Il ne pleut pas!

Loma on sitten ohi ja arki alkanut tänään lasten kouluun viemisellä. Pariisissa oli kivaa ja tässäpä siitä tarkemmin:

Maanantaiaamu oli aikainen, herätys oli viideltä ja lähtö vartin yli kuusi. Emmanuel heitti minut Lyoniin, sillä hänen piti mennä sinne tavallista aikaisemmin ja autolla, sillä hänellä oli ollut ennen lomaa lainassa työpaikan auto, joka piti palauttaa ja lisäksi korjauttaa, sillä hän oli lukinnut avaimet auton sisälle ja joutunut rikkomaan yhden ikkunan. Sirpaleet vaan ropisi lattialle, kun ajoimme hidasteista. Onneksi rikottu ikkuna oli vain pieni takaikkuna, joten kylmä ei matkalla kuitenkaan ollut.

Lyonissa Perrachin asemalla alkoi saapumisen jälkeen bussin metsästys. Se ei ollutkaan ihan helppo nakki, sillä tämä iDBUS-yhtiö on SNCF:n (rautatieyhtiön) alainen, joten bussi ei lähtenytkään varsinaiselta linja-autoasemalta, vaan jostain ihan muualta, onneksi joku henkilökunnan jäsenistä tajusi, että olen vähän eksyksissä, ja sain ohjeet oikeaan paikkaan.

Bussimatka alkoi lupaavasti ilmoituksella, että vessa on rikki. Kuski kuitenkin lupasi pysähdellä kahden tunnin välein huoltoasemille. Ensimmäiset kaksi tuntia nukuin, yö oli jäänyt aika lyhyeksi ja minulla oli hyvät varusteet mukana: Nathalie oli lainannut niskatyynyn ja itseltäni löytyi jo unimaski, joten sain hyvin unen päästä kiinni, ensimmäisen pysähdyksen jälkeen en saanut enää nukuttua, mutta minulla oli missio näillä pitkillä bussimatkoilla tehtäväksi: lukea Piiat. Aikomuksenani on muutenkin lukea mahdollisimman monta tuomaani kirjaa ennen pääsiäistä, jolloin perheeni tulee käymään, että voin laittaa ne heidän mukanaan jo Suomeen. Maanantaina sain tehtäväni hyvään alkuun, sunnuntaille loput.

Linja-autoni saapui puolisen tuntia myöhässä Charles-de-Gaullen lentokentälle, mistä jatkoin lähijunalla Eevalle ja Patrickille, samaan paikkaan, missä nukuin edelliselläkin Pariisin reissulla. Ensimmäisenä iltana en osaanut paljoa aikaiseksi, vaikka olinkin nukkunut bussissa jonkun verran, olin silti väsynyt ja vasta seitsemän aikaan perillä, joten ei tosiaankaan kannattanut enää lähteä minnekään.

Tiistaina aloitin Pariisin kiertelyn Eiffel-tornista. Onhan se nähty jo, mutta tällä kertaa kiipesin ylös asti, aikaisemmin en ollut käynyt ensimmäisessäkään kerroksessa. Minulla kävi tosi hyvä tuuri Eiffelillä, sillä jälkeeni rappusjonoon päästettiin enää kymmenkunta ihmistä. Lippuluukulle päästyäni sain kuulla, että siellä oltiin aloittamassa lakkoa. Minä kuitenkin pääsin vielä sisään ja nautin siitä täysin rinnoin. Otin valtavasti kuvia, että joukossa olisi edes joitain hyviä, en varmasti pääse ihan heti uudestaan torniin kiipeämään. Huipulla oli shampanjabaarikin, mutta en ostanut. Aikani näkymiä katseltuani palasin takaisin alas, missä näin jonon olevan erittäin pitkä: ainoastaan yksi Eiffelin jalka (neljästä) oli auki, rappusia ei päässyt ollenkaan, ainoa vaihtoehtoehto oli huomattavasti kalliimpi hissi. Onneksi menin sinne ensimmäiseksi!

