Une semaine normale

Se siitä keväästä sitten: tänään ja eilen on satanut lunta, ja säätiedotuksessa taitaa olla lumihiutale vielä huomisenkin kohdalla. Minun oli vielä eilen tarkoitus mennä Valenceen yhtä kaveria näkemään, mutta en uskaltanut, kun paluujunasta ei ollut mitään varmuutta ja parhaimpaan aikaan ollut menokin oli peruttu.

Olin viimeviikon alusta tosi väsynyt, luultavasti Grenoblen reissun takia; edellisviikonloppuna ei tullut liikaa nukuttua. Tiistaina koulun jälkeen tulin vain suoraan nukkumaan. Tai no, jouduin tunnin odottamaan junaa Valencessa, niin kuin yleensä, ennen kuin pääsin kotiin. Yritin käyttää pakollisen odottelutunnin hyödyllisesti: viikonloppuna olisi kahden kaverin synttärijuhlat, joiden teemana oli pukeutua huonosti, joten käytiin Isabelin kanssa koluamassa viimeisiä alennushyllyjä. Kyllähän sieltä aikamoisia kammotuksia löytyi, mutta mitään ei kuitenkaan tarttunut mukaan. Rahan tuhlaaminen johonkin niin rumaan, mitä käyttäisin vain kerran, tuntui tyhmältä.

Päiväunien jälkeen selvisin iltapäivästä lasten kanssa, vaikka olisin kyllä voinut nukkua enemmänkin. Illalla en tarkoituksella kokkaillut mitään: olimme sopineet menevämme syömään crêppejä, sillä olimme voittaneet syksyllä olleesta lotosta lahjakortin erääseen crêpe-paikkaan. Se ei kuitenkaan ollut auki, soitimme paikkaan juuri ennen lähtöä ja saimme kuulla sen olevan auki ainoastaan perjantaisin ja lauantaisin. Lapsille oli kuitenkin luvattu crêpejä ja itkuhan siitä tuli, kun vaikutti, ettemme pääsisikään syömään niitä. Löysimme kuitenkin netistä toisen paikan, mihin meillä ei sitten ollut lahjakorttia, mutta menimme silti. Ja kyllä kannatti! Sekä ruokacrêpe ja jälkiruokacrêpe olivat tosi hyviä. Paikka oli kuulemma ihan uusi, siksi emme tienneet siitä ennen etsintöjä netistä. Sinne kyllä menemme vielä uudestaan!

Keskiviikkona kävin Valrhonan koululla, en ole vieläkään saanut vahvistuskirjettä, että olen varmasti sillä kurssilla, jonne olen paikkani varannut. Kävin siis sitä varmistelemassa, varaus peruuntuu, jos sitä ei kahden viikon kuluessa maksa. Minä kyllä menen kurssille lahjakortilla, mutta varmasti tuo varmistuskirjeen viivästyminen johtuu juuri siitä, sillä naisella puhelimessa oli juuri tuon lahjakortin takia jotain ongelmia, kun tein varausta.

Thibaud'n trumpettitunti oli peruttu keskiviikkona, joten keskiviikko oli vähän vähemmän juoksua, kuin normaalisti. Judo kuitenkin oli, tunti oli vielä erityisen pitkä, sillä siellä oli jostain monta muutakin seuraa harjoittelemassa ja poikkeuksellisten harjoitusten ansiosta saimme katsoa niitä. Se oli hyvä, sillä Elisellä oli jotain tekemistä harjoitusten aikana. Yleensä odotellaan ja olen ottanut Eliselle jotain pelejä tai väritysjuttuja mukaan, sillä en ole kokenut kannattavaksi lähteä kotiinkaan, neljävuotiaan kanssa tuo lähteminen ei käy aina niin sutjakkaasti. Syksyllä oli helpompaa, kun saattoi mennä ulos leikkimään, mutta nyt säät ovat usein olleet kylmiä (ranskalaisella mittapuulla) ja sateisia ja kun Elise on jatkuvasti vähän flunssainen, niin ollaan ennemmin pysytty sisätiloissa.

Cham'sissakin kävin niin kuin yleensä, siellä oli aika perusilta, juteltiin mukavia kavereitten ja uudempien tuttujen kanssa ja siinä yhden aikaan pääsin nukkumaan. Torstai oli sitten normaaliin tapaan aika väsynyt päivä. Meillä oli poikkeuksellisesti ollut oikein läksyjä, jotka olin muistanut tehdä. Niitä kun on niin harvoin, niin läksyjen tekeminen ei kuulu mihinkään rutiineihin. Iltapäivällä tein cookieta Thibaud'n kanssa, Elise ei saanut osallistua, sillä hänellä oli silmätulehdus, ettei sitten vahingossakaan levitettäisi mitään bakteereita. Isovanhemmat olivat tosiaan sen illan täällä, että ehtisivät nähdä lastenlasten lisäksi omaa lastaan. He olivat taas tulleet viemään Eliseä lääkäriin. Tällä kertaa Elise ei kuitenkaan ollut poissa koulusta, sillä hänellä oli vain silmätulehdus

Perjantain nyrkkeily oli ihan tylsä: puolet ohjaajista ja kaksi kolmasosaa oppilaista oli poissa, mitä luultavammin influenssan takia. Tämän vuoden epidemia tuntuu olevan pahimmillaan: vanhemmat ovat kertoneet, että töissä puolet on poissa, trumpettiopettaja oli kipeänä, meitä oli koulussa tiistaina vain puolet paikalla ja nyrkkeilystäkin oli tosi paljon porukkaa poissa. Koska nyrkkeily oli niin tylsä perjantaina, minua ei ollenkaan haitannut lähteä sieltä taas ajoissa, tällä kertaa pyjamabileiden takia. Vietettiin mukavaa tyttöjen iltaa samalla porukalla, kuin olimme Grenoblessa.

