L'année du serpent

Viime viikko sujui rauhallisesti, eikä ihan niin työntäyteisesti kuin yleensä: kotona tuntui olevan iltapäivisin aina joku. Maanantaina Nathalie tuli jo ajoissa kotiin, kun oli juuri leipomassa laskiaispullia. Hänelle oli työpäivän aikana noussut korkea kuume ja työterveys lähetti hänet kotiin. Hän ja  Emmanuel tapasivat Thibaud'n opettajan koulupäivän päätyttyä, joten Nathalie olisi muutenkin tullut ajoissa kotiin, mutta tuli kuumeen takia sitten vielä aikaisemmin lepäämään. Ja Nathalie tosiaan meni tapaamaan sitä opettajaa siitä huolimatta, että oli kipeänä. Lääkäri sanoi, ettei se ole influenssa, joten se ei ollut Nathalien mielestä tarpeeksi hyvä syy jäädä kotiin. Tapaaminen opettajan kanssa oli lyhyt: ehdittiin juuri syödä välipala Elisen kanssa, kun he jo tulivat kotiin, eivätkä sitten tietenkään lähteneet enää uudestaan töihin. Iltapäivä kului rennoissa merkeissä, muka töissä, mutta vanhempien ollessa kotona he ovat kuitenkin minua suurempi auktoriteetti, joten sain olla aika rauhassa.

Illalla jätin nyrkkeilyn väliin ja lähdin Valenceen juhlimaan kiinalaista uuttavuotta muutaman Cham'sin kaverin kanssa kiinalaiseen ravintolaan. Olen muutaman kerran käynyt siellä koulukavereiden kanssa ja tykkään ruuasta kovasti. Puikoilla en kyllä osaa syödä yhtään, vaikka vähän olen yrittänyt harjoitella mutta viimeistään nuudeleiden kohdalla haarukkaa vaihto on paikallaan. Meillä on ranskan kurssillakin juuri kiinalaisen uudenvuoden tai kevätjuhlan takia vähemmän porukkaa: kaksi kiinalaista tyttöä kurssiltani lähtivät kuukaudeksi Kiinaan.

Tiistaina Nathalie oli taas kotona, hän oli saanut sairaslomaa myös tiistain maanantai-iltapäivän lisäksi. Miten nihkeä lääkäri! Suomessa taitaa saada aika automaattisesti kolme päivää, jos on kuumetta. Sen kolme päivää Nathalie ainakin olisi tarvinut: tiistaina kuume oli edelleen korkea, mutta hän kyllä sai vielä keskiviikon soitettuaan lääkärille tiistaina olevansa edelleen kipeänä. Sen lisäksi, että Nathalie oli kotona, enkä olisi ollut yksin lasten kanssa, Elisellä oli pyhäkoulua vielä koulun jälkeen. Thibaud meni sinne hänen kanssaan, kun äiti ei kipeänä päässyt. Kävin siis hakemassa lapset välipalalle ja vein sitten tunniksi takaisin kouluun. Se oli juuri sopiva väli täyttää laskiaispullat, joita sitten syötiin illalla jälkiruuaksi. Tein ruuaksi vielä hyvää lohta, jota perhe rakastaa. Emmanuel oli tosi ovelasti minulle vihjannut maanantaina käytyään kaupassa, että oli ostanut tuoretta lohta, jonka viimeinen käyttöpäivä on torstai. Otin vinkistä vaarin ja tein oikein kunnon laskiaispäivällisen. Minua ei ollenkaan haitannut tehdä ruokaa, minähän kokkailen täällä aika useinkin iltaruokaa, vaikkei se minulle pakollinen työtehtävä olekaan, mutta minusta oli niin hauskaa kun Emmanuel ei ollenkaan pyytänyt minua tekemään sitä lohta, kertoi vaan, että se on jääkaapissa ja torstaina menee vanhaksi.

 Lapsille ei pullat oikein kelvannu mansikkahillon takia! Aikamoista nirsoilua..

Tiistai-iltana ruuan jälkeen kun en ollut menossa minnekään, surffailin koneella ja varasin itselleni lentoliput Barcelonaan! Olimme muutaman kaverin kanssa puhuneet, että menisimme sinne ja että varaisimme liput tällä viikolla. Minä varasin omani siis tiistai-iltana, Isabel ja Joanna keskiviikkoaamuna. Nyt sitä sitten tosiaan mennään Barcelonaan!!