 

 Aurinko alkoi mukavasti paistaa, kun pääsin huipulle.

 Rappusissa oli kuva Gustav Eiffelistä ja laskeuduttuanu aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta.

Eiffelin jälkeen suuntasin Père Lachaisesin hautausmaalle. Sääennusteessa luvattiin loppuviikolle niin ikävää säätä, että halusin käyttää aurinkoisen päivän ulkona. Père Lachaisessa kiertelin muuten vaan ja kävin katsomassa joitakin kuuluisuuksien hautoja: Jim Morrison, Edith Piaf, Molière ja Oscar Wilde. Hautausmaa oli iso ja todella sekava, mutta kuuluisat haudat onneksi tunnisti helposti aitauksesta niiden ympärillä.

 Toiset on haudattu vähän hienommin, toiset erittäin makaaberiin hautaan, nuo kädet haudasta oli aika törkeä veto.

Hautausmaalla oli pahaenteisesti paljon korppeja ja muistomerkkiosiosta löytyi näyttäviä patsaita.

Père Lachaise meni kiinni jo kuudelta, olin kyllä jo lähtemässä, mutta joku vihainen nainen tuli minua hätistelemään ja laittoi minut ulos eri portista, kun olin tullut sisään, joten olin hieman eksyksissä. Missä metro? Onneksi olin ladannut kännykkääni Metro Paris-sovelluksen ennen lähtöä, ja niin se paikansi minut ja minua lähimmät metroasemat. Seuraavaksi matka jatkui Riemukaarelle, päivän viimeiseen kohteeseen. Senkin olen jo nähnyt, mutta ensimmäistä kertaa kiipesin sinnekin ja siellä keskellähän on se joku ikuinen tuli, jota en ollut edes käynyt katsomassa, vaikka sinne asti pääsi ilmaiseksi ja ilman mitään jonoja tai kiipeämistä.

 Riemukaari, näköala Defenceen päin (Pariisin liikekeskusta) ja ikuinen tuli.

Keskiviikkoaamuna sain seuraa: au pair-kaverini Maija tuli Lyonista viettämään lomaa Pariisissa kanssani. Hän tuli yöbussilla ja oli yhdeksän jälkeen Meudonissa, missä Eeva ja Patrick siis asuvat. Söimme aamupalaa siinä ennen kuin lähdimme päivän seikkailuihin. Aamupäiväksi luvattiin aurinkoista ja illalle sekä koko loppuviikolle luvattiin edelleen sadetta, joten päätimme lähteä Versailles'hin, jotta pääsisimme näkemään puutarhan hyvän sään aikana. Hyvä sää onneksemme vain jatkui ja jatkui ja meillä oli hyvin aikaa kävellä Marie Antoinetten "maatilalle", Grande Trianoniin ja Petite Trianoniin ilman sateen pelkoa. Söimmekin ulkona, sillä sää oli niin lämmin. Oikein ihmettelimme, kun huono sääennuste ei toteutunutkaan. Linnasta emme ehtineet paljoa nähdä, sillä se meni kiinni aika pian sen jälkeen, kun olimme menneet sinne. Olisi varmaan kannattanut tarkistaa aukioloajat, niin ei olisi käynyt niin. Minua ei kuitenkaan ihan hirveästi haitannut; ehdimme nähdä peilisalin, parhaan huoneen ja minä olin interraililla käynytkin jo Versailles'ssa.

 

Versailles'n kaunis puutarha - remontissa. Linnan mailla oli paljon erinäisiä rakennuksia.

 Maalaisidylliä Marie Antoinetten tapaan

 Versailles'ssa alkoi juuri vähän ripotella, kun linna oli mennyt kiinni. Jonkin verran kävelimme siinä kaupungissa, mutta aika pian sen jälkeen palasimme Eevalle ja Patrickille. Maijakin oli öisen bussimatkan jälkeen väsynyt, itse olin valvonut yhteen edellisenä iltana Eevan kanssa jutellen, joten oli ihan hyvä mennä aikaisin syömään ja nukkumaan.