Lauantaiaamuna hiippailin sitten ajoissa takaisin kotiin: Maija oli tulossa Tainiin ja junat pitivät jonkun kummallisen kolmen tunnin tauon yhdeksän jälkeen, joten jouduin lähtemään aikaisin, että olisin ennen Maijaa Tainissa. Menin kotiin päästyäni vielä vähän jatkamaan uniani, sillä silloin minulla oli vielä kolme tuntia aikaa. Puoli kahdentoista aikaan menin Maijaa rautatieasemalle vastaan. Päivästä vaikutti tulevan kaunis: aurinko paistoi lämpimästi melkein pilvettömältä taivaalta. Nautittiin hyvästä ilmasta ja kierreltiin Tainia ja vähän Tournoniakin. Käytiin käyttämässä se crêpe-lahjakortti, kun oltiin oikein sen aukioloaikaan liikkeelle, lisäksi se olisi mennyt vanhaksi 15.2. Crêpien jälkeen käytiin maistelemassa muutamia viinejä Cave de Tainissa ja suklaita Valrhonalla. Minulle tarttui mukaan jo tuliaiset Pariisiin, Valrhonan suklaata taas, se teki viimeksikin niin hyvin kauppansa. Itsellenikin ostin vähän suklaata: Valrhonalla oli tarjouksessa sellaisia suklaapalloja, joita viimeksi olimme Valencen kavereiden kanssa maistelleet: tosi hyvää, joskin epäilyttävän näköistä sitruunasuklaata.

Viinin ja suklaanmaistelun aikana sää oli muuttunut kamalaksi: tuuli oli kylmä ja satoi lunta. Päätimme mennä erääseen kahvilaan istuskelemaan, sillä halusimme vielä jutella, mutta ulkona ei huvittanut olla. Ja nyt kun sanoin kahvila, tarkoitin oikeastaan baari. Paikan nimi on kyllä Le Café, mutta muuten se on olemukseltaan ennemmin baari: baaritiski, tarjolla hanaolutta, mitään kahviin liittyvää ei ainakaan ollut näkyvillä. Ei kyllä kahvia kysyttykään, vaan otettiin lasit viiniä. Istuskeltiin siellä, kunnes seitsemän jälkeen paikka alkoi mennä kiinni ja Maija sitten lähti junalla takaisin Lyoniin.

Itse palasin kotiin valmistautumaan illan bileisiin. Vaatteeni olivat erittäin tyylikkäät: violetti-vihreät pyöräilyshortsit, keltainen toppi ja vihreä-sini-beige-valkoraidallinen kauluspaita solmulla kiinni laitettuna. Juhlissa oli muitakin erittäin tyylikkäitä asukokonaisuuksia ja siellä oli mukavaa. Juttelin uusien ihmisten kanssa ja pidin hauskaa vanhojen tuttujen kanssa. Ja kerrankin pääsin kotiin nukkumaan: nämä synttärijuhlat nimittäin pidettiin Tainissa! Kyllä oma sänky on aina paras paikka herätä.

Sunnuntaina minun piti mennä Valenceen yhden kurssikaverin luo, mutta sunnuntaina satoi lunta, joten en uskaltanut lähteä, sillä takasin pääsystä ei olisi ollut mitään takeita. Laskiassunnuntain kunniaksi ajattelin sitten tehdä laskiaispullia, mutta meiltä puutuikin niin paljon aineita, etten voinut ja kaupat menevät täällä sunnuntaisin kahdentoista aikaan kiinni, jos edes ovat auki, lähikauppani oli puoli yhteen asti auki, mutta kun siinä puoli yhden aikaan tulin siihen tulokseen, etten uskalla lähteä Valenceen, oli kaupassa käynti jo liian myöhäistä. Vietin sitten rauhaisaa kotipäivää Mad Menin ja Amélien seurassa. Oli toisaalta ihan mukavaa pitkästä aikaa vain olla, olen täällä Ranskassa ollessani aika tehokkaasti täyttänyt vapaa-aikani jos jonkinmoisella tekemisellä, mutta kun täällä kerran ollaan, niin mitä sitä nyt omassa kodissaan istuskelemaan?

Ja yhden päivän istuskelu kyllä teki minut levottomaksi: minulla on hirveä hinku matkustaa. Oikeastaan se taisi alkaa Grenoblessa, kun yövyimme hostellissa. Siitä tuli niin muutaman kesän takainen interrail mieleen ja kamala hinku tehdä samantapainen reissu uudestaan. Vaikka olenkin ulkomailla, tästä on nyt tullut tavallista, ihan arkipäivää. Kaipaan matkustelun jännitystä ja erityisesti interraililla vapaus oli ihanaa: sai mennä minne vain, mihin junalla pääsi. Nyt aika on niin rajattua, kun vain viikonloput ovat vapaat. Onneksi lomaan on enää kaksi viikkoa.

Ja minusta on tullut ilmeisen huono kamerani kanssa: alkuun se oli koko ajan joka paikassa mukana ja otin kuvia ties mistä, nyt tuli taas erittäin kuvaköyhä päivitys. Pitäsi taas alkaa ottaa kuvia samaan tahtiin kuin alussa, etenkin kun sain ostettua uuden akun kameraani ja voin tosiaan ottaa kuvia sillä, eikä se heti paikalla sammu. Toivottavasti ensi viikon päivitys on sitten taas vähän parempi.

Bisous,
Henna