Keskiviikkona Nathalie oli pyytänyt äitinsä avuksi lapsia hoitamaan: Emmanuel oli lähtenyt työmatkalle, eikä tulisi yöksi kotiin. Meitä oli keskiviikkona siis kolme hoitamassa lapsia! Harvinaista kyllä, sain oikein tehdäkin jotain: yleensä, kun isovanhemmat ovat täällä, he haluavat tehdä kaiken ja minä lähinnä istuskelen päivän kotona, koska olen "töissä", joten en voi vain lähteä tekemään, mitä huvittaa. Mummo tuli niin myöhään, että ehdin jo viedä ja hakea lapset päivän ensimmäisistä harrastuksista, trumpetti oli taas peruttu, sillä opettaja on edelleen kipeänä, sen sijaan Thibaud'lla oli esitys heti musiikin teoriatunnin perään aamulla, mutta kuten sanoin, hain hänet sieltä, mummo tuli juuri, kun olin laittamassa takkia päälle eteisessä ja minä hätistelin hänet asettumaan taloksi ja hoidin homman. Illalla, kun Thibaud'lla oli judo, mummo oli päättänyt viedä hänet, mutta Nathalie sanoi, että minä tekisin sen, niin kuin normaalisti, joten pääsin taas vähän tekemään töitä. Se oli oikeastaan ihan mukavaa, sillä yleensä olen kamalan tylsistynyt, kun isovanhemmat ovat täällä.

Keskiviikkona oli tosi hyvä, että meitä oli sen kolme kotona, olin tosi väsynyt, enkä illalla mennyt Cham'siinkaan. Ajattelin, että nyt minä sitten vihdoin olen saanut jonkun taudin täältä, minähän en ole ollut kipeänä kuin silloin ihan alussa, kun tulin ja joulun jälkeen, kun palasin Ranskaan siitä huolimatta, että lapset, erityisesti Elise, ovat jatkuvasti jossain taudissa.

Torstaina menin kuitenkin kouluun, olo oli paljon parempi hyvien yöunien jälkeen. Koulun jälkeen tein ensimmäisen kerran ostoksia perheen pyynnöstä; yleensä ostelen vain aineksi, mitä tarvitsen milloin mihinkin leivonnaisiin tai ruokaan, mutta nyt Nathalie oli pyytänyt minua käymään puolestaan kaupassa, koska siivoja oli jättänyt tiistaina ison listan, mitä siivousaineita tarvitsisi ja oli vielä rikkonut mopin. Onnistuin ihme kyllä löytämään kaiken tarvittavan. Olenhan kertonut, miten epäloogisesti kaupat on järjestetty täällä ja kun nämä tavarat eivät olleet ihan vain perus ruokatarvikkeita, jotka olisin tunnistanut, koska näen niitä jääkapissa, vaan sellaisia siivousaineita, joita en ikinä käytä, enkä siis ulkonäöltä tunnistanut, että "Hei, tätähän meillä aina on!"

Iltapäivällä ehdin olla jonkun tunnin oikein yksien lasten kanssa, mutta äiti tuli aikaisin kotiin, sillä hän ei oikeastaan ollut ihan terve vielä. Ei hän ollut enempää sairaslomaa saanut, mutta yrittänyt vain saada työpaikalla kaiken tehtyä ajoissa. Kotimatkalla hän ajoi kolarin, mitään vakavaa ei käynyt, autokin toimi vielä, mutta se taisi olla hänelle viimeinen pisara. Minä viihdytin lapsia yläkerrassa, kun Nathalie itki väsymystään ja muuta Emmanuelille alakerrassa tämän palattua työmatkaltaan illalla.

Illalla väsyneitä vanhempia odotti vielä valtava crêpien paistourakka: koululla olisi perjantaina crêpe-myyjäiset ja vanhemmat kuuluvat vielä koulun vanhempainyhdistykseen, joten osallistumien oli heille melkeinpä pakollista. Emmanuel paistoi puolet crêpeistä, jonka jälkeen minä tarjouduin hoitamaan homman loppuun. En ollut erityisen väsynyt, enkä joutuisi herämään aamulla aikaisin, joten minulle ei ollut mikään ongelma paistella lettuja yhteentoista asti illalla. Olin oikein ahkera ja tiskasinkin vielä, kun olin paistanut kaikki.

Perjantaita vietettiin Nathalien kanssa kahdestaan. Käytiin hakemassa muutama paketti ja pankissa rahastamassa pari shekkiä. Minä alan oikein oppimaan, että miten shekkejä oikein käytetään. Alkuun, kun kävin kaupassa, sain rahan takaisin käteisenä, mutta takaisinmaksu usein venyi, kun kenelläkään ei ollut käteistä lompakoissaan, joten jouduin oppimaan käyttämään shekkejä. Itse en niitä tosiaankaan aio tehdä, mutta osaan rahastaa shekin, jos sellaisen saan. Minusta se tuntuu niin vanhanaikaiselta, Suomessa ollessani en ollut koskaan edes nähnyt shekkiä, täällä ne ovat niin arkipäivää, vaikka kuulemma vähenemässä.