Torstaina sää oli edelleen ennusteisiin nähden liian hyvä, joten päätimme kiivetä Notre Dameen, se olisi varmasti parempi tehdä, kun ei sada, mutta se olikin kiinni, mutta vain kahdeksanteen päivään asti. Päätimme tulla lauantaina uudestaan. Kun emme päässeet Notre Dameen, menimme Orsayn museoon, siellä on esillä modernia taidetta. Rakennus on entinen rautatieasema ja tosi kivasti kunnostettu museoksi.

Kun pääsimme Orsaysta ulos, saimme huomata, että vieläkään ei satanut, joten päätimme viettää hieman aikaa ulkona ja lähdimme etsimään kauniiksi kehuttua latinalaiskorttelia, aika laihoin tuloksin: missään ei näkynyt kuvista tuttuja kapeita katuja täynnä ravintoloita. Päädyimme käymään Panthéonissa, se oli samassa kaupunginosassa, joten emme joutuneet kävelemään pitkälle sitä varten, mutta latinalaiskorttelista ei näkynyt jälkeäkään.

Panthéonin jälkeen ajoimme metrolla jonnekin kauas keskustasta etsimään halpaa ruokaa ja päädyimme kiinalaiseen, jossa menu maksoi vain viisi euroa. Ei ollenkaan paha. Ruuan jälkeen suuntasimme Pompidou-keskukseen, siellä oli parhaillaan menossa Salvador Dalín näyttely ja illemmalla jonot olivat netin ohjeiden mukaan lyhyemmät ja kun se kerran oli yhteentoista asti auki, ei illalla meneminen ollut mikään ongelma. Taisimme olla kahdeksan aikaan keskuksella ja tunnin jouduimme "lyhyemmistä jonoista" huolimatta odottamaan. Tapasimme näyttelyssä myös kaverini Joannan Valencesta, hän oli tullut viikonlopuksi Pariisiin. Tykkäsimme kaikki kovasti Dalín näyttelystä, emmekä lähteneet ennen sulkemisaikaa.

Perjantaiaamu valkeni harmaana ja sateisena. Lähdimme Eevan ja Patrickin kanssa ruokakauppaan, aikomuksena osallistua vähän ruokakustannuksiin, he kun ovat meille tarjonneet yöpaikan lisäksi ruuan, mutta Eeva ei antanut meidän maksaa mitään, joten päädyimme vain ostamaan matkaeväät sunnuntaille.

Kauppareissn jälkeen suuntasimme Louvreen. Olisin halunnut nähdä erään Ranskan vallankumouksesta tehdyn maalauksen, mutta sai selville, että se oli juuri lainassa muualla. Noh, bongasimme kartasta, että siellä on osasto, jolla on muiden muassa skandinaavista taidetta, joten lähdimme sitä kiertämään. Skandinaaviset olivat tietenkin aivan viimeisessa nurkassa, pieni huone ja ainoastaan norjalaisia ja tanskalaisia tauluja. Tulipahan käytyä.

Louvren jälkeen kävimme syömässä oikein kunnon turistipaikassa: Starbucksissa Louvren alla ja se olikin turistipaikan tapaan tosi täynnä, alkuun istuimme ikkunalaudalla, mutta vähän myöhemmin pääsimme oikeasti pöytään. Kun olimme syöneet, lähdimme vähän kaupoille. Minä halusin kovasti ostaa mekon Pariista, 20-vuotissynttäreihini oli siinä vaiheessa viikko. Suuntasimme Champs-Élyséelle, sillä emme olleet tutkineet, missä Pariisissa olisi parasta shoppailla ja tiesimme, että siellä ainakin on joitain kauppoja. En kuitenkaan sinä iltana löytänyt mitään ja palasimme Eevalle ja Patrickille syömään, kun kaupat alkoivat mennä kiinni.

