J'aime le SNCF

Aivan kuin viimeaikaisiin valituksiini vastauksena sää oli uskomattoman keväinen viime viikolla! Keskiviikkona aurinko paistoi muutamien poutapilvien lomasta ja lämpötila nousi kuuteentoista ja keskiyön aikaan Cham'sista palatessanikin lämpömittari näytti kymmentä astetta. Torstai ja perjantai olivat myös lämpimiä, lämpötila oli edelleen reilusti yli kymmenen, mutta pilvisempiä. Torstaina tosin aurinkoa riitti ainakin sen verran, että nautin lounasta ulkona ranskan kurssin jälkeen sen sijaan, että olisin odottanut junaani korvaavaa bussia (SNCF on paras) asemalla tai pikakävellyt kaupasta toiseen, ettei tarvtisisi olla ulkona. Ja vaikken sitä ikinä olisi uskonutkaan, käytin nahkatakkiani tammikuussa, siis Suomen mittapuulla vuoden kylmimpään aikaan!

Tiistaina olin yllättävää kyllä myöhässä koulusta, tällä kertaa oikein puoli tuntia. Nukuin itse kyllä aamulla pommiin ja juoksin pää kolmantena jalkana rautatieasemalle vain huomatakseni, että junani on 40 minuuttia myöhässä, joten olisin voinut nukkua vielä enemmän pommiin tai ainakin ehtinyt syömään aamupalan rauhassa kotona.

Elisen oli vielä maanantain lepopäivänkin jälkeen vähän kipeänä, joten vietin kaksi päivää pelkästään Thibaud'n kanssa. Mummo kävi hakemassa hänet luokseen lepäämään tiistaina kesken koulupäivän. Otettiin kaikki ilo irti siitä, ettei Elise ollut kotona pelaamalla Monopolia, Elise kun on vielä sen verran pieni, ettei oikein ymmärrä näin mutkikasta peliä ja puolen tunnin päästä aloituksesta sitten itketään häviötä. Meillä ei voittaja ehtinyt selvitä, ennen kuin oli niin myöhä, että oli aika syödä ja valmistautua yöpuulle, olin tosin selvästi voitolla omistaen kaksi väriryhmää ja paljon enemmän rahaa kuin Thibaud, siinä vaiheessa kun lopetimme.

Keskiviikkona Thibaud'n ollessa musiikin teoriatunnillaan kävin ensimmäistä kertaa Chapoutierin viinikaupassa. Tähän mennessä olen vähän vältellyt noita hienompia, koska olen ajatellut, ettei siellä varmasti ole mitään, mihin minulla olisi varaa. Perheen isä, Emmanuel sitten sanoi minulle, että ihan samanhintaisia viinejä siellä on kuin muuallakin, ne vain odottavan sinun ostavan niitä sitten tusinan kerralla, mutta myyvät kyllä yksittäisiäkin pulloja. Tämä ajatus mielessäni etsiessäni viinipulloa viiniin tottumattomalle kävin ensin Cave de Tainissa, missä yksittäisten pullojen myyminen ei ole mitenkään kummallista, mutta sieltä ei löytynyt Emmanuelin suosittelemaa aloittelijalle sopivaa "helppoa" viiniä, joten päädyin Chapoutierille sitä etsimään. Sisällä en kehdannut ottaa kuvia, mutta siitä kyllä näki, että nyt ollaan vähän paremmassa viinikaupassa: valaistus oli hämärä kuin viinikellarissa, lattia oli hirttä ja sisustuksessa oli teeman mukaisesti tietenkin käytetty paljon viinitynnyreitä. Oikea viinikin löytyi ja sain ostettua sitä vain yhden pullon, vaikka viimeinen kysymys olikin "Ai yksikö vain?", mutta asiakas saa, mitä haluaa, vaikka myyjä ei kovin tyytyväinen ollutkaan. Se pullo lähti perjantaina erityisessä viinipullojen postitukseen tehdyssä laatikossa (tietenkin Ranskan postissa myydään sellaisia) Suomea kohti eräälle viiniin tottumattomalle henkilölle.

