan turha mennä sinne.

Tässä vielä kuvia lumisesta Tainista, minulla oli kova kiire aamulla kuvata, sillä iltapäivällä tai viimestään huomenna tästä ei ole mitään jäljellä:

 Ranskalaisten ajotaidot lumessa: joku jo ajanut melkein jalkakäytävälle

 Arvatkaa muuten moniko ranskalainen pitää autossaan tai edes omistaa lumiharjaa tai raapaa..

 Autoilla oli vauhtia maksimissaan 10km/h, jos se saa ruuhkia aikaiseksi, niin isoimilla teillä on kuulemma ihan hyvä määrä rekkoja luisuneina sivuttain.

 Heti teitä suolaamassa

Huomatkaa muuten nyt katsoa uudestaan noita keväisen näköisiä kuvia lauantailta! Kuka olisi uskonut, että tänään sataa lunta?

Ja tänään kyllästyin totaalisesti kameraani: latasin sen aamulla, kun näin, että ulkona oli lunta, mistä halusin ottaa kuvia ja tiesin jo, ettei sen akku ole enää kestävimmästä päästä. Sain otettua alle 30 kuvaa ennen kuin akku loppui, mikä on jo ihan naurettavaa. Minulla on ollut aikaisemminkin sen kanssa ongelmia, juuri tuo, ettei akku kestä, mikä on ikävää, sillä haluaisin kovasti ikuistaa au pair-vuoteni. Onneksi kännykkä on pelastanut monessa tilanteessa, mutta silläkään ei ihan missä tahansa olosuhteissa saa hyviä kuvia. Perhe kertoi minulle sellaisesta Mille et une pile liikkestä, mikä tarkoittaa tuhat ja yksi akkua, mistä ajattelin käydä etsimässä uutta. Lähin on Valencessa ja kerran jo meinasin koulun jälkeen mennä sinne, mutta se oli tietenkin kiinni puolenpäivän ja kahden välillä. Toivottavasti sieltä löytyisi uusi akku järkevään hintaan! Uusi kamerakaan ei olisi pahitteeksi, omani on jo varmaan kuusi vuotta vanha, mutta en viitsisi täältä Ranskasta sitä ostaa, sillä takuu olisi sitten täällä. Mutta katsotaan, jos nyt niitä akkuja edes pääsisi katsomaan

Bisous,
Henna