Lauantaina sää Pariisissa oli loistava:

Oli tosiaan lämmintä ja aurinko paistoi. Menimme Maijan kanssa Defencessa sijaitsevaan Quatre Temps-ostoskeskukseen, sillä minulle piti löytää synttärimekko. Sitä ennen edimme ihailla kuvassakin näkyvää Defence-kaarta, joka olikin viimeinen tästä "sarjasta", jota en ollut vielä nähnyt: Louvren edustalla sijaitsee Carroussel-kaari, Champs-Élyséellä Riemukaari ja jos samaa katua jatkaa tarpeeksi pitkään suoraan, niin pääsee Defencelle. Tällä kertaa mekko löytyi, vaikka etsintä aluksi vaikutti aika toivottomalta, kaikki oli niin mustavalkoista. Siitä laitan kuvaa sitten, kun se on synttäreinä ollut päällä. Onnistuneen shoppailun jälkeen kävimme hakemassa ruokaa ja asettauduimme Defencen eteen ulos syömään. Siellä olikin juuri meneillään ydinvoiman vastainen mielenosoitus, kovin paljon ihmisiä ei ollut kuitenkaan vaivautunut paikalle.

Syötyämme suuntasimme Notre Damelle, kun se oli auennut juuri lauantaina, mutta emme taaskaan päässeet kiipeämään torneihin: ne suljettiin ihan neniemme edestä, ehdimme nähdä, miten viimeiset ihmiset päästettiin sisään. Olin aika ärsyyntynyt, sillä olin kovasti halunnut nähdä tornit, mutta minkäs teet? Menimme sitten uudestaan etsimään Latinalaiskorttelia, sillä sen ei pitänyt olla kovinkaan kaukana Notre Damesta, ja tällä kertaa onnisti, pääsimme niille pienille pikkuravintoloita oleville kaduille, joita etsimmekin. Poikkesimme myös muutamissa kaupoissa ja meille molemmille tarttui mukaan uusi pari kenkiä. Minun ei tosiaankaan pitäisi käydä kenkäkaupoissa, tämä oli jo viides pari täältä Ranskasta..

Latinalaiskorttelin kiertelyn jälkeen menimme Montmartreen, sielläkin kiersimme muutaman kaupan, mutta tällä kertaa ostamatta mitään. Kävimme myös kukkulan laella vähän ihailemassa Sacre Coeur-kirkkoa ja evästelimme aikaisemmin ostamiani macaron-leivoksia, ennen kuin palasimme pakkaamaan.

 Montmartreen oli jossain todella syvällä maan alla, sieltä johti ulos tosi pitkät kierreportaat, kivasti koristellut kuitenkin. Lähtiessämme päätimme kuitenkin käyttää hissiä.

Tässä yhtenä iltana (ei ainakaan ensimmäisenä tai viimeisenä) meille tuli metroasemalla ennen Eevalle ja Patrickille paluuta juttelemaan joku pummi. Vähän nihkeästi vastailimme hänen kysymyksiinsä, että olemmeko turisteja ja mistä, mutta kun kerroimme olevamme Suomesta, tämä laitapuolen kulkija sanoi meille selvällä suomen kielellä "Näkemiin" ja jatkoi matkaansa! Vain Pariissa (ja Suomessa, mutta sitä ei lasketa)! Pariisissa on muutenkin omanlaisensa tunnelma, rakastan muusikoita metrotunneleissa, siitä tulee sellainen elokuvaolo, kun tosielämä saa taustamusiikkia. Ja Pariisista löytyy oikeasti lahjakkaita katumuusikoita.