Nautittiin Thibaud'n kanssa aurinkoisesta ja lämpimästä keskiviikosta leikkipuistossa. Lounaan ja läksyjen jälkeen meille jäi mukavat pari tuntia aikaa ennen päivän viimeistä harrastusta judoa, joten pakattiin välipalaa mukaan ja suunnattiin leikkarille. Siellä olikin hienon sään ansiosta paljon lapsia ja Thibaud löysi itselleen leikkiseuraa, joten Elisen puuttuminen ei haitannut. Illalla suuntasin tapani mukaan Cham'siin, vaikka olin vähän miettynyt, että jättäisin väliin, sillä tunsin oloni aika väsyneeksi. Hyvä sää antoi kuitenkin lisää virtaa ja jaksoin sittenkin lähteä. Laitoin oikein talvitakkini päälle, sillä ajattelin, että illalla on varmaan viileämpää ja laskihan lämpötila viidellä asteella päivän viidestätoista, mutta olisin hyvin pärjännyt nahkatakissakin.

Torstaina junani oli vain 25 minuuttia myöhässä ja myöhästyin vain kymmenen minuuttia ranskan kurssiltani. Alan tosissani olla jo ihan kyllästynyt SNCF:ään, mutta en oikein voi vältelläkään sen käyttöä, tai olisin jumissa täällä Tain l'Hermitagessa. Junat ovat aina myöhässä, paitsi silloin, kun niiden toivoisi olevan. Niin kuin torstaina, kun yritin ehtiä koulun jälkeen 12:29 junaan, jäin eri bussipysäkillä, mikä on vähän lähempänä rautatieasemaa ja pikakävelin sinne asemalle, vain huomatakseni, että junaa ei ole, se on korvattu bussilla. Bussit lähtevät noin viidenkymmenen metrin päästä rautatieasemasta, mikä oli juuri kriittinen viisikymmentä metriä: ehdin nähdä bussini, kun se lähti, mutta en ehtinyt kyytiin. Kuten aikaisemmin kirjoitin, nautin sitten lounaasta ulkona aurinkoisessa Valencessa.

Juuri torstaina yritin ehtiä kerrankin tuohon aikaisempaan junaan, sillä juttelin pitkästä aikaa äitin kanssa skypessä. Yleensä jutellaan joka viikko, yleensä perjantaipäivisin, mutta aikataulut eivät millään sopineet yhteen edellisviikolla, joten skypettely jäi kokonaan väliin. Viime viikollakaan ei ollut mitenkään turhan paljon ja hyviä vaihtoehtoja. Tuohon koulun ja lasten hakemisen väliin ei jää niin kovin paljon aikaa etenkään nyt, kun kaikki junat tuntuvat olevan korvattu bussilla, joten yritin kerrankin tulla aikaisemmalla bussilla, että ehdittäisiin juttelemaan enemmän, mutta eipä onnistunut. Saatiin kuitenkin skypetettyä, vaikka vähän tuntui jäävän juttu kesken, kun piti lähteä hakemaan lapsia koulusta.

Torstaina olin tosi väsynyt, tuntui, että monen viikon väsymys oikein kasaantui siihen, keskiviikkonakin olin valvonut myöhään, vaikka olin jo aika uupunut, vaikka iltaa kohti olinkin virkistynyt. Torstaina niin ei käynyt ja menin nukkumaan heti, kun olin saanut syötyä. Iltaruoka tosin oli aika myöhään torstaina, joten kymmenen aikaan pääsin pehkuihin ja nukuin onnellisesti melkein kahteentoista asti perjantaina. Perjantaipäivänkin aikalailla lepäilin vain: katsoin leffan ja vähän siivoilin. Kävin kyllä vähän ulkonakin, sillä lähetin pullopostini ja kävin kaupassa, sillä halusin tehdä pitsaa iltaruoaksi. Lapset koulusta haettuani alkoi sitten hälinä: piti tietysti vahtia lapsia, pitsataikina piti tehdä ennen judoa kohoamaan, sitten piti tietenkin mennä judoon ja sen jälkeen toinen lapsi kylpyyn, pitsan täyttöä toisen kanssa pikavauhtia, sillä se piti saada uuniin aika pian, että se olisi suunnilleen valmista ruoka-aikaan. Valmiista pitsasta ei ole kuvaa, sillä lähdin nyrkkeilyyn, kun se oli vielä uunissa ja siitä ei ollut jäljellä kuin pari palaa minulle, kun tulin takaisin. Mutta hyvää pitsaa tuli, vaikka itse sanonkin! Ja nyrkkeilytreenit oli erityisen hyvät perjantaina, onneksi olin tällä kertaa loppuun asti.