Illalla lähdin nyrkkeilyn jälkeen Valenceen. Isabelin hostperhe oli poissa, joten saatoi tosiaan olla loppuun asti nyrkkeilyssä, sillä pystyin laittautumaan siellä. Tavattiin muutamia kavereita yhdessä baarissa, minkä jälkeen mentiin Sunshineen tanssimaan, ihan vaan siksi, että se on ainoa disko Valencen keskustassa. Minusta on erittäin epäloogista, että suurin osa yökerhoista ja diskoista on niin kaukana, ettei sinne pääse kuin autolla, siis autolla paikkaan, jossa on usein tapana juoda jotain alkoholipitoista! Sunshineen oli siis tyytyminen, mutta oli joka tapauksessa mukavaa viettää tyttöjen kanssa iltaa tanssien.

Lauantaina nukuin pitkään ja iltapäivällä näin Anna-Lenan (kaverin, joka oli järjestänyt uudenvuoden pippalot ja oli perjantainakin mukana) erittäin myöhäisen aamupala merkeissä. Juteltiin niit näitä, mitä ei baari-illan aikana tule keskusteltua, kunnes hänen piti lähteä: hän ei asu Valencen keskustassa päinkään ja viimeinen bussi sinne meni viisitoista vaille kuusi. Loppuillan vietin silittäen ja pyykäten. Olen täällä Ranskassa tosiaan ruvennut silittämään vaatteitani! En kaikkia, mutta huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Minä syytän siitä kyllä vain isäntäperheeni kuivuria, vaatteeni eivät Suomessa ikinä tulleet niin ryppyisinä kuivurista ulos, kuin täällä, mutta kuivuri onkin jotain samaa vuosimallia kuin itse olen, joten ei kai siltä voi odottaa mitään kovin hienoa. Sen kosteuden tunnistin ainakin on rikki, kone jää aina pyörimään ikuisuudeksi ilmoittaen, että vielä kuusi minuuttia jäljellä, mutta ei ikinä pysähdy itsekseen, paitsi toisinaan kesken kaiken, kun vesisäiliö tai nukkasihti ovat ihan ääriään myöten täynnä, sillä niidenkin tunnistimet taitavat olla rikki, eikä kuivuri siis käske tyhjentämään niitä, ennen kuin on niin  myöhäistä, ettei kone enää toimi ilman tyhjentämistä.

Sunnuntaina olin pitkästä aikaa Lyonissa. Näin yhtä Lauraa, saman toimiston kautta tulluttu saksalaista au pairia ja hänen paria saksalaista kaveriaan. Vietettiin mukava sunnuntai kahvilassa istuskellen ja puhuttiin, että voitaisiin ehkä tehdä huhtikuussa autolla yhdessä reissu Annecyyn. Loistoidea, toivottavasti toteutuu! Autolla reissu olisi vielä aika halpa, junalipuista maksaa paljon enemmän, kuin neljä ihmistä bensasta.

Nathalie ja Thibaud ovat tänään molemmat kotona. Nathalie sai sairaslomaan perjantaina tiistaihin asti ja Thibaud yski kovasti kuulemma jo eilen ja koko yön, joten tämän päivän hän lepäilee kotona. Loistoaika olla kipeänä samaan aikaan, kuin äiti, niin minulle ei tästä sitten koitunut kovinkaan paljon enempää töitä, mikä ei sinänsä olisi ollut pahitteeksi: sain Barcelonan reissua varten yhden ylimääräisen vapaapäivän ja kuten kirjoitin, en joutunut viimeviikolla niin kovin ahkerasti työskentelemään, enkä usko tänään tai huomennakaan joutuvani, kun Nathalie on edelleen sairaslomalla.

Tämän viikon jälkeen alkaa loma, ensimmäiseksi viikoksi olen menossa perheen kanssa Correnoniin, missä toivottavasti pääsen edes vähän laskettelemaan, rahatilanne kyllä näyttää aika huonolta Barcelonan varauksen jälkeen, mutta kai nyt edes parina päivänä. Toiseksi viikoksi menen Pariisiin, silloin on jo kuukausi onneksi vaihtunut, mikä tarkoittaa palkanmaksua. Pariisista toivon löytäväni synttärimekon, Pariisista paluun jälkeisenä viikonloppuna tämä tyttönen nimittäin täyttää 20!

Bisous,
Henna