Sunnuntaiaamuna herätys oli taas viideltä soimassa, linja-auto lähti puoli kahdeksalta Bercyn asemalta. Eeva oli lupautunut meidät sinne heittämään, mutta se ei ollutkaan niin helppo nakki. Suht lähelle pääsimme ongelmitta, mutta oikeasti aseman löytäminen oli vähän haastavampi tehtävä, mutta muutaman kerran sitä kierrettyämme pääsimme perille. Paluumatka oli tulomatkaa lyhyempi, vain vähän reilut kuusi tuntia ja se meni aika rattoisasti nukkuen ja lukien Piikoja, jonka sainkin Part-Dieun asemalla junaa Tainiin odotellessa luettua. Jouduinkin odottamaan junaani yllättävän kauan: bussimme saapui Perrachin asemalle, mutta suurin osa junista kotiin päin menee Part-Dieustä. Yleensä asemien välillä menee paljon junia, mutta tällä kertaa jouduin lipun oston jälkeen odottamaan peräti 20 minuuttia seuraava, minkä takia juuri myöhästyin yhdestä junasta, mikä tiesi vielä tunnin odotusta.

Kaiken odottelun jälkeen pääsin kuitenkin vihdoin kotiin puoli viiden aikaan, melkein 12 tuntia herätyksen jälkeen. Kotona skypettelin vielä kotiin ja päivittelin blogiani, Correnconista paluun jälkeen kun se ei onnistunut, sillä netti oli poikki.

Nyt ollaan taas palattu arkeen, lapset ja minä kouluihin ja vanhemmat jo viikkoa aikaisemmin töihin. Lapsilla vaikutti taas olleen vähän ikävä, kun emme viikkoon nähneet, mistä tuli tietenkin hyvä mieli, olen tainnut hoitaa työni hyvin.

Päätin maanantaina aloittaa lenkkeilyn ja olla hyvässä kesäkunnossa täällä ja olen ihan tarpeeksi täällä ollessani lihonutkin, joten nyt saa kyllä riittää, minä en tule Suomeen tukevammassa kunnossa kuin lähdin. En tosin ymmärrä, että miten ihmeessä olen onnistunut lihomaan syömällä pelkkää makaronia ja toisinaan vielä kevyemmin pelkkiä kasviksia ja leikkeleitä, unohtamatta tietenkään lasten vatsavaivoista johtuvia riisiviikkoja. Niin nyt on kuitenkin käynyt, mutta parannus alkoi maanantaina, jaksoin juosta 2,5km putkeen, mikä on mielestäni ihan kelposaavutus minulle, kun en ikinä ole lenkkeillyt. Takaisin päin tulin kyllä kävellen. Päivän treenit olivat pulkassa, kun kävin vielä nyrkkeilyssä illalla, tästä se lähtee (toivottavasti)!

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen, ainoastaan yksi oli tehnyt läksyt lomalla, meidän oli pitänyt seurata uutisia ja tehdä siitä joku yhteenveto, sanomalehden etusivu-tyylisesti, mutta minä en kyllä seurannut mitään uutisia lomalla, eikä ilmeisesti moni muukaan. Koulun jälkeen kävimme varaamassa jo junaliput Exuperyn lentokentälle Barcelonan reissua varten, junaliput ovat halvempia, jos ne ostaa kauan etukäteen. Kävimme tyttöjen Joannalla syömässä ja vaihtamassa kuulumisia, junalippujen oston jälkeen. Emme olleet nähneet lomalla, tai muutenkaan vaihtaneet kamalasti kuulumisia, olimme niin kiireisiä lomaillessamme!

Ilta meni mukavasti lasten kanssa ja ruokaa oli helppo laittaa, sillä Nathalie on päättänyt alkaa tehdä viikkosuunnitelmia iltaruuiksi, joten ei tarvinut itse keksiä mitään, vain toteuttaa ja Nathalien suunnitelmat eivät tietenkään ole mitään haastavia gourmet-ruokia, sillä ne on suunniteltu niin, että hän voisi tehdä ne itsekin. Keittiössä hän ei ole mikään suuri lahjakkuus.

Sellaista siis loppulomasta ja arjen alusta. Seuraava päivitys tulee varmaankin tuttuun tapaan ensi viikon alussa, sitä kirjoitan 20-vuotiaana!

Bisous,

Henna