Lauantaiaamuna lähdettiin kavereitten kanssa Grenobleen. Mukana olivat saksalaiset Anna, Isabel ja Franka ja kanadalainen Joanna, Annaa lukuunottamatta sama porukka siis johon yleensä viittaan, kun kirjoitan "kavereiden kanssa" tai joskus "tyttöjen kanssa" tarkentamatta asiaa kummemmin. Lähdettiin aamulla ennen yhdeksää bussilla Valencesta, koska Grenobleen ei tällä hetkellä kulje junia. (<3 SNCF). Ja hyvä, että lähdettiin ajoissa, sillä ei tunnuttu saavan kovinkaan paljon aikaiseksi saapumisen jälkeen: viiteen mennessä olimme syöneet kaksi kertaa, käyneet muutamassa kaupassa ja vieneet tavaramme hostellillemme. Meillä oli kyllä hauskaan hortoillessamme Grenoblessa, mutta ei siis ehditty näkemään kovinkaan paljon. Toisen syömiskerran jälkeen käytiin katsomassa Grenoblen Notre Damea ja toista kirkkoa, jonka nimi luultavasti oli St. André, se ei varsinaisesti lukenut missään, mutta sisäänkäynti oli St. Andrén aukiolla, minkä jälkeen Anna ja Franka lähtivät kotiin, me loput jäimme yöksi Grenobleen. Tässä ensimmäisen päivän kuvia:

Ekassa kuvassa tyylikkäästi käytetty hyväksi sitä, että vastapäinen talo on hieno!

 Suurin osa Grenoblen kaduista näytti siltä kuin ekassa kuvassa: vuoria ja tietöitä; siellä oli menossa joku ratikkalinjojen uudistus. Toisessa kuvassa Notre Damen alttari.

 Vasemmalla kuvassa Porte de France

Les trois tours eli kolme tornia, tarkoittaa noita valkoisia, kuvassa myös St. Andrén kirkon torni

Annan ja Frankan lähdettyä menimme hostellillemme Joannan ja Isabelin kanssa valmistautumaan iltaa varten, aioimme käydä diskossa, kun kerran olimme tulleet johonkin Valencea isompaan paikkaan yöksi. Ilta sujui hyvin, vaikka huomasimme diskossa olevamme jossain vähän paremman luokan paikassa: emme saaneet istua kuin baaritiskillä, muut paikat oli varattu ties keille, jotka eivät kauheasti istumapaikkojaan käyttäneet, eikä siellä myyty viinipulloja (mikä on Ranskassa ihan normaalia) eikä shotteja. Musiikki oli kuitenkin hyvää, eikä istumapaikkojen puute siinä tanssiessa niin haitannut.

Nukuin yöni huonosti, mutta olin siitä huolimatta (tai juuri sitä varten) jo tosi aikaisin virkeä: menin aamupalalle kahdeksalta ja olin kymmeneen mennessä valmis lähtemään hostellilta kiertelemään Grenoblea. Muiden aamu ei alkanut ihan niin mukavasti, joten lähdimme juuri ennen kahtatoista, jolloin meidän piti viimeistään luovuttaa huoneemme.

Ensimmäiseksi kiipesimme téléphériquella Grenoblen huipulle, sillä se oli parempi tehdä hyvän sään aikana, sillä pilvisellä säällä sieltä ei näe oikein mitään.

 Tällaisella laitteella siis pääsimme katselemaan maisemia

 Matkalla ja ylhäältä oli mielettömät näköalat!

Nämä luolat liityivät varmasti jotenkin toiseen maailman sotaan, mutta missään ei ollut mitään kylttiä, missä olisi tarkemmin selitetty.

Takaisin alas päästyämme kävimme vielä kiertämässä kahdessa museossa: Musée de l'ancien Évêché ja Musée de Grenoble. Ensimmäisessä oli kiva näyttely: valokuvia Alpeilta ties miltä vuosikymmeneltä, joten vaatteen ja lasketteluvälineet olivat sen mukaisia, olittepa nähneet ne laskettelulasit! Siellä ei valitettavasti saanut kuvata. Toinen museo oli Grenoblen suurin taidemuseo, mutta tulimme sinne ihan liian myöhään, se oli jo menossa kiinni, kun saavuimme, saimme kuitenkin käydä tekemässä kahdenkymmenen minuutin pikakierroksen, mikä ei riittänyt alkuunkaan, mutta tulipahan käytyä edes vähän. Sen lisäksi se oli ilmaista; Ranskassa museot ovat usein ilmaisia kuun ensimmäisenä sunnuntaina, muuten ei olisi kannattanut mennä koko museoon.

Minä lähdin kaksikymmentä vaille kahdeksan bussilla takaisin kotia kohti, kaverit vielä jäivät Grenobleen, sillä kahdeksan jälkeen junat tai niitä korvaavat bussit (ei siis bussit yleensä) ovat halvempia. Itse en voinut jäädä, sillä ei olisi päässyt enää myöhemmin Valencesta Tainiin.

Tässä vielä sunnuntain kuvasaalista:

 Yövyttiin HI Hostellissa, mitä käytettiin Antin kanssa paljon interreilatessa, suosittelen!

Oikealla näkymä kadusta, jolla hostelli sijaitsi.

Täytyy kyllä sanoa, että lauantain jahkailu ja aikaansaamattomuus sai miettimään, että näidenkö kanssa sitä sitten pitäsi lähteä Barcelonaan? Joannan ja Isabelin kanssa ollaan suunniteltu reissua sinne. Olisimme siellä kyllä neljä-viisi päivää, mutta on siellä paljon enemmän nähtävääkin kuin Grenoblessa. Olisimme saaneet siitäkin niin paljon enemmän irti, jos olisimme tehneet asiat siihen tahtiin, kuin toivoin. Nyt tuntuu, että olisimme tarvineet vielä yhden päivän lisää kaupunkiin, josta olimme alunperin puhuneet hyvänä päiväreissun kohteena, mutta tuolla tahdilla päiväreissusta ei voi saada oikein mitään irti. Tykkään kyllä molemmista ja heidän kanssaan saa ainakin ajan kulumaan, mutta miten hyödyllisesti? Ehkä pitää sitten Barcelonassa ottaa ohjat omiin käsiin, mutta en halua olla ärsyttävä ja hoputtaa kauheasti. Mutta murehdin sitä sitten myöhemmin, nythän reissu ei ole vielä edes varma, sillä siitä on vain puhuttu.

Eilen oli varsin normaali päivä lasten kanssa: Elise halusi katsoa Egyptin prinssin, jota ollaan joulun jälkeen katsottu joka kerta, kun on yleensä katsottu elokuva, eli varmaan lähemmäs parikymmentä kertaa ja Thibaud'n kanssa tehtiin läksyt ja Pokémon-kortteja. Nyrkkeily meni vähän huonosti, sillä olin aika väsynyt, enkä jaksanut keskittyä. Olo on väsynyt siihen tyyliin, että olisin tulossa kipeäksi, vaikka nuhaa tai yskää ei nyt olekaan. Ehkä tämä on vain viikonlopun univelkojen rippeitä, vaikka sunnuntai-maanantaiyönä nukuinkin ruhtinaalliset kahdentoista tunnin yöunet.

Bisous,

Henna